20.9.2017

Yhteiskuntatieteilijä valokeilassa: Jaana Pakarinen

Hallintotieteiden lisensiaatti Jaana Pakarinen on aina kokenut olevansa unelmiensa työssä. Vaihtelevat asiantuntija- ja johtotehtävät kunnissa, valtiolla, seurakunnissa ja maakunnissa ovat tuoneet hänet nykyiseen tehtävään, Vates-säätiön johtajaksi. Pakarisella on näkemystä ja tutkittua tietoa, miten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pitäisi edistää suomalaisilla työpaikoilla.

Työtehtävä ja työpaikka: Säätiön johtaja, Vates-säätiö sr

Koulutus: hallintotieteiden lisensiaatti

Asuinpaikka ja perhe: Lahti, aviomies, 3 täysi-ikäistä lasta aiemmasta liitosta

Harrastukset: liikunta, puutarhatyöt, vaatteiden ompelu/tuunaus, maalaaminen

 

Urapolkusi vaiheita

Ensimmäinen tutkintoni oli yhteiskunnallisen linjan yo-merkonomi, joten jo lukion jälkeen tavallaan leimauduin yhteiskunnalliselle alalle. Olin tuolloin kiinnostunut ennen kaikkea oikeustieteestä ja kunta-alan työtehtävistä. Kunnassa, seurakunnassa ja valtiolla työskentelyn jälkeen päädyin maakuntaliittoon asiantuntijatehtäviin, jossa viihdyinkin lähes neljännesvuosisadan! Opiskelin useita vuosia työn ohessa avoimessa yliopistossa ja Tampereen yliopistossa ja suoritin lopulta lisensiaatin tutkinnon kunnallisoikeudesta. Tutkimuksessani käsittelin hyvää hallintoa.

Sitä mukaa kun opintoni etenivät sain myös työssäni lisää vastuuta, joten uusien haasteiden myötä tuntui kuin joka vuosi olisin ollut uudessa työssä. Olin tehtävissä, jotka olivat muutoksen ytimessä. Niitä olivat mm. Paras-hankkeen aluevaiheen pääsihteerin tehtävä ja kolmessa kuntaliitosselvityksessä valmistelijavastuussa. Myöhemmin toimin myös aluekehityksestä vastuullisena kehittämisjohtajana. Yhteyspäällikkönä hoidin maakunnan edunvalvontaa valtakunnan valmistelijoiden ja päätöksentekijöiden suuntaan.

Sote-valmistelun edetessä siirryin kahden kunnan, Nastolan ja Iitin, perusturvajohtajaksi. Tuolloin kunnat kuuluivat seitsemän kunnan yhteiseen yhteistoiminta-alueeseen, ja tehtäväni oli toimia kahden kunnan tilaajajohtajana tuottajan suuntaan. Nastolan kunnassa vastuullani olivat myös työllisyysasiat, joten siirtyminen nykyiseen työhöni tuntui luonnolliselta jatkumolta ja mielenkiintoiselta uudelta haasteelta.

Nykyinen työnkuva

Vates-säätiö on osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden työllistymistä edistävä asiantuntijaorganisaatio. Säätiöllä ei ole palvelutuotantoa suoraan kohderyhmälle, vaan tehtävämme on asiantuntijuuden keinoin auttaa esimerkiksi vammaisjärjestöissä toimivia henkilöitä saamaan työhönsä sellaisia niksejä, joilla he voivat kehittää omia toimintatapojaan kentällä tehtävän työnsä tueksi ja oman asiantuntijuutensa lisäämiseksi.

Säätiön johtajana työhöni kuuluu erityisesti kohderyhmämme työllistymiseen liittyvä edunvalvonta ja vaikuttamistyö. Vaikuttamistyö kohdistuu mm. ministeriöiden lainvalmisteluun, kansanedustajiin ja myös aluetasolla kuntapäättäjiin ja tällä hetkellä niin ajankohtaiseen sote- ja maakuntauudistukseen. Tärkeintä tehtävässäni on pysyä selvillä meneillään olevista asioista ja myös haistella tulevia suunnitelmia, jotka kohdistuvat meidän kohderyhmämme työllistymiseen.

Luonnollisesti työnkuvaani kuuluu koko toimiston johtaminen kaikkine osatehtävineen.

Mikä yhteiskunta-alan opinnoissa ja töissä kiinnostaa?  Miten olet hyödyntänyt yhteiskunta-alan koulutusta työssäsi?

Yhteiskunta-alan opinnot ovat todella laaja-alaiset. Niissä on niin monia osakokonaisuuksia, että halutessaan voi valmistuessa olla todella laaja-alainen tietämys yhteiskunnan eri osa-alueista. Toisaalta pystyy myös keskittymään vain yhteen tiettyyn kokonaisuuteen. Itselleni kiinnostus oikeustieteeseen ja opiskelu työn ohessa loivat opintokokonaisuuden, jossa ovat julkisoikeus, yhteiskuntapolitiikka, aluetiede, ympäristötiede ja –oikeus, filosofia ja jokunen muukin aine tuoneet vahvan osaamisen työtehtäviini vuosien varrella.

Millainen on unelmiesi työ?

Jokainen työtehtäväni on ollut sen hetkinen unelmieni työ. Kuten on tälläkin hetkellä.

Miten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pitäisi lisätä suomalaisilla työpaikoilla?

Kun puhutaan tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, sitä ei saa ymmärtää pelkästään sukupuolten tai eri ikäisten tasa-arvona. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat enemmän kuin sukupuoli tai -ikäkysymys.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja tulivat kansainvälisesti voimaan vuonna 2008. Sopimus ratifioitiin Suomessa kesäkuussa 2016. YK:n vammaissopimuksen 27 artikla koskee vammaisten ihmisten työtä ja työllistymistä. Sopimusosapuolena Suomi on velvollinen edistämään vammaisten asemaa työmarkkinoilla. Artiklan mukaan sopimusosapuolten on muun muassa edistettävä vammaisten ihmisten mahdollisuuksia työllistyä, edetä työuralla ja toimia yrittäjänä ja tukea sellaisia toimia, joiden tarkoituksena on työllistää vammaisia ihmisiä julkisella sektorilla, edistää heidän työllistymistään yksityisellä sektorilla ja varmistaa, että vammaisia varten tehdään työpaikoilla kohtuulliset mukautukset.

Suomen yhdenvertaisuuslainsäädäntö tuli voimaan 2015 alussa. Sen tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden yhdenvertainen kohtelu työpaikoilla on sitä, että työhönotossa kaikkia työnhakijoita kohdellaan samalla tavalla, ovat he sitten näkyvästi tai näkymättömästi vammaisia tai osatyökykyisiä. Työnantajan on huolehdittava siitä, että myös vammaisilla henkilöillä on mahdollisuus osallistua työhaastatteluun ja näin osoittaa työtaitonsa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tarvittavien kommunikointivälineiden mahdollistamista haastattelutilanteessa (induktiosilmukka) tai esteettömän haastattelupaikan varmistamista. Myöskään työpaikkailmoittelussa ei saa edellyttää henkilöön liittyviä ominaisuuksia.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto julkisti syksyllä 2016 haastattelututkimuksen vammaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä mm. työhönotossa. Tulokset olivat melko karuja. Selvityksen mukaan vammaisten ihmisten työmarkkinoille osallistuminen on huonoa, vaikka heillä on verrattain hyvä koulutustaso. Vastaajista (n=460) vain 18 % oli palkkatyössä. Haastatelluista 86 %:lla oli toisen asteen tai sitä korkeampi koulutus. Suuri osa työssä olleista vastaajista (45 %) kertoi kokeneensa syrjintää työpaikalla vammaisuutensa vuoksi viimeisen viiden vuoden aikana. Vastaajista 90 % katsoi, että vammaisuus asettaa työnhakijan heikompaan asemaan yhtäläisistä taidoista ja pätevyydestä huolimatta. 57 % vastaajista oli sitä mieltä, että asenneilmapiiri vammaisia ihmisiä kohtaan on työpaikoilla huono tai erittäin huono.

Selvityksen mukaan vammaisten ihmisten työmarkkinoille osallistuminen on huonoa, vaikka heillä on verrattain hyvä koulutustaso.

Jokaisella työpaikalla olisi hyvä nostaa keskusteluun, mitä yhdenvertaisuus tarkoittaa juuri meidän työyhteisössämme. Työyhteisöjen monimuotoisuuden lisäämiseksi yhdenvertaisuutta avoimien työpaikkojen täyttämisessä tulisi tarkastella uudelleen. Ennakkoluulot ja asenteellisuus ovat usein seurausta tiedon ja kokemusten puutteesta.

Vates-säätiössä tehtiin kesän 2017 aikana kysely säätiön taustayhteisöille (37 kpl) siitä, miten niiden mielestä YK:n vammaissopimuksen artikla 27; Työ ja työllistyminen on toteutunut niiden toiminnassa. Vastaajien näkemys oli, ettei tilanne ole juurikaan muuttunut. Syyksi arveltiin sitä, että vammaissopimusta ei vielä tunneta. Kyselyssä tiedusteltiin myös arvioita siitä, onko esteettömyys muuttunut työelämään pääsyssä ja siellä pysymisessä ja onko palvelut saavutettavampia kuin aiemmin. Vastaajat eivät näe vammaissopimuksen ratifioinnin tuoneen muutosta aiempaan.

Käynnissä olevat isot toimintaympäristöön kohdistuvat muutokset, kuten maku- ja sote-uudistus, tuovat vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistämisen palveluihin merkittäviä muutoksia. Pelkästään laaja palvelujen digitalisoiminen edellyttää miettimään sitä, miten ihmiset halutessaan voivat yhdenvertaisesti saavuttaa nämä palvelut myös muulla tavoin.

Kuvaaja: Antero Aaltonen

Jaa artikkeli