10.8.2017

Yhteiskuntatieteilijä valokeilassa: Matleena Järviö

Vastavalmistuneella yhteiskuntatieteiden maisterilla Matleena Järviöllä oli työnsaanti tiukassa. Hakeutuminen harjoittelijaksi työvoimatoimistoon osoittautui lopulta oikeaksi strategiaksi saada jalka oven väliin. Hän kannustaakin loppuvaiheen opiskelijoita ja vastavalmistuneita sitkeästi hankkimaan sellaista kokemusta, joka tukee oman alan urapolkua. Nykyisin Järviö työskentelee kehitysyhteistyön asiantuntijana.

Työtehtävä ja työpaikka: kehitysyhteistyön asiantuntija, Suomen Pipliaseura ry
Koulutus: yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta 2004
Asuinpaikka ja perhe: Helsinki, perheellinen
Harrastukset: lukeminen, lumilautailu, ulkoilu, kielet, eri alojen taidenäyttelyt ja -esitykset

 

Urapolkusi vaiheita

Valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopiston englanninkielisestä International School of Social Sciencesista vuonna 1999, ja maisteriksi suomenkieliseltä puolelta 2004. Työnsaanti oli kiven takana, ja tein erilaisia harjoitteluja työmarkkinatuella. Olin hakenut myös työvoimaneuvojan paikkoja onnistumatta. Niinpä menin Itäkeskuksen työvoimatoimistoon harjoittelijaksi. Strategiani onnistui, ja sain muutaman kuukauden jälkeen määräaikaisen työvoimaneuvojan pestin.  Jatkoin työnhakua hissukseen työnteon ohessa, ja ovet muihin työhaastatteluihin aukenivat aivan eri tavalla, kun minulla oli voimassaoleva työsuhde. Joulukuussa 2006 aloitin Pipliaseurassa pääsihteerin assistentin äitiysloman sijaisena.

Pipliaseura ei tuolloin saanut ulkoministeriön kehitysyhteistyön hanketukea, mutta olin osana kolmen hengen tiimiä, joka yhdessä Afrikan kumppanin kanssa valmisteli keväällä 2007 hankehakemuksen Norsunluurannikon Pipliaseuran toteuttamaan hiv-hankkeeseen.  UM:n päätös oli myönteinen, ja roolini kehitysyhteistyön parissa kasvoi samaan tahtiin kuin Pipliaseuran hankkeet ja hanketuet: neljässä vuodessa nollasta yli 400 000 € vuositasolla, ja minusta oli tullut hankevastaava.  Vuosien aikana olen mm. kehittänyt pipliaseurojen lukutaitotyötä, kouluttanut ja fasilitoinut Aasiassa ja Afrikassa, työskennellyt pohjoiseurooppalaisten pipliaseurojen rahoituskoordinaattorina hiv-ohjelmassa sekä työskennellyt lähiesimiehenä.

En usko, että olisin tässä nyt, jos olisin valmistumisen jälkeen mennyt siivoojaksi tai kauppaan töihin, koska ne eivät liity koulutukseeni. Olen tehnyt jo vuosia koulutustani vastaavaa työtä, mutta mielestäni kuulun niihin, joille olisi voinut käydä niin, ettei koskaan pääse oman alan tehtäviin. Kannustankin loppuvaiheen opiskelijoita ja vastavalmistuneita sitkeästi hankkimaan sellaista kokemusta, joka tukee oman alan urapolkua.  Samalla on hyvä tiedostaa, että työuralla pitää olla myös onnea matkassa, koska korkeasti koulutettuja moniosaajia on paljon.

Nykyinen työnkuva

Toimin Suomen Pipliaseurassa kehitysyhteistyön asiantuntija ja vastaan seuran hiv-työstä. Pipliaseuroilla on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa laaja hiv-ohjelma, joka pyrkii vähentämään hiv-positiivisten syrjintää ja hiv-tartuntoja kirkkojen jäsenten, mutta myös muiden yhteisöjen parissa. Roolini on kehittää hiv-ohjelmaa ja siihen kuuluvia maahankkeita. Uusimpana asiana on vammaisten ihmisten systemaattinen huomioiminen ohjelmassa.

Mikä yhteiskunta-alan opinnoissa ja töissä kiinnostaa?

Monialaisuus. Itselläni oli pääaineena sosiologia, mutta sivuaineena mm. Japanin tutkimus, jota opiskelin sekä Japanissa että Helsingin yliopistossa.

1990-luvulla englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia ei juuri yliopistoissa ollut, joten kurssitovereinani oli pääosin Suomessa asuvia maahanmuuttajia, tutkinto-opiskelijoita eri maista ja vaihto-opiskelijoita. Se oli loistava näköalapaikka kansainvälisyyteen, maahanmuuttoon ja kulttuurien välisiin kysymyksiin sekä ruohonjuuri- että akateemisella tasolla.

Nuorena aikuisena minua kiinnostivat mm. rasismi, sukupuolten tasa-arvo- ja maahanmuuttokysymykset, viime vuosina entistä enemmän esimerkiksi globaalin talouspolitiikan ja kehitysmaiden haasteiden yhteenkietoutuminen.

Miten olet hyödyntänyt yhteiskunta-alan koulutusta työssäsi?

Kehitysyhteistyössä pyritään muuttamaan paikallista yhteisöä ja yhteiskuntaa, ja siten tukemaan yksittäisten ihmisten elinoloja. Yhteiskunnan ja yhteisön valtarakenteiden tunnistaminen ja eri tavoin syrjäytettyjen ihmisryhmien mukaan saaminen on kehitysyhteistyössä oleellista.

Tiedon hankkiminen ja analysointi, kokonaisuuksien nopea hahmottaminen, syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen – näitä esimerkiksi hyödynnän.  Japaninkielen taitoani en ole voinut käyttää, mutta Japanin vuoteni ovat auttaneet ymmärtämään muita hierarkkisia ja patriarkaalisia yhteiskuntia ja niiden jäsenten kokemusmaailmaa.

Millainen on unelmiesi työ?

Olen kehittäjä ja viihdyn asiantuntijatehtävissä. Haluan myös oppia ja kehittyä jatkuvasti lisää. Unelmieni työ liittyy kansainvälisyyteen, ja saan kehittää asioita ja toimia vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Harva asia syntyy yhden henkilön mielessä, ja parhaaseen tulokseen päästään innostuneessa ja monialaisessa tiimissä. Tällä hetkellä työskentelen kehitysyhteistyön parissa, mutta unelmien työ voisi olla myös muulta alalta.

Mikä on yhteiskuntatieteilijän rooli työelämässä?

”Minä ymmärrän sinua, olen sosiologi!” lohkaisi joku radiossa opiskeluaikanani. Vitsissä on totta toinen puoli. Minusta yhteiskuntatieteilijöiden on osaltaan tehtävä näkyväksi se, ettei kaikki riipu yksilöstä vaan ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin eri tavoin. Eriarvoisuus Suomessa ja maailmassa on meidän kaikkien kohtalonkysymys. Kyse ei ole maailmanparantamisesta, vaan siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus riittävän hyvään elämään riippumatta siitä, missä ja mihin sukuun on syntynyt.

 

Kuvaaja: Anu Tuomainen

Jaa artikkeli