Lain Mukaan

18.5.2017

Työn tarjoamisvelvollisuudesta

Jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä, hänen on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöilleen, mikäli he niihin soveltuvat.

Työsopimuslain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille. Jos työn vastaanottaminen edellyttää sellaista koulutusta, jonka työnantaja voi työntekijän soveltuvuuteen nähden kohtuudella järjestää, työntekijälle on pykälän 2 momentin mukaan annettava tällainen koulutus.
Kokoaika- ja lisätyötä on tarjottava kaikille niille osa-aikatyöntekijöille, jotka ovat sopivia vapaana oleviin tehtäviin ja ovat niihin halukkaita. Työnantajan palveluksessa olevat osa-aikatyöntekijät ovat etusijalla, kun lisää työtä on tarjolla. Tällöin työnantaja ei saa palkata ulkopuolelta työntekijää näihin tehtäviin eikä jatkaa määräaikaisia työsuhteita, mikäli vakituinen osa-aikatyöntekijä on saatavilla.
Korkeimmassa oikeudessa on ollut ratkaistavana, eikö työnantaja saa palkata henkilöä edes oppisopimussuhteeseen, vaan osa-aikainen työntekijä menee tämänkin edelle. Oppisopimussuhde on määräaikainen työsuhde, johon ei kuitenkaan sovelleta työsopimuslakia. Oppisopimuksessa on kyse koulutuksesta, josta työnantaja on sopinut koulutuksen järjestäjän kanssa ja saa tästä korvauksen.
Korkein oikeus kuitenkin rinnastaa oppisopimuksella työskentelevän työntekijän ”normaaliin” työntekijään, koska opetusta annetaan työpaikalla työtehtävien yhteydessä ja siitä maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Opetuksen pääasiallisena sisältönä on työn tekeminen eikä koulutuksen antaminen. Näin ollen työnantaja ei saa palkata henkilöä oppisopimussuhteeseen, mikäli näihin tehtäviin on sijoitettavissa osa-aikainen työntekijä.
Samassa ennakkoratkaisussa korkein oikeus teki selväksi, että kokoaikatyötä tulee tarjota myös osa-aikaiselle äitiys- ja vanhempainvapaalla olevalle eikä palkata ulkopuolelta henkilöä samanlaisiin tehtäviin. Ko. tapauksessa työnantaja ei ollut tarjonnut tehtävää äitiyslomalle noin 3 kuukautta aiemmin jääneelle osa-aikatyöntekijälle, koska tämä ei olisi kuitenkaan ollut käytettävissä. Korkein oikeus tyrmäsi tämän perustelun selkeäsanaisesti: ”Korkein oikeus toteaa, että äitiysvapaa ajoittuu välittömästi synnytyksen yhteyteen ja johtuu siitä. Kun yhtiö on A:n äitiysvapaan vuoksi jättänyt tarjoamatta hänelle sopivaa tehtävää, A on yhtiön menettelyn johdosta joutunut raskauden ja synnytyksen perusteella epäedulliseen asemaan. Rikkomalla lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan yhtiö on syyllistynyt myös tasa-arvolaissa kiellettyyn syrjintään.” Eli korkein oikeus tahtoo sanoa, että raskaus ei ole laillinen peruste olla tarjoamatta työtehtäviä äitiysvapaalla olevalle henkilölle.
Edellä kommentoidussa oikeustapauksessa työnantaja velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvauksena noin 17 500 euroa ja hyvityksenä 5 000 euroa korkoineen.

Arto Vainio
Kirjoittaja on varatuomari ja työoikeuteen erikoistunut asianajaja.

Jaa artikkeli

Tarvitsetko lakineuvontaa?

Liiton jäsenenä saat lakineuvontaa sekä työhön että yksityiselämään liittyvissä oikeudellisissa asioissa. Hyödynnä myös virtuaalilakimiehen palveluja muun muassa esimiestyön ja liiketoiminnan lakikysymyksissä.