21.6.2017

 | Teksti: Matti Välimäki 

| Kuvat: Vesa Tyni

Uusintana yhteiskuntatieteilijä: Saara Rapeli

Ura-lehti haastatteli monikulttuurisuusasioihin erikoistunutta sosiaalipsykologia Saara Rapelia toukokuussa 2014. Silloin hän työskenteli Helsingin kaupungin määräaikaisena lastensuojelun erityissosiaalityöntekijänä ja haaveili työstä maahanmuuttajien kotoutumisen parissa. Nykyisessä tehtävässään Inkoon palvelukoordinaattorina Rapelin tehtäviin kuuluu myös maahanmuuttajapalvelut.

Saara Rapeli kesäkuussa 2017

  • palvelukoordinaattori Inkoon kunnassa
  • tehtäviin kuuluu kotoutumisen, nuorisotyön ja työllisyyspalveluiden koordinointi sekä nuorisotyön ja kuntouttavan työtoiminnan esimiestehtävät

Millainen rooli yhteiskuntatieteilijällä on työelämässä?

Yhteiskuntatieteilijät kehittävät ja vaikuttavat yhteiskuntaan monilla eri työelämän toimialueilla unohtamatta sosiaalista hyvinvointia, yhteiskunnan erilaisia ihmisryhmiä ja näkemyksiä laajemmista kokonaisuuksista.

 

Sosiaalipsykologia tutkii vuoro­vaikutusta yksilön ja hänen sosiaalisen ympäristönsä välillä. Kiinnostuksen kohteena ovat ihmismielen sosiaalinen muo­toutuminen sekä yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntien väliset suhteet. Se kuvaa ja selittää sosiaalisten ilmiöiden syntyä ja muuttumista ja erittelee ryhmätoiminnan säännönmukaisuuksia. Sen historialliset juuret juontavat muun muassa psykologiaan ja sosiologiaan.

Suomen sosiaalipsykologit ry:n varapu­heenjohtaja Saara Rapeli valmistui Itä-­Suomen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2011. Pääaineena hänellä oli sosiaali­psykologia ja sivuaineena intercultural studies.

-Hakeuduin opiskelemaan sosiaalipsykologiaa, koska olen ollut nuoresta asti kiinnos­tunut ihmisten käyttäytymisestä eri kulttuu­reissa. Matkustelin jo lapsena paljon; koulu­ ja opiskeluaikoina olin useasti vaihdossa ja työ­harjoittelut tein Floridassa, Ruotsissa, Krei­kassa, Meksikossa, Espanjassa ja Thaimaassa.

Opiskeluaikanaan Rapeli hakeutui vapaa­ehtoistöihin Kuopion kriisikeskukseen. Tämä auttoi häntä saamaan määräaikaisen työpai­kan Vantaan kaupungin kriisikeskuksesta, missä työhön kuului myös sosiaalipäivystystä – liikkumista poliisin mukana kiireellisissä lastensuojelutehtävissä. Pian valmistumisensa jäl­keen hän sai sijaisuuden Vantaan kaupungin maahanmuuttajakoordinaattorina. Tällä het­kellä Rapeli toimii määräaikaisena erityissosi­aalityöntekijänä Helsingin kaupungin lasten­suojelussa.

-Sosiaalipsykologin tutkinto ei valmista suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin, mutta opinnot antavat mahdollisuuden toimia hyvin monipuolisissa tehtävissä. Paljon on toki kiinni valituista sivuaineista sekä omasta aktiivisuu­desta ja verkostoista.

Yleisesti katsottuna sosiaalipsykologit sijoit­tuvat työelämään varsin hyvin. Heitä toimii esi­merkiksi tutkimustehtävissä, sosiaali­ ja tervey­denhuollossa, opetus­ ja koulutustehtävissä, henkilöstöhallinnoissa, tiedotus­ ja viestintäteh­tävissä sekä asiantuntija­ ja projekti tehtävissä.

 

KÄDESTÄ PITÄEN

Rapeli muistelee lämmöllä työtään maahan­muuttajakoordinaattorina.
– Pidin työstä kovasti, sillä sain tehdä juuri sitä työtä, mihin olin kouluttautunut. Apua oli myös aikaisemmista työpaikoista kerty­neestä sosiaalialan kokemuksesta.

Välillä on vaikeaa tavoittaa tukea tarvitsevat ihmiset

Työ oli monipuolista: Rapeli oli tiimivas­taava, osallistui asiantuntijana erilaisiin työ­ryhmiin sekä oli mukana kehittämässä palve­luja ja järjestämässä tapahtumia. Lisäksi hän antoi taustatukea maahanmuuttajayhdistyk­sen hankkeelle, jonka tavoitteena oli maahan­muuttajataustaisten nuorten työllistäminen ja kouluun saattaminen. Hankkeessa nuoria neuvottiin kädestä pitäen esimerkiksi opis­kelu­ ja työpaikkojen haussa sekä CV:n laa­dinnassa.

Rapeli kertoo, että kotouttamisen edis­tämisessä keskeisenä ideana on aktivoida; saada ihmiset osallistumaan ja tuomaan esiin omia mielipiteitään.

-Tarpeet lähtevät asiakaskunnasta, mutta välillä on vaikeaa tavoittaa tukea tarvitsevat ihmiset ja saada heidät mukaan toimintaan. Ongelmat ovat samanlaisia kuin kaikessa sosiaalityössä.

Vantaalla toteutettiin esimerkiksi yhteis­työssä kampanja, missä kannustettiin ihmisiä äänestämään.

-Kerroimme, että Suomessa myös maahanmuuttajilla on oikeus äänestää ja että äänestäminen kannattaa. Monen maahan­muuttajan lähtömaassa tilanne voi olla hyvin toisenlainen.

Rapeli huomasi työssään myös sen, että monen maahanmuuttajan on vaikea luottaa viranomaisiin.

-Sitten kun he ymmärsivät, että olemme heitä auttamassa ja onnistuimme yhdessä jos­sakin, he olivat äärimmäisen kiitollisia. Täl­lainen työskentely vaatii kuitenkin ammat­timaista, viranomaisen roolia. Muuten tekee pian töitä vapaa­aikanaankin, Rapeli huo­mauttaa.
Osa suomalaisista tuntuu suhtautuvan edelleen hyvin kriittisesti maahanmuuttajiin.

-No, itse en saanut mitään vihapostia, jotkut kollegat taisivat saada sitäkin.

Keskeinen työalue maahanmuuttajakoor­dinaattorin työssä oli erilaisten viranomais­määräysten tai etuisuuksia koskevien sään­töjen avaaminen.
-Kelan tekstien ymmärtäminen saattaa olla haasteellista kenelle tahansa, niin jokai­nen voi vain kuvitella, kuinka vaikea tehtävä se on henkilölle, joka ei puhu äidinkielenään suomea. Juoneen pääsi silloin kiinni erittäin selkeiden, yksinkertaisten ja konkreettisten esimerkkien avulla. Apua oli myös siitä, kun selitti, että miksi erilaisia papereita on täytet­tävä tai miksi tiettyjä säännöksiä on luotu, Rapeli kertoo.

Sosiaalipsykologit ry:n varapuheenjohtaja Saara Rapeli ymmärtää verkostoitumisen tärkeyden.

KEITTIÖSSÄ JA PELIKENTÄLLÄ

Nykyisessä työssään Helsingin kaupungin lastensuojelun erityissosiaalityöntekijänä Rapeli muun muassa kerää yhteen tietoja eri­laisista lapsille, nuorille sekä perheille tarkoi­tetuista ryhmätoiminnoista. Hän ohjaa myös vanhemmille tarkoitettua arjen hallinta ­ryh­mää sekä yläasteikäisten poikien koulun­käyntiä tukevaa ryhmää.

-Arjen hallinta ­ryhmässä tehdään yhdessä ruokaa, jaetaan hyviä vinkkejä ja vaihdetaan kokemuksia. Samalla on luonte­vaa puhua hyvin monenlaisista asioista, vaik­kapa tunteiden käsittelystä, päihteistä ja aika­taulutuksesta – konkreettisesti vaikkapa siitä, miten saadaan lapsi aamulla ajoissa päiväkotiin. Ryhmä kokoontuu maanantaisin, mikä on erittäin hyvä ajankohta, sillä siitä viikko lähtee käyntiin.

Poikien koulunkäyntiä tukevassa ryhmässä tärkeitä teemoja lähestytään niin ikään toimin­nan ja tekemisen kautta: pojat saavat ryhmässä aamupalan, harrastetaan liikuntaa, pelataan ja tehdään retkiä. Ideana on muun muassa tukea sosiaalisia taitoja. Tekemisen lomassa tarjou­tuu myös mahdollisuus käsitellä heidän elä­mässään akuutteja asioita ja ongelmia.

 

KOMMUNIKAATIOSSA OLISI KEHITETTÄVÄÄ

Saara Rapeli on työuransa alussa eikä hänellä ole vielä vakituista pestiä. Mutta mikä hänen ihannetyönsä olisikaan?

-Se liittyisi esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen. Työ olisi asiantuntijatehtävä, jossa en istuisi pelkäs­tään toimistossa, vaan jossa voisin liikkua myös kentällä ja pääsisin käytännössä teke­misiin ihmisten kanssa. Toisaalta olen hyvin kiinnostunut myös työhyvinvointiin liittyvistä tehtävistä. Työpaikoilla on tärkeää, että viestintä toimisi hyvin kaikkiin suuntiin. Tällöin asioista kerrotaan enemmän, ajoissa sekä ymmärrettävästi eikä unohdeta myöskään kuunnella. Monissa työpaikoissa työnjohto­ ja työntekijäportaan välisessä kommunikaatiossa olisi paljon kehitettävää. Vuorovaikutuk­sen parantaminen auttaisi välttämään monia ongelmia ja se kohentaisi työviihtyvyyttä.

Rapeli on palannut vastikään työelämään äitiysloman ja vanhempainvapaan jälkeen. Reilun vuoden ikäinen Laila­tytär odottaa paraikaa isoäidin kanssa haastattelun loppu­mista läheisessä leikkipuistosta.

Käy ilmi, että Lailan ensimmäinen sana oli kansainväliseen ja varsin vuorovaikuttei­seen tyyliin ’hello’. Äitinsä tyttö, mitä ilmei­semmin.

-No joo, mutta selitys taitaa löytyä siitä, että Lailaa on hoitanut ystäväpariskun­tamme, joka puhuu keskenään englantia, Rapeli naurahtaa.

Haastattelu julkaistu alun perin Ura-lehdessä toukokuussa 2014.

 

Suomen Sosiaalipsykologit ry

Yhdistys edistää sosiaalipsykologien ammatillista ja yhteiskunnallista asemaa sekä järjestää jäsenilleen toimintaa, esimerkiksi keskustelutilaisuuksia, koulutuksia ja vapaamuotoisia tapaamisia. Samalla se verkostoituu muiden järjestöjen, yliopistojen ja korkeakoulujen sekä työelämän toimijoiden kanssa. Yhdistys julkaisee myös Sosiaalipsykologilehteä. Suomen Sosiaalipsykologit ry:ssä on noin 500 jäsentä.

Yhdistyksen varapuheenjohtaja Saara Rapeli paikkaa tarvittaessa puheenjohtajaa esimerkiksi kokouksien vetämisessä. Yhtiön hallituksessa jaetaan tehtäviä tasaisesti kaikille kiinnostuksen ja ehtimisen mukaan.

-Lähdin hallitukseen mukaan vuonna 2012, koska halusin olla valmistumisen jälkeen tekemisissä muiden sosiaalipsykologien kanssa ja verkostoitua. On tärkeää saada jakaa omaan alaan liittyviä asioita. Samalla pysyy myös ajan tasalla uusista, Rapeli kertoo. – Itse osallistun parhaani mukaan vähän kaikkeen esimerkiksi lehden tekemiseen ja tapahtumien järjestämiseen.

SAARA RAPELI
sosiaalipsykologi

• määräaikainen lastensuojelun erityissosiaalityöntekijä, Suomen Sosiaalipsykologit ry:n varapuheenjohtaja
• syntynyt 1982
• avioliitossa, reilun vuoden ikäinen tytär
• vapaa-aika kuluu perheen ja laajan ystäväpiirin kanssa

Jaa artikkeli