Vierailija

2.6.2017

 Veera Reko 

Opiskelijan työ kehittää itsetuntemusta

Helsingin Sanomissa julkaistiin hiljattain artikkeli, jossa kaksi yhteiskuntatieteilijää pohti omien vahvuuksien tunnistamisen merkitystä generalistisilla aloilla. Jutussa haastatellut naiset korostivat, että generalistien tulee ymmärtää, mitkä taidot ovat olennaisia missäkin työssä, ja muotoilla oma työntekijäprofiilinsa tämän tiedon perusteella kuhunkin tehtävään sopivaksi (HS 14.5.2017).

Oman osaamisen muotoilu on helppo tehtävä niille, joilla on jo kokemusta työelämästä. On eri asia ratkoa ongelmia teoreettisella tasolla kuin käytännössä tai lukea kirjoja vuorovaikutuksesta kuin kohdata haastavia viestinnällisiä tilanteita oikeissa työtehtävissä. Miten perustelet työhakemuksessa omaa osaamistasi, jos sinulla ei ole sen tueksi muita argumentteja kuin kirjaston lukusalissa vietetyt tunnit?

Opintotukien leikkaamisella opiskelijoita painostetaan valmistumaan entistä nopeammin. Samalla unohdetaan, että akateeminenkin tieto – ja juuri se – vaatii rinnalleen elettyä elämää ja kokemuksia. Empiristiset havainnot ovat tärkeitä yhteiskuntatieteellisen mielikuvituksen ja ajattelun kehittymisessä. Meidän pitää tuntea maailma, jossa elämme, jotta voimme joskus tarttua niihin ongelmiin, jotka pitää korjata.

Oman lavean työhistoriani aikana olen päässyt muun muassa viikkaamaan paitoja, siivoamaan neuvolan lattioita ja istuttamaan joulukuusia. Viime vuosien ajan olen työskennellyt toimittajana – myös opintojeni ohella. Työnteko ja opiskelu eivät ajatusmaailmassani koskaan ole sulkeneet toisiaan pois, vaan täydentäneet toinen toistaan ja tarjonneet valmiuksia, joiden avulla erottautua joukosta.

Olen jo varhain oppinut tunnistamaan ne mahdollisuudet, joita jokainen työtehtävä eteeni on kantanut. Siivoaminen opettaa tarkkuutta, pesulassa jokainen organisoi ja aikatauluttaa omat työtehtävänsä ja joulukuusia on jaksettava uutterasti kantaa vakassa läpi risukkojen ja keväästä villiintyneiden ojien. Lopulta kyse ei ikinä ole ollut siitä, mitä teet, vaan miten sen teet. Joka kerta työelämästä takaisin koulun penkille palattuani olen huomannut tarkastelevani monia asioita uudesta perspektiivistä. Työelämässä taas olen ottanut käyttöön niitä teoreettisia työkaluja ja uusia näkökulmia, joita yhteiskuntatieteelliset opinnot ovat minulle tarjonneet: toimittajan työssä ne ovat olleet kultaakin kalliimpia. Into uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen säilyy, kun välillä pääsee konkreettisesti tekemään ja testaamaan jo hankittuja tietoja ja taitoja. Samalla itsetuntemus kasvaa ja kohta oman osaamisen tunnistaminen ei vaadi sen kummempia pinnistelyjä.

Työuran aloittaminen jo opintojen aikana ei välttämättä aina tarkoita pelkästään palkkatyötä. Monet järjestöaktiivit kerryttävät opintojensa ohella osaamistaan lähes huomaamattaan hyvinkin ammattimaisesti. Itse olen nyt toista vuotta mukana SYY-Tampereen toiminnassa ja ensimmäistä kertaa myös SYYn liittohallituksen jäsen. Myös nämä pestit ovat olleet oman osaamiseni kehittymisen kannalta arvokkaita. Yhteiskuntatieteilijöiden kanssa on järjestetty tapahtumia, budjetoitu, suunniteltu, viestitty ja kokoustettu sekä tietenkin verkostoiduttu yli ainejärjestö- ja kaupunkirajojen. Siinäpä niitä työelämätaitoja kerrakseen!

Veera Reko

Kirjoittaja on tamperelaistunut yhteiskuntatutkimuksen opiskelija, joka jaksaa kerta toisensa jälkeen innostua arkipäiväisistä ilmiöistä ja ihmisistä niiden taustalla.

Kommentoi

Ilmoita
avatar
wpDiscuz
Jaa artikkeli