3.10.2017

Yhteiskuntatieteilijä valokeilassa: Lotta Savinko

Lotta Savinko opiskeli kauppatieteitä juppiaikakaudella ja valmistui pahimpaan lamaan. Ura takkuili aluksi mutta avautui kotiäitivuosien jälkeen ensin ilmailualan järjestöissä ja sitten Akava-yhteisössä. Mutta miten ihmeessä ekonomi päätyi YKAn jäseneksi?

Työtehtävä ja työpaikka: vt. työelämäasioiden päällikkö, Akava

Koulutus: KTM, ekonomi

Asuinpaikka ja perhe: Espoo, kolme aikuista lasta ja maahanmuuttajakoira Tango

Harrastukset: sählääminen (ei sähly😊), epätoivoinen kuntoilu, kodin tuunaus ja huonojen tv-sarjojen katsominen

Urapolkusi vaiheita

Opiskelin 80-luvulla kauppatieteitä Vaasassa, ja uraodotukseni olivat melko taivaita hipovia. Tuolloin juppius lanseerattiin, ja katselin kylterinä silmät ymmyrkäisinä Working Girl – ja Wall Street -tyylisiä elokuvia. 90-luvun alussa koitti valmistuminen – ja oltiin syvimmässä lamassa. Aloitin urani kehittämällä ja kouluttamalla taloushallinnon ohjelmia, mutta yritys teki konkurssin samana kuukautena kun esikoiseni syntyi. Olin tuore ja työtön äiti. Vaasassa ei noihin aikoihin juuri KTM-hommia ollut. Tilanne oli melko surkea työnsaannin osalta, joten keskityin tuottamaan lisää veronmaksajia eli olin kotona peräti seitsemän vuotta kolmen lapsen kanssa.  Miksi en sitten ryhtynyt yrittäjäksi? Tuohon aikaan yrittäjyys ei ollut vaihtoehto, asenteet olivat hyvin toisenlaiset ja puolisoni toimi yrittäjänä, ja totesimme yhden yrittäjän perheessä riittävän. Ja jos rehellisiä ollaan, ei ollut myöskään yhtään yritysideaa….

Kotonaolovuosien jälkeen aloitin työnteon – lähinnä sattumien summana – kahdessa eri ilmailualan järjestössä, ensin Liikennelentäjäliitossa ja sitten seitsemän vuotta Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksessä, jossa olin toiminnanjohtajana. Vuodet olivat opettavaisia, ja pääsin tehokkaasti sisään edunvalvontaan ja neuvottelutoimintaan. Ilmailualahan on globaalistikin järjestyneimpiä aloja, joissa ammattiyhdistyksillä on olut merkittävä rooli.

Siirryin vuonna 2006 Suomen Ekonomeihin (tuolloin Ekonomiliitto) työmarkkina- ja yhteiskuntapoliittiseksi asiamieheksi. Ekonomeissa toimi siihen aikaan edunvalvontajohtajana Sture Fjäder, joka sittemmin tuli valituksi Akavan puheenjohtajaksi. Jatkoin Sturen jalanjäljissä aluksi edunvalvontajohtajana ja myöhemmin työmarkkinajohtajana noin 5,5 vuotta. Vuodet olivat melkoisen vauhdikkaita, oli ala- ja ylämäkeä. Resilienssini kasvoi noiden vuosien myötä.

2016 siirryin Akavaan johtavaksi asiantuntijaksi ja vastaan erityisesti työelämän tasa-arvosta. Kuluvan syksyn aikana vastaan lisäksi työelämäasioista.

Nykyinen työnkuva

Nykyinen työnkuvani on, ellei muuta, niin vaihteleva ja mielenkiintoinen. Työelämän tasa-arvon osalta on menossa mielenkiintoisin ja merkittävin vaihe vuosiin, tai jopa vuosikymmeniin, kun perhevapaauudistus etenee vihdoinkin. Mielenkiintoista on myös se, että vaikka nykyisessä hallitusohjelmassa tasa-arvo oli lähestulkoon unohdettu, on työelämän tasa-arvo ja tasa-arvo ylipäätään noussut yhdeksi ajankohtaisimmista työelämäasioista.

Työnkuvaani kuuluvat tiedontuotannon kehittäminen, työelämäasiat yleisesti ja näihin liittyvä edunvalvonta ja vaikuttaminen. Työaika- ja vuosilomalain uudistukset, työntekemisen erilaiset muodot (ml. alustatalous) ja erilaiset hankkeet ovat osa palettia, jotka kuuluvat toimenkuvaani. Työelämä ja työmarkkinat muuttuvat vauhdilla ja ennustaminen käy yhä hankalammaksi. Kukapa olisi osannut esim. neljä vuotta sitten ennustaa nykyistä tilannetta?

Miten ekonomina päädyit YKAan?

Kauppatieteilijänä liityin aikanaan Ekonomeihin. Siirtyessäni Ekonomiliitossa edunvalvontajohtajaksi mietin omaa edunvalvontaani mahdollisten eturistiriitojen tai työsuhdeongelmien osalta. Oman työn kautta olen oppinut sen, että aina on mietittävä etukäteen kaikki eri vaihtoehdot, joita työelämässä saattaa tulla eteen. Taatakseni itselleni turvan ja selustan myös mahdollisten työsuhdeongelmien ja epäselvyyksien osalta liityin YKAan. Olen siis kahden liiton jäsen. Nyt vaikka en enää työskentele Ekonomeissa ja työsuhteeni osalta intressiristiriitaa ei ole, olen halunnut jatkaa YKAssa jäsenenä saamani osaavan palvelun takia ja myöskin siitä syystä, että YKA on aktiivinen ja uudistava liitto, joka on yhteiskunnallisissa ja työmarkkinallisissa kysymyksissä eteenpäin katsova.

Olen saanut vastata useasti urani aikana kysymyksiin, että miksi liittoon kannattaa kuulua ja mitä hyötyä siitä on. On toki hyvin vanhanaikaista puhua työelämän turvasta ja tiedän, ettei sillä jäsenyyttä markkinoida eikä epäilijöitä vakuuteta. Hämmentävää on kuitenkin se, että suuri osa ihmisistä haluaa varmistaa selustansa asunnon oston ja perheen toimeentulon varmistamiseksi tai vapaa-ajan harrastusten osalta, mutta työelämässä ei haluta huolehtia ja varmistaa vastaavasti omaa asemaa. Työsopimuksen solmiminen, koeajat, kilpailukieltosopimukset, irtisanomiset, YT-neuvottelut, toimenkuvan muutokset, jne. ovat asioita, joita monet kohtaavat työuran aikana.

Hämmentävää on kuitenkin se, että suuri osa ihmisistä haluaa varmistaa selustansa asunnon oston ja perheen toimeentulon varmistamiseksi tai vapaa-ajan harrastusten osalta, mutta työelämässä ei haluta huolehtia ja varmistaa vastaavasti omaa asemaa.

Osa positiivisia, osa kielteisiä. Näihin liittyvissä asioissa parhaan asiantuntemuksen varmistaminen on jäsenyyden ydintä.

Miten olet hyödyntänyt koulutusta työssäsi?

Generalistitutkinnon ja -koulutuksen saaneena keskeisimpiä taitoja on  ollut kyky laajentaa teoreettista tietoa yhdistämällä sitä käytäntöön, epävarmuuden ja monitulkintaisuuden sietäminen ja kyky hahmottaa kokonaisuuksia.

Millainen on unelmiesi työ?

Työ, jossa omaa osaamista pystyy hyödyntämään ja jossa osaamista pitää kuitenkin laventaa, eli epämukavuusalueita tulisi olla ”sopivassa” määrin. Mieluummin äärirajoilla, kuin tylsässä varmuudessa ja rutiineissa. Ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, en ole erakko enkä yksin saa todellakaan parasta aikaiseksi. Työ, jossa saa vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa asioihin. Ainahan välillä turhautuneena ja väsyneenä haaveilee vuorille pakenemisesta tai kukkakaupan perustamisesta,  vaan kyllä nykyisen työn imu voittaa nämä haaveet.

Miten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pitäisi lisätä suomalaisilla työpaikoilla?

Lähtökohtaisesti kolmella asialla: Johtamisella, joustavuudella ja selkeillä pelisäännöillä sekä nykyisten välineiden paremmalla käytöllä/ hyödyntämisellä.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys työpaikkojen tasa-arvoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Onko yrityksessä/organisaatiossa olemassa periaatteet ja toimintaohjeet eli onko johtamiselle olemassa selkänojaa, ovatko nämä nostettu esiin ja henkilöstöön liittyen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus keskeisiä periaatteita vai vaiettu pois? Olipa tämä niin tai näin, on johtajalla ja esimiehellä aina vastuu siitä, että hän toimii tasa-arvoisesti ja kohtelee ihmisiä yhdenvertaisesti. En ole koskaan tavannut ketään, joka sanoisi, että nämä arvot ovat yhtä tyhjän kanssa, mutta usein nämä kumpuavat myös tiedostamatta. Tämä edellyttää myös johtajalta itsereflektointia, toimiiko hän tasa-arvoisesti, huomioiko esimies nämä kaikessa toiminnassaan eli  ylennyksissä, koulutuksissa, toimenkuvissa, palkkauksessa, palkankorotuksissa jne. Johtajan keskeisimpiä ominaisuuksia on myös kyky vastaanottaa kritiikkiä ja taito arvioida toimintaansa ja myös tarvittaessa korjata sitä. Toisin sanoen,  uskalletaanko työpaikalla ottaa asiat ja epäkohdat puheeksi.

Johtajan keskeisimpiä ominaisuuksia on myös kyky vastaanottaa kritiikkiä ja taito arvioida toimintaansa ja myös tarvittaessa korjata sitä.

Joustavuuden mahdollistaa selkeät pelisäännöt ja raamit. Raamin luo osaltaan lainsäädäntö, sen ymmärtäminen/osaaminen ja kyky tulkita sitä. Tämän lisäksi tulisi työpaikoilla olla selkeät sovitut pelisäännöt niin työajoista, joustomahdollisuuksista ja eri vapaiden käytöstä (etätyö, erilaiset vapaat, mahdollisuudet työajan lyhenyksistä jne). Ennen kaikkea näiden tulisi olla kaikkien tiedossa, jolloin kaikilla on sama tietämys, kuinka työpaikalla toimitaan ja mihin pohjautuen eri päätökset tehdään.

Hyödynnetäänkö työpaikalla henkilöstö-, koulutus- ja tasa-arvosuunnitelmia? Onko palkkakartoitus tehty? Liian usein nämä suunnitelmat tehdään, kun laki siihen velvoittaa, mutta niitä ei hyödynnetä eikä seurata, onko suunnitellut toimenpiteet tehty tai edes saatettu alulle. Nämä tulisi nähdä enemmän työkaluina, joiden avulla pystytään lisäämään työhyvinvointia ja tuottavuutta, kuin vain pelkkänä pakkopullana.

 

Jaa artikkeli