27.2.2009

 | Teksti: Heidi Gedik 

| Kuvat: Aki Reinimäki & Valtteri Kantanen + istockphoto

EU-vaalit kiinnostavat vain harvoja: Aitoja politiikkavaihtoehtoja kaivataan

Euroopan parlamentti saa syksyksi uudet edustajat, kun jäsenvaltiot äänestävät kesäkuun alussa omat ehdokkaansa Brysseliin. Suomen 13 edustajaa ovat selvillä kesäkuun 7. päivänä. Haastattelussa Sami Borg ja Sirpa Pietikäinen. Uudessa verkkolehdessä myös Risto E.J. Penttilän mietteitä EU:sta ja sen haasteista.

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston (FSD) johtajan Sami Borgin mielestä europarlamenttivaalit tuovat kansalaisille hyvän mahdollisuuden keskustella EU:n ja europarlamentin merkityksestä. Eurovaaleja käydään Borgin mukaan kuitenkin useissa maissa pitkälti kansallisilla teemoilla.

-Poliittiset puolueet katsovat toki asiakysymyksiä ja tavoittelevat valtaa europarlamentissa mutta kilpailevat pääasiassa kannatuksesta kotimaassaan.

Borgin mukaan tämä näkyy hyvin kesäkuun EU-vaaleissa.

-Tuskinpa Timo Soini olisi lähtenyt perussuomalaisten ehdokkaaksi, jos hän ei katsoisi sillä olevan merkitystä tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen, Borg analysoi.

Tilanne ei kuitenkaan ole hänestä huono verrattuna muihin ajankohtiin:

-Jos eduskuntavaalit olisivat nyt ovella, sisäpoliittiset teemat olisivat vielä vahvemmin esillä.

Toisen asteen vaalit?

Sami Borg korostaa, että EU:lla on laaja merkitys jokaiselle EU-valtion kansalaiselle. Silti europarlamentti ja EU koetaan etäisiksi, Suomessa jopa keskimääräistä enemmän. Tähän on Borgin mielestä osasyynä Suomen maantieteellinen sijainti etäällä Euroopan unionin instituutioista.

-Eurovaalien äänestysprosenteissa näkyy vaihtelua myös sen mukaan, missä vaiheessa maa on tullut mukaan unioniin. Lisäksi minusta on itsestään selvää, että belgialainen tai hollantilainen kokee nämä asiat eri tavalla kuin suomalainen, jonka maalla pisin valtakunnan raja on Venäjän kanssa.

Eurovaaleissa äänestysvilkkaus on koko Suomen jäsenyyden ajan, vuodesta 1995 lähtien, ollut hyvin alhainen, ja usein näiden vaalien yhteydessä onkin käytetty termiä toisen asteen vaalit. Tämä ajattelumalli näkyy Borgin mukaan esimerkiksi puolueiden ja median kiinnostuksessa vaaleja kohtaan. Esimerkiksi mainostele-visio ei järjestä eurovaalien yhteydessä perinteisiä puolueiden vaalitenttejä samassa määrin kuin eduskuntavaalien yhteydessä eikä isojenkaan puolueiden ole ollut helppoa saada näkyviä ehdokkaita listoilleen. Osasyynä tähän on vaalikampanjoiden korkeat kustannukset; Borgin mukaan alle 100 000 euron kampanjalla ei juurikaan pääse läpi.

-Onkin ironista, että vaalikampanjoihin ei suurimpien puolueiden mielestä pidä laittaa kulukattoa, mutta samaan aikaan kulujen pelossa ei saada edes ehdokkaita listoille.

Borgin mielestä ei kuitenkaan voida ajatella, että europarlamenttivaalit olisivat toisen asteen vaalit, koska EU:n merkitys kasvaa koko ajan. Ongelmana on pikemminkin se, että unionin päätöksentekojärjestelmä on hyvin monimutkainen. Lisäksi unioni kokonaisuudessaan on iso organisaatio, jota ei ole helppo kokea läheiseksi.

Suomen ensimmäiset EU-vaalit vuonna 1996 käytiin yhdessä kunnallisvaalien kanssa. Tämä nosti äänestysprosentin hieman yli 60 prosenttiin. Seuraavat eurovaalit toimitettiin vuonna 1999, vain muutama kuukausi eduskuntavaalien jälkeen, jolloin havaittavissa oli vaaliväsymystä. Tuolloin Suomen ääniprosentin 31,4 alle jäivät vain Iso-Britannia ja Hollanti. Viimekertaisissa vaaleissa 2004 äänestysprosentti oli 40,1 eli noin 30 prosenttiyksikköä matalampi kuin eduskuntavaaleissa.

-Lisäksi pitää ottaa huomioon, että tämä on koko vaalien äänestysprosentti. Kaikkein nuorimmista korkeintaan joka neljäs kävi äänestämässä, Borg toteaa.

 

 

Ei äänestyspakkoa

Sami Borg on tutkinut keinoja kansalaisten äänestysinnon aktivoimiseksi.

-Kaikkein huonoin keino on sellainen äänestyspakko, jossa äänestämättä jättämisestä määrätään sanktioita. Huonoja ovat myös erilaiset porkkanat kuten palkkiot äänestämisestä.

Paras keino Borgin mielestä olisi saada ihmiset käsittämään edustuksellisen demokratian ja vaalien merkitys.

-Äänestämässä käymistä ei kuitenkaan tule pitää itsetarkoituksena. Meillä pitää olla aitoja ja oikeita politiikkavaihtoehtoja. Jos ihmiset eivät löydä itselleen vaihtoehtoja, äänestämättömyyden syitä pitää etsiä tarjolla olevista puolueista, ehdokkaista ja näiden tavoitteiden erottumisesta.

Borgin mukaan monet asiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että erilaisten vaikuttamismahdollisuuksien luetteleminen kansalaisille ei ole se keino, jolla ihmiset saadaan uurnille.

-Jos näin olisi, ihmiset äänestäisivät eniten kunnallisvaaleissa, koska kunnat ovat eniten kosketuksissa ihmisten elämään. Meillä on kuitenkin se tilanne, että eniten äänestetään presidentin vaaleissa.

Borgin mielestä vaaleista pitäisikin pystyä luomaan aidosti yhteisöllinen tapahtuma, jossa ihmiset kokevat valintojen tekemisen helpoksi ja heillä on riittävästi vaihtoehtoja.

-Presidentin valtaoikeudet ovat huvenneet ja presidentti-instituution merkitys on vähentynyt, mutta kansalaisten kiinnostus ei ole laskenut paljonkaan.

Samalla Borg kuitenkin muistuttaa, ettei korkea äänestysprosentti ole ainoa demokratian kriteeri.

 

Tavoitteet pyöristyvät

Borgin mielestä aitoja poliittisia vaihtoehtoja on tällä hetkellä tarjolla. Ongelmana on kuitenkin se, että puolueiden vaalikampanjoissa tavoitteet pyöristyvät ja yleistyvät.

-Kaikkien puolueiden tulisi profiloitua vahvemmin omilla perustavoitteillaan ja keskittyä siihen, mikä erottaa ne toisista puolueista.

Borg toteaa olevansa tulossa olevien vaalien suhteen peruspositiivisella mielellä.

-Ilmassa on kysymyksiä – kuten kysymys EU:sta yleensä ja maahanmuuttopolitiikka – jotka ovat aktivoituneet perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin asetuttua ehdokkaaksi. Meillä onkin nyt aineksia siihen, että keskustelua päästään käymään asiateemoilla.

Borg uskoo äänestysaktiivisuuden lisääntyvän, jos ennen vaaleja keskustellaan kiinnostavasti relevanteista poliittisista kysymyksistä.

-Nyt ehdokasasettelussa on nähtävissä se, että uskotaan viihteen voimaan. Politiikassa kuitenkin viihde on hyvä renki mutta huono isäntä.

 

Ihmisen Euroopan aika

Euroopan parlamentin jäsenen (MEP) Sirpa Pietikäisen mukaan Euroopan unionissa eletään nyt kolmatta aikakautta.

-EU aloitti rauhan ja vakauden luojana ja jatkoi elintason ja taloudellinen kasvun rakentajana. Nyt on ihmisen Euroopaksi ja globaaliksi aikakauden vuoro, Pietikäinen määrittelee EU-vaalien tematiikkaa.

Hän kuvailee EU:n eri ajanjaksoja. Ensin luotiin Eurooppa, jossa valtiot eivät sotineet keskenään. Toisessa vaiheessa laajenemisprojekti on palvellut paitsi turvallisuutta ja vakautta myös elintasomissiota; eu-ro, vapaussopimus ja sisämarkkinat ovat taanneet taloudellista kasvua.

-Nykyisessä talouden myllerryksessä kokisimme varmasti 1990 luvun laman, jos emme olisi mukana.

Pietikäisestä rauha ja talouskasvu eivät kuitenkaan riitä.

-Eurooppa ei voi toimia vain markkinoiden, talouden ja instituutioiden ehdoilla. Siksi tarvitaan sosiaalista ulottuvuutta, vahvempaa demokratiaa ja osallisuutta.

Pietikäinen ei kuitenkaan usko, että nykytilanteessa saadaan aikaan erityinen sosiaalinen pöytäkirja. Siksi pitää edetä direktiivi direktiiviltä. Kaksi tarvittavaa puitedirektiiviä ovat hänestä peruspalvelujen takaaminen kaikille ja riittävä perusturva elämän riskitilanteissa.

-Kolmas riittyy työelämään ja vahvempaan kolmikantaan Euroopassa.

 

Pelisäännöt YK:n puitteissa

Sirpa Pietikäinen muistuttaa, että myös globalisaatio tuo haasteita EU:lle.

-Euroopan unioni ei luota tarpeeksi monikansallisiin instituutioihin. Se ei vahvista riittävästi YK:ta, unohtaa kansainväliset sopimusjärjestelmät ja kuvittelee voivansa hoitaa kaikki asiat yksin.

Tämän asian korjaamisella on Pietikäisestä kiire:

-Sekä Yhdysvaltojen että Euroopan mahtiasema laskee ja Aasia ja Venäjä vahvistuvat. Euroopan unionissa on rakastettu illuusiota siitä, että yksittäinen maa olisi merkittävä.

Pietikäiselle Lissabonin sopimus ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ydin on kansainvälisissä instituutioissa ja monen-keskisessä politiikassa. EU:ssa ei voida hoitaa finanssikriisiä, kun Sonkajärven Osuuspankinkin sijoitukset on kiinni Yhdysvaltojen luottoluokitetuissa asuntolainoissa.

-Tällöin meidän täytyy kyetä sopimaan YK:n puitteissa pelisäännöistä.

Pietikäinen vertaa tilannetta lentokoneonnettomuuteen, jossa yhteisellä toiminnalla kaikki voitaisiin pelastaa. Kun tähän ei kyetä, esiin nousee pelasta edes oma nahkasi -ajattelu, jolloin vanhukset ja lapset jäävät jalkoihin, kaksi raavainta kaveria tukkii hätäuloskäynnin eikä kukaan pääse pihalle.

Vahva parlamentti on kaikkien etu

-Parlamentaarikkona tehtävänäni on kertoa selkeästi, minkä asioiden puolesta toimin. Kun äänestäjä äänestää minua, hän voi olla varma, että ajan näitä asioita, Pietikäinen kuvaa rooliaan.

Hänen mukaansa ihmiset ajattelevat usein, että vain hallitusten välisessä neuvotteluissa ajatetaan meidän kansallista etuamme.

-Kuitenkin: mitä enemmän päätöksen teko on keskitetty Euroopan unioniin ja mitä vahvempi asema parlamentilla on, sitä enemmän kansalaisen etu toteutuu.

Sama asia näkyy muun muassa maatalouspolitiikassa. Usein ajatellaan, että mitä enemmän maatalousasiat ovat kansallisvaltioiden käsissä, sitä enemmän se on meidän etumme.

-Valtioiden välisessä yhteistyössä eli neuvostossa, “kansallinen” etu ratkaisee. Siellä Suomi pienenä maana ei koskaan voita. Sen seurauksena tomaatteja, eurooppalaisia viinejä tai tupakanviljelyä tuetaan.

Pietikäinen korostaa, ettei liiallinen protektionismi ja oman edun suojelu ole pitkän päälle hyvästä.

-Jos kaikki kunnat ja maakunnat voisivat tehdä ratkaisunsa oman etunsa mukaisesti, Suomella menisi paljon huonommin.

Euroopan tasolla asia on sama. Päätöksentekovallan antaminen EU:lle ei tarkoita, että meiltä viedään jotain pois.

-Sen avulla voimme päättää asioista, joista aikaisemmin ei ole kyetty päättämään. Globaalia sosiaalipolitiikkaa ei voida tehdä valtiotasolla.

Pietikäisen mukaan kesäkuun vaaleissa on vaarana, että protektionistinen suuntaus pääsee vallalle.

-Parhaillaan kiistellään elvytyksen määrästä, kun tärkeämpää olisi pohtia sen laatua. Kiina laittaa satoja miljardeja julkiseen infrastruktuuriin ja Yhdysvallat menee samaan suuntaan. Euroopan unionissa 27 valtiota sai vaivoin päätettyä viidestä miljardista, ja tällöinkään new green deal eli vihreä elvyttäminen ei toteutunut.

Kansallisesti Euroopassa käytetään elvytykseen satakertainen määrä varoja.

-Mitä siitä, että Sloveniasta häviää työpaikat, kunhan meidän autotehtaamme säilyy! Mitä siitä, että ilmastopolitiikka menee kiville, kunhan meillä Katovicissa hiilikaivostyöpaikat eivät vähene. Jos elvytys valuu hukkaan, talous ei nouse oletettua vauhtia ja kukaan ei enää usko elvytykseen.

Pietikäisen mielestä uhkana onkin, että edessä on julkisen sektorin lama.

-Olemme velkaantuneet, korkovelat kasvavat ja samaan aikaan työttömyys kasvaa.

Pietikäinen muistuttaa, että 1990-luvun julkisen sektorin leikkauksista ei ole vieläkään selvitty.

-Ensi vuoden isoin teema onkin vakaussopimuksesta vauraussopimukseen. Vakaussopimuksella sidotaan kansallinen liikkumavara, eli kuinka paljon saadaan velkaantua ja mikä politiikka pitää koko euroalueen kasassa. Vähintään yhtä tärkeää on käyttää kansalliset elvytysrahat sellaisiin hankkeisiin, jotka edistävät ympäristöongelmien ratkaisua, taloudellista kilpailukykyä ja työllisyyttä.

 

 

Vaikutukset työelämään

Sirpa Pietikäinen uskoo, että Euroopan parlamentilla on suuret vaikutusmahdollisuudet työelämään ja sen ehtoihin. Sen työkaluna on muun muassa oma-aloitemietintö, jolla komissio pakotetaan reagoimaan kysymyksiin. Lainsäädännöllisesti yhteispäätösmenetelmä on tehokas keino, koska lakia ei synny, jos parlamentti ei ole neuvoston kanssa samaa mieltä. Tästä työaikadirektiivi on konkreettinen esimerkki. Seuraava haaste on Pietikäisen mielestä sama palkka -kysymys.

– Yhä edelleen naisen euro on 80 senttiä, Pietikäinen toteaa.

Hänen mukaansa keinoja sama palkka -kysymyksen ratkaisuun on. Esimerkiksi vanhempainloman voisi jatkossa saada käyttöön kokonaisuudessaan vain, jos molemmat puolisot sen käyttävät.

Näiden kysymysten lisäksi europarlamentin tulevia haasteita on Pietikäisen mielestä sopimusjärjestelmän vahvistaminen.

-Tarvitsemme yhtenäistä mallia, johon työnantajat, -tekijät ja päättäjät sitoutuvat.

 

Euroopan parlamentti

  • Euroopan parlamentissa on 785 edustajaa 27 jäsenmaasta.
  • Euroopan parlamenttiin valittujen jäsenten toimikausi on viisi vuotta.
  • Parlamentin jäsenistä käytetään yleisesti “meppi”-nimitystä, MEP Member of the European Parliament.
  • Parlamentissa on noin 180 poliittista puoluetta, jotka ovat muodostaneet 7 monikansallista poliittista ryhmää Suomen Keskustan ja RKP:n edustajat kuuluvat ALDE-ryhmään, Kokoomuksen edustajat EPP/ED -ryhmään, SDP:n edustajat PES-ryhmään, vihreät Greens/EFA-ryhmään ja vasemmistoliiton edustaja GUE/NGL-ryhmään.
  • Keskeinen osa parlamentaarikon työstä tehdään valiokunnissa, joita on 20. Kukin parlamentin jäsen kuuluu varsinaisena jäsenenä tavallisesti yhteen valiokuntaan ja varajäsenenä toiseen valiokuntaan. Valiokunta- ja valtuuskuntapaikkoja voidaan muuttaa viisivuotiskauden puolivälissä.
  • Parlamentin jäsenet työskentelevät suuren osan ajastaan Brysselissä, Belgiassa, missä kokoontuvat parlamentin valiokunnat ja poliittiset ryhmät. Parlamentin kotipaikka on Strasbourgissa, Ranskassa, jossa parlamentti pitää noin viikon mittaiset täysistunnot 12 kertaa vuodessa. Parlamentin pääsihteeristö toimii Luxemburgissa.
  • Seuraavat Euroopan parlamentin jäsenten vaalit (europarlamentti-vaalit) toimitetaan kaikissa 27:ssä EU:n jäsenvaltiossa kesäkuussa 2009. EU:n neuvoston vahvistama vaaliajankohta on 4.—7.6.2009, jona aikana vaalit on toimitettava jokaisessa jäsenvaltiossa. Suomessa vaalipäivä on sunnuntai 7.6.2009. Suomesta EP:n jäseniä valitaan 13.
Jaa artikkeli

Ammattilaiset