8.12.2016

 | Teksti: Matti Koskinen 

| Kuvat: Satu Karppinen

Työelämän murros haastaa vanhoja rakenteita

Työelämän muutoksista puhutaan paljon, mutta murrosvaiheen dramaattisuutta on myös kyseenalaistettu. Lähitulevaisuudessa joudutaan sopeutumaan kiihtyvään muutokseen. Pidemmällä aikavälillä koko työpaikan käsite voi murtua.

Suomessa on herätty viime vuosina puhumaan työelämän murroksesta.

Ensin teollisuustuotanto vietiin Aasiaan, pian tulevat robotit ja vievät loputkin työpaikat.

Pelifirman koodari voi tuottaa miljardeja työpanoksellaan, kun toiset kuljettavat ihmisiä tai ruokaa huonolla palkalla ja ilman työsuhdetta.

Väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee, mutta työttömyys pysyy sitkeästi lähellä kymmentä prosenttia.

Työelämä muuttuu ja huoli on suurta.

– Taustalla ovat isot sanat, digitalisaatio ja globalisaatio, jotka muovaavat työelämää. Kokonaisia toimialoja on muuttunut täysin ja siirtynyt muualle. Tällä hetkellä näkyvimpiä ovat tehtäväkohtaiset ja ammattirakenteissa tapahtuvat muutokset, sanoo asiantuntija Henna Keränen Sitrasta.

 

Muutoksen ajurit

Globalisaatio on tehnyt mahdolliseksi tehtävien siirtämisen halvempien kustannusten perässä ja -tuotantoketjun hajauttamisen. Samalla tietotekniikan kehitys mahdollistaa työn digitalisaatiota ja automatisaatiota yhä uusilla aloilla. Monissa tapauksissa työ ei enää edellytä fyysistä työpaikkaa tai -aikaa, ja yhä useammat rutiinitehtävät voidaan automatisoida koneiden hoidettaviksi.

Kolmas muutoksen ajuri on väestön ikääntyminen, joka keikauttaa huoltosuhteen päälaelleen. Jos alati kutistuva määrä työikäisiä kustantaa kasvavan vanhusväestön hoidon, se edellyttää merkittävää tuottavuusloikkaa.

– Listaan voidaan lisätä myös kulttuurissa tapahtunut muutos, sanoo tulevaisuudentutkija Johannes Koponen ajatushautomo Demos Helsingistä.

Yhä harvempi nimittäin pitää vakituista työpaikkaa itseisarvona. Nuoret arvostavat yrittäjyyttä ja itsensä työllistävien määrä on lisääntynyt.

– Yksi syy muutoksille on ihmisten oman päätäntävallan lisääntyminen. Monet eivät enää tyydy siihen, että heitä käsketään tekemään jotain. Ihmiset haastavat yhä enemmän sitä, miksi tekevät mitä tekevät, Koponen sanoo.

Entuudestaan normina pidetty vakituinen palkkatyö ei välttämättä ole jatkossa ainoa tai edes tyypillisin tapa osallistua työelämään.

Työurat pirstaloituvat ja perinteisen palkka-työn rinnalle on tullut esimerkiksi verkkoalustojen välittämiä keikkatöitä, joissa palkansaaja kantaa yrittäjäriskin. Itsensä voi työllistää freelancerina tai vaikkapa majoittamalla ihmisiä AirBnB-sivuston kautta tai -taksipalvelu Uberin kuskina.

Perinteistenkin työpaikkojen sisällä työtehtävät saattavat mullistua, kun prosessit muuttuvat digitaalisiksi ja automaattisiksi. Keränen mainitsee esimerkkinä verkkokauppa Zalandon, joka ilmoitti lokakuun välissä panostavansa omaan ohjelmistokehitykseen. Tänä päivänä vaatekauppa työllistää siis sisäänostajien ja asiakaspalvelijoiden lisäksi muun muassa koodareita.

– Tässä vaiheessa muutos on niin nopeaa, että kokonaiset toimialat saattavat tehdä täyskäännöksiä. Markkinoiden muuttuessa myös muutos työpaikoilla on paljon nopeampaa, Keränen sanoo.

Kiihtyvän muutoksen myötä työnantajien tarpeet vaihtelevat. Vanhan osaamisen tarve vähenee, ja uusien osaajien tarve lisääntyy. Yhä useampi joutuu kohtaamaan työttömyysjaksoja ja kouluttautumaan uudelleen toiselle, jopa kolmannelle työuralle.

Havaintoja vai hypeä?

Terminä työelämän muutos on moneen kertaan kuultu. Vähemmän on sen sijaan tutkittua tietoa tai kovaa näyttöä siitä, että muutos todella on käynnissä. Perustuuko puhe havaintoihin vai hypeen?

Tampereen yliopiston tutkijat Satu Ojala ja Pasi Pyöriä kertoivat viime keväänä Helsingin Sanomissa, ettei murrosvaihe näy ainakaan suomalaisissa tilastoissa. Kaksikon Sosiologia-lehdessä julkaistu artikkeli osoitti Tilastokeskuksen materiaalin pohjalta, ettei palkkatyön asema ole juurikaan muuttunut 1980-luvulta lähtien. Työmarkkinoiden ajoittainen myllerrys on tuttua jo menneiltä vuosi-kymmeniltä, eikä esimerkiksi pätkätyön osuus ole merkittävästi lisääntynyt, vaikka sitä pidetään esillä yhtenä merkkinä työn murroksesta.

– Isoja dramaattisia harppauksia tilastoissa ei näy, mutta muutosta on tapahtunut pikkuhiljaa, Keränen kuittaa.

Esimerkiksi osa-aikatyö on lisääntynyt selvästi vuodesta 1997 ja itsensä työllistävien määrä on kasvanut kymmenillä tuhansilla. Myös ihmisten kokema epävarmuus on lisääntynyt. Tilastokeskuksen viimeisin työolotutkimus vuodelta 2013 osoittaa, että joka viides suomalainen palkansaaja pelkää tulevansa irtisanotuksi. Lomautuksesta huolehtii vielä useampi.

Näkyvin – ja tuntuvin – merkki työelämän muutoksesta Suomessa onkin sitkeästi kymmenen prosentin tuntumaan takertunut työttömyysaste. Siihen tosin vaikuttaa myös talouden laskusuhdanne, joka on jatkunut jo vuosikausia.

Koposen mukaan asiat ovat eittämättä yhteydessä toisiinsa. Ei ole sattumaa, että työn murroksesta puhutaan juuri nyt.

– Vuoden 2008 pankkikriisi antoi yrityksille syyn ulosmitata digitalisaation tuomat kustannushyödyt. Ehdottomasti talouden järistykset ovat paljastaneet näitä ilmiöitä ja kehityskulkuja, hän sanoo.

Todellisuudessa ei juuri koskaan käy niin, että työntekijä vain yhtenä päivänä korvataan robotilla tai todetaan turhaksi. Mutta kun yrityksillä ja valtiontaloudella menee huonosti ja on tehtävä leikkauksia, työntekijöitä ja työtehtäviä tarkastellaan kriittisesti.

– Varmasti ihmiset ovat jossain määrin huolissaan työpaikoistaan ja niiden tulevaisuudesta. Työttömyysjaksot ovat pidentyneet myös korkeakoulutettujen osalta. Myytti maisterin papereista rokotteena työttömyyttä vastaan on osoittanut paikkansa pitämättömäksi, Keränen toteaa.

 

Työ polarisoituu

Epävarmuus ulottuu alalle kuin alalle, myös julkisen sektorin asiantuntijatehtäviin. Jopa suhteellisen turvallisena pidetty terveydenhoito- ja hoiva-ala joutuu pian suurten mullistusten kouriin hallituksen kaavaileman sote-uudistuksen ansiosta.

– Talouskriisi ei kuitenkaan selitä kaikkia tilastollisia muutoksia, Hanna Keränen sanoo.

– Esimerkiksi itsensä työllistävien määrän kasvu on varmasti osittain reagointia työmarkkinoiden ongelmiin. Työllistyminen on helpompaa yksinyrittäjänä kuin suoraan kortistosta. Mutta kasvu on ollut aika tasaista jo pitkään, talouskriisien kohdalla ei näy suuria piikkejä.

Näyttöä murroksesta voidaan etsiä myös ulkomailta. Ilmiö on selvemmin havaittavissa Britanniassa ja Yhdysvalloissa, missä esimerkiksi työn polarisoituminen ja palkka-erojen kasvu näkyvät Suomea selvemmin.

Yhdysvalloissa työmarkkinat eivät ole täysin palautuneet finanssikriisin jäljiltä, vaikka talous muutoin onkin elpynyt. Kun keskiluokkaiset ja -palkkaiset työpaikat ovat vähentyneet, on tilalle tullut matalapalkkaisia palvelualojen töitä ja Uber-kuljettajan kaltaisia epätyypillisiä keikkatöitä.

Suomi tulee tässä suhteessa Yhdysvaltojen jäljessä, mutta Keräsen mukaan nähtävissä on kasvua tulokymmenysten ylä- ja alapäässä. Kovapalkkaisia töitä on siis entistä enemmän, mutta myös pienipalkkaiset työt ovat kasvussa.

 

Alustataloudessa ei ole sinänsä mitään vikaa, vaikka niissä firmoissa voi olla paljonkin moitittavaa. Ne saavat toimia globaalisti vähän kuin isot lapset hiekkalaatikolla

Yhteiskuntaa pitää päivittää

Käynnissä olevat muutokset haastavat perinteisiä rakenteita, joiden varaan koko yhteiskunta on paljolti rakennettu.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta nojaa rahoituksen osalta leveään keskiluokkaan, jota tuloerojen repeäminen kaventaa. Hyvinvointipalvelut ja turvaverkot on räätälöity tilanteeseen, jossa vakituinen työpaikka on normi. Ratkaisuksi työmarkkinoiden kasvavaan epävakauteen on ehdotettu esimerkiksi perustuloa, joka auttaisi työuran suvantokohtien yli.

– Tarvitaan jonkinlaisia radikaalejakin käytännön poliittisia ratkaisuja, jotta ihmisille voidaan antaa mahdollisuuksia kouluttautua uuteen ammattiin, Johannes Koponen sanoo.

Suomalaisen työelämän peruskivenä on pitkään ollut keskitetty sopiminen ja vahva ay-liike. Kolmikannan eli valtion, työnantajien ja ammattiliittojen on kaikkien sopeuduttava uuteen tilanteeseen, nopeisiin muutoksiin ja pitkien työurien vähentymiseen.

– Tietynlaista ketteryyttä päätöksenteossa tullaan vaatimaan. En osaa sanoa, mihin tämä johtaa, sovitaanko esimerkiksi palkoista jatkossa niin kuin tähän mennessä, mutta väkisinkin muutokset vaikuttavat myös ammattiliittoihin, Keränen sanoo.

Esimerkiksi keskusjärjestöistä Akava ja STTK ovat jo nostaneet itsensätyöllistäjien asemaa esiin edunvalvonnassaan. Keräsen mukaan esimerkiksi korkeakoulutettujen etujärjestöt voisivat myös panostaa jäsentensä taitojen päivittämiseen työelämän muuttuvien vaatimusten mukaisesti.

Koposen mukaan olisi tärkeää, ettei teknologian ja uuden talouden mahdollisuuksia jätetä pelkästään yritysten hyödynnettäviksi. Toistaiseksi keikkatöiden varassa toimivat verkkoalustat ovat hyödyttäneet lähinnä Yhdysvaltojen piilaaksosta ponnistavia yrityksiä kuten Uber ja AirBnB.

– Alustataloudessa ei ole sinänsä mitään vikaa, vaikka niissä firmoissa voi olla paljonkin moitittavaa. Ne saavat toimia globaalisti vähän kuin isot lapset hiekkalaatikolla. Olisi tärkeää, että esimerkiksi ammattiliitot miettisivät, miten ne voisivat lähteä haastamaan noita alustoja, Koponen sanoo.

Vaikkapa AKT voisi Koposen mukaan kopioida Uberin toimintamallin tismalleen ja tarjota sitä ihmisille, jotka haluavat -kuljetusalalle. Ammattiliiton pyörittämä tekninen alusta voisi tarjota työntekijöille paremmat olot ja asiakkaille saman palvelun kuin kaupallinen tuote.

 

Katoavatko työpaikat?

Työelämän murroksesta puhuttaessa suurin mörkö on teknologinen työttömyys. Uhkakuvan mukaan robottien pyörittämässä tulevaisuudessa työpaikasta tulee suorastaan harvojen etuoikeus. Hyvään työhön päässeet saavat hulppean korvauksen ja loput joutuvat kilpailemaan repaleisista työpätkistä, mahdollisesti yhteiskunnan tarjoaman perustulon tukemana.

Usein mainitaan Oxfordin yliopiston tutkimus vuodelta 2013. Siinä tutkijat selvittivät, mihin ammatteihin digitalisaatio ja automaation kehitys iskevät. Tulosten perusteella on päätelty, että esimerkiksi Yhdysvalloissa jopa joka toinen työpaikka on vaarassa kadota robottien tieltä.

Tiedossa on mullistuksia melkeinpä joka alalla. Suomessa Etla arvioi Oxfordin tutkimuksen perusteella digitalisaation uhkaavan hävittää kolmanneksen työpaikoista. Suojaisampia ovat muun muassa vahvaa paikallisosaamista ja inhimillisiä vuorovaikutustaitoja vaativat tehtävät, kuten hoiva-alan työt.

Todennäköisten häviäjien joukossa olisivat muun muassa kirjanpitäjät, toimistotyöntekijät ja myyjät. Tarkalleen ottaen työt eivät tyystin katoa, mutta niiden tilalle saattaa syntyä entistä tuottavampia asiantuntija-tehtäviä.

– Kun esimerkiksi joukkoliikennettä automatisoidaan, saattavat bussikuskit menettää työnsä, mutta kenties tilalle tarvitaankin kokonaista linja-autojen laivuetta ohjaava bussivalvoja, Koponen selittää.

Jos rutiinityö automatisoituu, on pelkältä peruskoulupohjalta tehtävää työtä jatkossa tarjolla yhä vähemmän. Miten käy niille työntekijöille, joille ei riitä hyvin palkattuja asiantuntijatehtäviä?

– Usein kun puhutaan työn muutoksesta, tarkoitetaan oikeastaan toimeentuloon kohdistuvia uhkia. Jos bussit muuttuvat automaattisiksi, niin miten bussikuskille turvataan toimeentulo? Mutta työ on hyvin vahvasti myös tapa kuulua yhteiskuntaan. Se voi olla paljon vaikeampaa järjestää kuin toimeentulo.

Työpaikkojen katoamista vaarallisempaa on, jos suuri osa ihmisistä menettää mahdollisuuden olla merkittäviä yhteiskunnan jäseniä.

– Ajatus siitä, että työ on sama kuin työpaikka, on ihan mieletön. Me jokainen teemme paljon arvokasta työtä, josta emme saa palkkaa. Työtä ei tarvitse kaikille taata, mutta tarvitaan joku selitys sille, miksi täällä ollaan, Koponen sanoo.

Tapa, jolla työ ja toimeentulo on markkina taloudessa järjestetty, ei välttämättä enää jatkossa toimi

Työ ei missään nimessä ole loppumassa, hän muistuttaa. Tekemistä yhteiskunnassa riittää, harmaantuvan väestön hoitamisesta ilmastonmuutoksen torjumiseen. Mutta tapa, jolla työ ja toimeentulo on markkinataloudessa järjestetty, ei välttämättä enää jatkossa toimi.

– Jos puhutaan työstä vanhalla tavalla, asiat näyttävät menevän tosi huonosti. Mutta jos päästään määrittelemään työtä uudestaan, voidaan miettiä, miten se voisi olla jotenkin entistä hyödyllisempää, merkityksellisempää ja toimivampaa. Ja voitaisiinko samalla toimeentulo hoitaa jollain toisella tavalla, Koponen sanoo.

– Johtopäätös tällä hetkellä on, että työstä pitäisi alkaa puhua uudella tavalla.

 

TYÖELÄMÄN MUUTOS NÄKYY YKAN STRATEGIASSA

Globalisaatio, digitalisaatio ja väestörakenteen muutos aiheuttavat kuohuntaa melkeinpä kaikilla työpaikoilla ja toimialoilla. Työelämän murros koskettaa myös yhteiskunta-alan korkeakoulutettuja.

– Alan työttömyys on tavannut olla muita akateemisia alhaisempi, mikä heijastelee yleisluontoista tutkintoa ja koulutusalalta valmistuneiden hyvää kykyä työllistyä. Tämä vahvuus on jatkossakin, mutta myös muutoksia on edessä, sanoo liiton puheenjohtaja Mikko Eskola.

– On selvää, että pitkät vuosikymmenten työurat harvinaistuvat meilläkin jatkossa, Eskola arvioi.

Digitalisaatio muuttaa työtä myös julkishallinnon puolella. Uudet toimintatavat ja tietojärjestelmät tekevät virkamiehistä omia sihteereitään ja arkistonhoitajiaan. Positiivisena ilmiönä uudet sähköiset palvelut tarjoavat osaamistaan päivittäneille myös työllistymismahdollisuuksia.

Yhteiskuntatieteiden korkeakoulutettujen tapauksessa on olennaista, ettei tutkinto valmista suoraan tiettyyn ammattiin. Työt, joita nyt tehdään, saattavat tulevaisuudessa kadota, mutta asiantuntemuksen kysyntä ei häviä, Eskola sanoo. Muutos vaatii kuitenkin muuntautumiskykyä, joustavuutta ja jatkuvaa osaamisen päivittämistä.

YKA on nostanut työelämän murroksen esiin myös strategiassaan. Liiton toimintaa halutaan kehittää vastaamaan paremmin muuttuvaan tilanteeseen. Suomalainen ay-liike on perinteisesti lähtenyt työssä olevien aseman turvaamisesta, mutta YKAn tavoitteena on olla mukana jäsenen uran kaikissa eri vaiheissa, fuksivuodesta eläkkeelle.

– Haluamme edunvalvonnalla ja palveluilla tukea jäseniä paremmin työelämän eri käänteissä. Uralla voi olla pätkä yrittäjänä tai vaikkapa osuuskunnan jäsenenä, sitten taas virkamiehenä tai palkkatyössä. Perhe- ja opintovapaita unohtamatta.

Esimerkiksi koulutustarjontaa ja uraneuvontaa on määrä kehittää jäsenistöltä saadun palautteen mukaisesti, Eskola kertoo.

– Uraneuvonta voi olla monelle työttömyysuhan alaiselle oiva lisä. Voi saada sparrausapua työhaastatteluun tai palautetta cv:stä.

Jaa artikkeli

Ilmiöt