8.1.2019

Diginatiivin yllätysvalinnat

Mikki Inkeroinen ei ole hakenut töitä sitten teini-iän.
Urakehityksestään hän kiittää hyviä esimiehiä, mutta myös
onnekkaita sattumia. Valinta Vuoden yhteiskuntatieteilijäksi
sopii yllätyksellisyydessään Inkeroisen tyyliin.

Vuoden yhteiskuntatieteilijä Mikki Inkeroinen uskoo, että lukioiässä hän oli tyypillinen kauppistapaus.
– Toisin kuitenkin kävi, vaikka valtaosa ystävistäni menikin kauppakorkeakouluun. Mielikuvani salkkumiehistä olivat siihen aikaan vahvoja, vaikkakin näin jälkikäteen varsin epätosia, hän toteaa.
Samoihin aikoihin hän koki yhteiskunnallisen heräämisen. Suomen lukiolaisten liiton hallituksen jäsenenä hän huomasi, kuinka asioihin voi oikeasti vaikuttaa.
– Se tunne on tainnut jäädä päälle.
Abivuonna Inkeroinen haki lukemaan englantilaista filologiaa sekä opiskelupaikkaa ammattikorkeakouluun. Jälkimmäiseen hän pääsi, mutta intin jälkeen päätti kuitenkin hakea vielä valtsikkaan. Pääaineeksi valikoitui hallinnon- ja organisaatioiden tutkimus; gradunsa hän teki kuntien kokonaisarkkitehtuurin hallintamalleista.
– Tein koko opiskeluaikani täyspäiväisesti töitä, mutta sain silti opinnot päätökseen viidessä vuodessa. Minulla oli sisäinen paine saada opinnot nopeasti kuntoon.
Inkeroinen tunnistaa, että yhteiskuntatieteet ovat ehkä joitain opinahjoja jäljessä digitaalisuuden näkökulmasta. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että tiede ei hypi trendien perässä. Itse hän kokee tekevänsä täysin opintojaan vastaavaa työtä.
– Substanssini on vahva. Ymmärrän rakenteiden, vallan ja sosiaalisten suhteiden herkkyyden.

Työ kasvatti tekijäänsä

Inkeroinen kertoo, että hänellä on tavallinen keskiluokkainen tausta. Nyt hän asuu perheineen Jätkäsaaressa, mutta lapsuudenkoti oli Itä-Helsingissä.
– Äitini on lastentarhanopettaja ja isäni insinööri. Minulla oli turvallinen lapsuus; olen saanut harrastaa ja minua on tuettu kaikissa tekemisissäni, kunhan koulu tuli hoidettua hyvin.
Inkeroinen kertoo, että hänellä on aina ollut kova halu tehdä töitä. Hän kuvaa, että juuri työn imu on vienyt häntä eteenpäin.
– Tekemällä kovasti töitä olen saanut lisää tehtäviä ja vastuita. Se, mitä olen tähän mennessä saavuttanut, ei ole ollut minkään suunnitellun urapolun tulos, vaan ennemminkin otollisten tilanteiden yhteensattuma.
Inkeroisen ura alkoi jo lukiossa, kun hän meni myymään kännykkäliittymiä provisiopalkalla silloiseen Expertiin, nykyiseen Poweriin. Työt jatkuivat eri tehtävissä 13 vuoden ajan. Hän kokee, että omalla kohdalla hyvät esimiehet ovat olleet myös esikuvia.
– Olen saanut kasvaa roolien välillä juuri sopivasti: liittymämyyjästä toimistohommiin ja aina markkinointi- ja verkkoliiketoiminnan päälliköksi. Toivottavasti pystyn itse nyt jakamaan omaa osaamistani eteenpäin.
Kamuxiin Inkeroinen tuli keväällä 2018 kehittämään kansainvälistyvän ja kasvavan yhtiön verkkoliiketoimintaa. Hän sanoo, että ei ole autoentusiasti, vaan ennemminkin verkkokaupan asiantuntija. Nykyisessä toimessaan Inkeroinen pääseekin hyödyntämään omia hyväksi havaittuja visioitaan. Hän kuitenkin painottaa, että idean ei tarvitse olla erikoinen; riittää, että se on hyvä.
– On inspiroivaa huomata, kuinka omia toimintamalleja voi hyödyntää täysin uudenlaisessa ympäristössä.

Digiosaaminen lasten kengissä

Digitaalisuus on Inkeroiselle niin itsestäänselvyys, että hän ei osaa edes mieltää itseään diginatiiviksi.
– Ehkä tämä on enemmän sukupolvikysymys. Minun ikäpolvelle tiedon hankinta ja saatavuus on aina ollut googlaamisen päässä, hän pohtii.
Digitaalisuudella tulisi Inkeroisen mielestä olla yrityksille suurempi merkitys kuin vaikkapa toiminnanohjausjärjestelmillä. Silti tätä ei hänen mielestään ymmärretä riittävästi. Esimerkiksi kunnat ovat isojen IT-talojen armoilla, koska niillä ei ole itsellään riittävästi osaamista.
– Yleisestikin puhutaan liian vähän digitaalisuuden tuomista todellisista arjen hyödyistä. Lisäksi ne ovat demokraattisesti kaikkien käytettävissä. Minulle esimerkiksi sähköisesti tilattava ruokakassi tarkoittaa kahta tuntia lisäaikaa perheen parissa, kun päivän päätteeksi ei tarvitse seistä kassajonossa.

Kuka tuntee kenetkin?

Inkeroinen ei siis ole tietoisesti hakeutunut urallaan eteenpäin, vaan asiat ovat edenneet itsestään. Sama on tapahtunut myös hallituspaikkojen suhteen: Marimekon hallitukseen häntä pyydettiin vuonna 2015 ja OIKIOn keväällä 2018.
– Kun sain Marimekon hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotilalta sähköpostia, ensimmäinen ajatukseni oli, onko tämä ”joku nigerialaistyyppinen joukkokirje”. Kun seuraavana aamuna otin häneen yhteyttä, tilanne konkretisoituikin todeksi.
Inkeroinen oli tuolloin 27-vuotias. Jälkikäteen hänelle on selvinnyt, että kylillä oli ollut hänestä puhetta. Inkeroisen nimitys saikin aikaan sen, että Marimekko palkittiin Vuoden hallitusjäsen -valinnalla: valintakriteereinä esille nousivat digitaalisuus, diversiteetti ja ennakkoluulottomuus.
Kaikki puheet eivät kuitenkaan olleet mairittelevia. Esimerkiksi yhdessä arvostetun talousjulkaisun haastattelussa pohdittiin, kenet hän mahtaa tuntee tai kenelle on sukua. Inkeroinen itse uskoo, että aina joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun.
– Minulle hallitustyöt tarkoittavat, että teen työtä kolmessa yrityksessä. Yhdessä ne antavat arvoa omalle ajattelulle.

Kilpauinti vaihtui vauvauintiin

Kaikkeen ei kuitenkaan Inkeroisellakaan riitä aika. Hän myöntääkin, että nuoruuden kilpauimari löytää itsensä tätä nykyä vauvauinnista.
– Elämä on valintoja. Minulle balanssin työn ja perhe-elämän välillä takaa hyvin suunniteltu perhekalenteri. Olen myös opetellut arvioimaan, mikä on minulle riittävän hyvä taso. Jos olen jo saavuttanut 95 prosenttia, jätän mielelläni työni siihen sen sijaan, että käytän täydellisyyden tavoitteluun kaksi tuntia lisää, Inkeroinen toteaa.
Kolmen alle neljävuotiaan lapsen isänä Inkeroisella ei ole vapaa-ajan ongelmia. Ohjelmaa riittää ilman harrastuksiakin. Yhden neuroosin hän kuitenkin myöntää: hän on kirjannut kaikki lentonsa vuodesta 2015 lähtien.
– Kirjaan ylös lentokoneen rekisterinumeron, istuinpaikkani, lähtöajat ja mahdolliset myöhästymiset meriselityksineen. Kun tähän on lähtenyt, ei lopettaakaan voi, Inkeroinen naurahtaa.
Vuoden yhteiskuntatieteilijän titteli tuli Inkeroiselle täytenä yllätyksenä.
– Vaimoni mieltää minut yhteiskunnallisesti aktiiviseksi, joten kai siinä sitten on jotain perää, Inkeroinen naurahtaa.
Tällä hetkellä Inkeroinen on omaan elämäänsä varsin tyytyväinen. Toisinaan hän on miettinyt jatko-opintoja, joko väitöskirjan kirjoittamista tai MBA-tutkintoa.
– Suurin este siihen on, että töistä olisi vaikea luopua, hän toteaa.
– Ulkomaille en kuitenkaan haikaile. Miksi lähteä, kun voi olla täälläkin? Olen tyytyväinen keskijätkäsaarelainen juuri tällaisena.

Vuoden yhteiskuntatieteilijät

  • 2019 Digitaalisen liiketoiminnan johtaja, VTM Mikki Inkeroinen
  • 2018* Kirjailija, päätoimittaja, VTK Koko Hubara
  • 2016 Yrittäjä, VTM Pauliina Seppälä
  • 2015 Puheenjohtaja, VTM Pertti Torstila
  • 2014 Yrittäjä, VTM Anna-Marja Vainio
  • 2013 Toimittaja-kirjailija, VTM Matti Rönkä
  • 2012 Professori, VTT Sixten Korkman
  • 2011 Professori, YTM, FT Marja-Liisa Manka
  • 2010 Toimitusjohtaja, VTT Cay Sevón
  • 2009 Kaupunginjohtaja, HTM Antti Rantakokko
  • 2008 Toimitusjohtaja, VTL Suvi-Anne Siimes
  • 2007 Kehittämiskonsultti, VTT Esa Pohjanheimo
  • 2006 Toiminnanjohtaja, YTM Marita Ruohonen
  • 2005 Oikeusministeri, VTM Leena Luhtanen
  • 2004 Päätoimittaja, YTT Matti Virtanen
  • 2003 Professori, VTT Antti Eskola
  • 2002 Dosentti, VTT Teija Tiilikainen
  • 2001 Pääjohtaja, VTK Jorma Ollila
  • 2000 Tutkija, VTL Anu Kantola
  • 1999 Komissaari, VTK Erkki Liikanen

*Valinta muutettiin koskemaan tulevaa vuotta.

Jaa artikkeli

Ammattilaiset