23.5.2017

Pikatreffit yhteiskuntatieteilijän kanssa: Jenni Henriksson

Pikatreffit yhteiskuntatieteilijän kanssa -sarjassa esittelemme VTM Jenni Henrikssonin. Hän on tänä keväänä ollut oppimassa palvelumuotoilua Haavi-projektissa ja on entistä vakuuttuneempi yhteiskuntatieteilijöiden moniosaamisesta.

Työ ja työpaikka: työttömyysturva-asiantuntija, IAET-kassa
Koulutus: VTM
Asuinpaikka: Helsinki

Miten yhteiskuntatieteilijä voi muuttaa maailmaa?

Lähdin kymmenen vuotta sitten opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa (silloin sosiaalipolitiikka), koska ei ollut mitään tiettyä ammattia, johon olisin halunnut. Halu oppia uutta oli kuitenkin suuri. Tähän opintoalan valintaan olen edelleen muutama vuosi valmistumisen jälkeen todella tyytyväinen.

Yhteiskuntatieteiden hienous on siinä, että jokainen yhteiskuntatieteilijä on erilainen. Kahta samanlaista ei löydy. Yhteiskuntatieteilijöillä on vaikka minkälaista osaamista erilaisten opintopolkujen, harrastusten ja töiden kautta. Kun törmäät yhteiskuntatieteilijään, et voi etukäteen tietää, millä sektorilla tai missä työssä hän on tai mitkä ovat hänen kiinnostuksen kohteitaan. Se, että osaan seisoa päälläni tai jongleerata ei ole aina se oleellisin taito työelämässä, mutta harrastusten kautta olen oppinut, kuinka kovan harjoittelun, epäonnistumisten ja kritiikin kautta voi kehittyä.

Me yhteiskuntatieteilijät olemme kaikki taitavia moniosaajia. Meillä on perustiedot ja -taidot tutkimuksentekoon ja asioiden kyseenalaistamiseen, osaamme tulkita tilastoja ja ratkaista ongelmia. Jokaisella meistä on kuitenkin ”se oma juttunsa”, tavoitteet, joita kohti pyrkiä ja sattumia, joiden kautta meistä muotoutuu sellaisia kuin olemme. Olen tänä keväänä mukana YKAn, SPECIA:n ja AE:n Haavi-projektissa oppimassa palvelumuotoilua, jossa tämän yhteiskuntatieteilijöiden moninaisuuden ja laajan tietotaidon pääsee kokemaan käytännössä.

Yhteiskuntatieteilijät voivat muuttaa maailmaa, koska muutumme maailman mukana. Yhteiskuntatieteilijä tietää, että tutkinnon jälkeen hän ei ole valmis, vaan hänellä on halu oppia uutta ja kouluttautua läpi elämän. Yhteiskuntatieteilijä ei pelkää haasteita vaan käy niitä kohti.

Yhteiskuntatieteilijöiden tulee olla etujoukoissa viemässä muutoksia eteenpäin tutkimuksen ja käytännön kokeilujen kautta.

Vaikka olemme heterogeeninen joukko eri alan ihmisiä, on meissä yhdessä voimaa.

Yhteiskuntatieteilijät ovat pitäneet yhtä jo 70 vuoden ajan, tästä on hienoa jatkaa yhdessä eteenpäin.

Jaa artikkeli