13.12.2012

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Vesa Tyni

Hanna Heinonen: Pienten puolesta

Viimeiset kaksi vuotta olen ollut Lastensuojelun keskusliitossa ohjelma­johtajana. Edellisessä työssäni THL:ssä olin mukana uuden lastensuojelulain seuranta- ja toimeenpano­vaiheessa.

Mitä teet työksesi?

Aivan työurani alussa keräsin 15 vuotta kenttäkokemusta sosiaalityöntekijänä. Lastensuojelutyö on jatkuvan julkisen arvostelun kohde, mutta itse näen selvän kehityskaaren lapsen oikeuksien parantumisessa. Nykyisessä tehtävässäni minulla on mahdollisuus vaikuttaa ja nostaa asioita esille. Lisäksi vastuulleni kuuluu liiton kehittämistyö sekä yhteydenpito jäsenjärjestöihin ja yhteistyökumppaneihin, kuten kuntiin, valtionhallintoon ja mediaan.

 

Mitkä ovat merkittävimmät käännekohdat työurallasi?

Käytännön työ lastensuojelussa aukaisi silmäni, silloin teoria lähti elämään käytännössä. Myös omien lapsien saaminen toi ammatillisestikin uutta ulottuvuutta. Merkittävää aikaa oli myös, kun 2000–2008 olin töissä sosiaalialan osaamiskeskus­toiminnassa. Silloin havahduin siihen, mitkä asiat vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon ja kuinka pitkälle laman vaikutukset ovat näkyneet.

 

Mitkä on ydinosaamistasi ja kuinka pystyt hyödyntämään sitä työssäsi?

Tuo edellä mainittu asiakastyö. Olen työskennellyt monissa eri organisaatioissa ja minulla on sekä hyvät verkostot että käsitys siitä, missä mennään. Tämän tietämyksen turvin uskallan peräänkuuluttaa yhteistä välittämistä. Lastensuojelun tulisi olla kaikkien yhteinen asia, neuvoloista varhaiskasvatukseen, vanhemmista naapureihin. Itse haluan katsoa tulevaan, vanhoihin rakenteisiin ja tarpeisiin pysähtyminen ei johda mihinkään.

 

Millainen on hyvä työyhteisö?

Hyvä työilmapiiri lähtee yhdessä tekemisestä ja toisten tukemisesta. Työn tekemistä helpottaa, kun jokaisella on selkeät perustehtävät ja tavoitteet.

Asiantuntijaorganisaatiossa vaivutaan helposti tekemään asioita yksin, kun ne tulisi jakaa toisten kesken. Uskon myös, että itsensä alttiiksi asettaminen johtaa parempiin tuloksiin. Muutoksia ei tulisi pelätä, sillä usein ne aktivoivat avoimuuteen ja keskusteluun. On myös hyvä muistaa, että hyvän työ­yhteisön eväät eivät ole yksin johdon asia, vaan siihen tulee jokaisen antaa oma panoksensa.

 

Mainitse kolme tekijää, joista työnilosi koostuu.

Lähtökohta on aito kiinnostus tekemistä kohtaan. Minulle se on lasten olojen parantaminen. Jos olen onnistunut vaikuttamaan yhdenkin lapsen elämään, työlläni on merkitystä. Arjessa koen tärkeäksi työn sujuvuuden. Vaikka työpäiväni ovat tehtäviä täynnä, en koe itseäni kiireiseksi. Tästä kiitos kuuluu yhteistyön ja auttamisen kulttuurille, joka vallitsee niin talon sisällä kuin ulkopuolella. Lisäksi näen merkitykselliseksi ne puitteet, joita me luomme. Emme ole viranomaisorganisaatio vaan kansalais­järjestö, jolla on historiansa turvin mandaatti edistää lastensuojelutyötä laajalla pohjalla.

 

HANNA HEINONEN

  • 48 vuotta
  • VTL
  • Ohjelmajohtaja, Lastensuojelun keskus­liitto; asiantuntijajäsen hallinto-oikeudessa
  • Harrastukset: ulkoilu, liikunta, lentopallossa mukana juniori- ja Special Olympics -toiminnassa, lukeminen ja teatteri
  • Naimisissa, kolme lasta, joista nuorin asuu vielä kotona
Jaa artikkeli

Ammattilaiset