31.8.2017

Yhteiskuntatieteilijä valokeilassa: Arto Aniluoto

VTM Arto Aniluoto on opintovapaalla Eurooppalainen Suomi ry:n toiminnanjohtajan tehtävästä ja viimeistelee väitöskirjaansa korkeakoulututkimuksesta. Aniluotoa voi hyvällä syyllä nimittää järjestöaktiiviksi, sillä hän on toiminut kansalaisjärjestöjen ja säätiöiden luottamustehtävissä jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Aniluodon mielestä maailmanparantaminen on juuri yhteiskuntatieteilijöiden ydinosaamista.

Työtehtävä ja työpaikka: toiminnanjohtaja, Eurooppalainen Suomi ry. (Suomen Eurooppa- ja EU-järjestöjen kansallinen kattojärjestö), josta olen parhaillaan vielä parin kuukauden ajan opintovapaalla viimeistelemässä väitöskirjaani esitarkastuskuntoon.

Koulutus: VTM Helsingin yliopistosta ja sosiologiasta 2004: erikoistuin kaupunkitutkimukseen, graduni tein Helsingin kaupungin ja Helsingin yliopiston yhteistyön kehittymisestä strategiseksi kumppanuudeksi. Olen myös valtio-opin hallinnon ja organisaatioiden doktorandi: töiden ohella olen jo pitkään valmistellut korkeakoulututkimuksen väitöskirjaa eurooppalaisten yliopistojen organisaatioiden kehityksestä.

Asuinpaikka ja perhe: Olen paljasjalkainen helsinkiläinen Stadin Sörkasta ja siinä sivussa kesäsavolainen mökkeilijä. Kotiväkeen kuuluu juristiavovaimo sekä tällä hetkellä tilapäisevakossa oleva kissa.

Harrastukset: Harrastan yhteiskunnallista järjestötoimintaa laajalla skaalalla politiikasta alumnitoimintaan ja tieteenteosta maanpuolustukseen. Toisaalta myös monipuolisesti kulttuuria ja historiaa, akateemisia perinteitä ja kädentaitoja ruuanlaitosta remontointiin, joogaa ja kuntoilua.

 

Urapolkusi vaiheita

Tähänastinen urani on yhdistelmä yliopistohallintoa sekä järjestömaailmaa, ja työtehtävissäni koulutuspolitiikka ja kansainvälisyys ovat luontevasti yhdistyneet hallintoon ja esimiestyöhön. Töiden rinnalla olen toiminut jatkuvasti myös eri kansalaisjärjestöjen ja säätiöiden luottamustehtävissä jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Minun kohdallani voi todellakin sanoa, että vapaaehtoinen järjestöaktiivisuus kasvoi vähitellen harrastuksesta työksi.

Työhistoriani alussa tein opintojen ohella käännöstöitä Suomessa ja ulkomailla, joita seurasi pian kirjava joukko erilaisia yliopistohallinnon tehtäviä: olin mm. valintasihteerinä tiedekunnassa, rekrytointiyhteyshenkilönä rekrytointipalveluissa, tietojärjestelmäkehittäjänä tietotekniikkaosastolla ja projektisuunnittelijana opetusteknologiakeskukksessa. Koulutuspolitiikka vei mennessään työskennellessäni kolme vuotta HYY:n koulutuspoliittisena sihteerinä yliopistohallinnon parissa. Heti valmistuttuani rekrytoiduin Helsingin yliopiston strategiseen suunnitteluun toteuttamaan yliopiston ensimmäistä koko hallinnon arviointia.

Tämän jälkeen halusin kehittyä urallani ottamaan talous- ja henkilöstövastuuta. Tähän tarjosi loistavan mahdollisuuden kolmivuotiskausi vaativassa HYY:n pääsihteerin tehtävässä. Näiden todella mieleenpainuvien vuosien aikana kiinnostuin yhä enemmän yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta sekä kansainvälisyydestä, ja pitkän yliopistoyhteisön tehtävissä vietetyn jatkumon jälkeen halusin työskennellä vaihteeksi yliopiston ulkopuolella.

Nykyinen työnkuva

Näin päädyin nykytyöhöni johtamaan kansalaisviestintään keskittynyttä suomalaista Eurooppa-liikettä. Pienen aatteellisen, mutta samalla suureen kansainväliseen liikkeeseen kuuluvan työyhteisön vetäminen on parhaimmillaan ollut täynnä startup-henkistä pöhinää, kiehtovan monipuolista sidosryhmätyötä ja dynaamisia kampanjatoteutuksia suurten vapaaehtoisverkostojen ytimessä. Kymmenistä hankkeista parhaiten ovat jääneet mieleen suuret eurovaalikampanjakiertueet 2009 ja 2014, jolloin kiersimme kuukausikaupalla ympäri koko Suomen yhdessä kaikkien puolueiden eurovaaliehdokkaiden kanssa. Tälle monipuoliselle kansansivistys- ja keskustelunherättämistyölle on todella selkeä tarve ja tarkoitus, etenkin edelleen vallitsevassa nationalismin, populismin ja faktojen jälkeisen ajan leimaamassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä.

Mikä yhteiskunta-alan opinnoissa ja töissä kiinnostaa?

Päädyin aikanaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja opiskelemaan sosiologiaa, koska nuorena halusin mahdollisimman laajan ja yleisen näkökulman koko yhteiskuntaan ja ihmiskuntaan. Väitöskirjaani aloin tehdä aidosta kiinnostuksesta aiheeseen, koska en muuten löytänyt vastausta mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, miksi yliopistojen rakenne ylipäänsä on sellainen kuin se on ja miksi nykyään kaikkialla tehdään kiihtyvään tahtiin organisaatiouudistuksia, jotka ovat sekä huonosti valmisteltuja, kehnosti perusteltuja että liian kiireellä toteutettuja. Haluamani näkökulmat ja vastaukset olen yhteiskunnallisista opinnoistani myös saanut.

Nykytyöni monista taloudellis-hallinnollisista rutiineista ja esimiestyön haasteista huolimatta siinä on myös todella ollut etuoikeus saada tehdä aitoa yhteiskuntatieteilijän ”ydintyötä” joka ikinen päivä: miettiä ajankohtaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä sekä valtiollisesti että kansainvälisesti, puhumalla ja kirjoittamalla niistä osallistua julkiseen keskusteluun, sekä ajoittain tuottaa niistä myös laajemmin ja syvemmin pohdittuina Eurooppa-järjestöjen ajatuspajamaista monipuolista julkaisutoimintaa yhdessä eri alojen parhaiden Eurooppa- ja EU-asiantuntijoiden kanssa.

Miten olet hyödyntänyt yhteiskunta-alan koulutusta työssäsi?

Erityisesti hyödyntämällä yhteiskuntatieteilijöille tyypillistä opittua kykyä kysyä sellaisia kysymyksiä ja esittää sellaista rakentavaa ja joskus terävääkin kritiikkiä, joita useimmat muiden alojen ihmiset yksinkertaisesti eivät kysy ja esitä. Lisäksi kun nykymaailma menee jatkuvasti yhä kompleksisemmaksi, koulutuksemme antamat laajat valmiudet analysoida monimutkaisia ilmiöitä ja hahmottaa suuria kokonaisuuksia ovat minulle paljon yksittäisiä ja muuttuvia taitoja tärkeämpiä asioita työssä. Vaikka aikamme mediakeskustelua seuraamalla voisi aivan muuta päätellä, laajasta yleissivistyksestä, tosiasioiden tunnistamisesta ja monimutkaisten syy-yhteyksien hahmottamisen taidosta on edelleen hyötyä päivittäin, aina ja kaikkialla.

Millainen on unelmiesi työ?

Unelmieni työssä pystyisin jatkossakin olemaan joka päivä asioita pohtiva, jäsentävä ja uudelleenrakenteistava ”yhteiskuntatieteilijä”. Unelmieni työ on merkityksellistä koko yhteiskunnan ja/tai ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, ja tämä merkitys motivoi minua paljon enemmän kuin palkka tai mitkään työsuhde-edut. Unelmieni työstä minun on mahdollista tehdä aina jossain määrin myös ”itseni näköistä”, ja se toteutuu parhaiten tiiviissä yhteistyössä kiinnostuneiden, persoonallisten ja toisiaaan kannustavien kollegoiden kanssa, aidosti moniarvoisessa ja suvaitsevaisessa työyhteisössä.

Miten yhteiskuntatieteilijä voi muuttaa maailmaa?

Aivan miten vain todella haluaa! Juuri maailmanparantaminen sekä pienissä että suurissa asioissa on yhteiskuntatieteilijöiden osaamisen ydintä, ja kääntäen juuri yhteiskuntatieteilijät ovat luontevimmat maailman muuttajat. Koska nykyään edistetään mieluummin yksittäisiä asioita kuin yhteiskunnan ”suuria kertomuksia”, käytännössä muutos toki toteutuu hyvin eri tavoin eri aloilla ja eri asioissa, mutta kaikkialla pätee sama arvorationaalisen harkinnan dynamiikka, jonka jo Aristoteles esitti! Jokaisen yhteiskuntatieteilijän on omassa kontekstissaan kysyttävä: 1. Miten asiat nyt ovat ja keiden etua se palvelee? 2. Onko vallitseva asiaintila hyvä tai toivottava? ja 3. Mitä pitäisi tehdä asioiden muuttamiseksi ja parantamiseksi?

Itse uskon, että suurimmat edessämme olevat yhteiskunnalliset muutosvoimat liittyvät ympäristöömme, digitalisaatioon ja robotisaatioon. Ne kaikki tulevat lähitulevaisuudessa muuttamaan maailmaamme hyvin perustavanlaatuisesti ja nopeasti, vaikkei tuota muutosta vielä oikein nähdäkään, tai jos nähdään, ei välttämättä haluta hyväksyä. Nimenomaan yhteiskuntatieteilijöiden tulisi kanavoida nämä muutosvoimat kohti kaikille enemmän hyötyä, onnellisuutta ja oikeudenmukaisuutta tuottavaan suuntaan. Lisäksi tässä akavalaisessa kontekstissa on todettava vielä se, että myös työelämä ja ay-liike on nyt aktiivisesti uudistettava vastaamaan yhä nopeammiin muuttuviin työelämän haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Mutta juuri sitähän minä ja kaikki muut aktiiviset ykalaiset olemme tekemässä!

Jaa artikkeli