Korjaussarja

20.6.2017

 Petri Toiviainen 

Päivittyykö työaikalaki 2000-luvulle?

Työ- ja elinkeinoministeriön vetämä työryhmä valmistelee parhaillaan esitystä työaikalain uudistamiseksi. Selvitystyö aloitettiin viime syyskuussa, ja työryhmä päättää työnsä kesäkuun lopussa. Ryhmässä ovat edustettuna myös kaikki palkansaajakeskusjärjestöt. Työryhmätyö lähtee valmistumisensa jälkeen laajalle lausuntokierrokselle. Mahdollinen hallituksen esitys työaikalain uudistamisesta päätynee eduskunnan käsiteltäväksi vuodenvaihteen 2017/2018 tienoilla.

Miksi työaikalakia sitten pitää uudistaa? Uudistuksen taustalla on muuttuva työelämä, ja tavoitteena on laki, joka vastaa tuleviinkin haasteisiin. Voimassa oleva työaikalaki on aikoinaan tehty aivan toisenlaiseen työelämään ja ei sovellu nykymuotoiseen asiantuntijatyöhön ja vielä vähemmän uusiin työnteon muotoihin. Lähtökohtaisesti laki tunnistaa sen piiriin kuuluvaksi työksi vain työn, joka tehdään työnantajan työnjohdon alaisuudessa, hänen välineillään ja tiloissaan.

Voimassa oleva vuoden 1996 työaikalaki perustui hyvin pitkälle 1990-luvun alussa tehtyyn valmistelutyöhön. On täysin selvää, että tekninen kehitys on sen jälkeen edennyt aimo harppauksin. Erityisesti nykyaikainen asiantuntijatyö on sanalla sanoen ajasta ja paikasta riippumatonta.

Ykalaisesta näkökulmasta työaikalain uudistuksen tavoitteisiin on helppo yhtyä. Liittomme yhteiskuntapoliittisessa linjapaperissa on tuotu esiin useita seikkoja, jotka liittyvät nimenomaan moderniin asiantuntija- ja esimiestyöhön. Keskeisintä on se, että työntekijällä tulee olla enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työaikoihinsa sekä työn tekemisen paikkaan. Työpaikoilla tulee ottaa mahdollisimman laajasti liukuva työaika sekä etätyömahdollisuudet. Joustavuus ei saa kuitenkaan johtaa työaikaan liittyvien työsuojelullisten näkökohtien laiminlyöntiin.

Vähintään yhtä tärkeä näkökohta on se, että työajaksi on luettava kaikki se aika, joka ollaan työnantajan käytettävissä riippumatta siitä, missä ja milloin työ tehdään. Erilaisilla teknisillä ratkaisuilla on mahdollista seurata työtä riippumatta sen ajasta tai paikasta. Toisaalta myös työntekijöiden palautuminen ja lepoajat on turvattava – on lähdettävä siitä, että esimerkiksi töihin liittyvään matkustamiseen käytetty aika ei ole työaikalain tarkoittamaa lepoaikaa. Mikäli työnantaja ei seuraa työaikoja, luotetaan työntekijän omaan kirjanpitoon. Työaikalakia ja sen tulkintaa on lisäksi selkeytettävä siten, että työmatkoja olisi mahdollista käyttää etätyöhön kaikilla työpaikoilla.

Liiton näkemyksen mukaan asiantuntijatyön tulee aina olla työaikalain piirissä. Lain soveltamisalan ulkopuolelle voisivat jäädä vain selkeät koko työyhteisön tai sen itsenäisen osan johtamistehtävät. Valitettavan usein erityisesti korkeasti koulutetut törmäävät olettamaan, jonka mukaan korkea koulutustaso johtaisi jotenkin automaattisesti siihen, että työaikasääntely menettää merkityksensä. Itse en ainakaan muista, että yliopiston hakuasiakirjoissa olisi ollut mainintaa siitä, että ”opiskelupaikan vastaanottava henkilö sitoutuu samalla siihen, että hän tulevan työuransa aikana tulee tekemään hänelle osoitetut työt ajasta, paikasta ja tuntimäärästä riippumatta”.

Työaikalailla on edelleen väliä myös akateemisen alan töissä!

Petri Toiviainen

Kirjoittaja on VT ja VTM, joka toimii YKAn julkisen sektorin ja yliopistojen neuvottelutoiminnan neuvottelupäällikkönä.

Kommentoi

Ilmoita
avatar
Pomo
Vieras

Miksi johtajat, ja julkisella sektorilla myös esimiehet pitää jättää vaille työaikalain suojaa? Itse työskentelen johtajana julkisella sektorilla enkä voi oikein ymmärtää miksi mitkään joustavat työaikajärjestelyt kuten joustava työaika eivät koske johtajia ja esimiehiä myös.

wpDiscuz
Jaa artikkeli