28.2.2009

 | Teksti: Milja Helin 

| Kuvat: Risto Laine

Kaisa Saarinen: Etä- ja osa-aikatyöstä apua

Valtiotieteiden maisteri Kaisa Saarinen on töissä työ- ja elinkeinoministeriössä (TEM)

Helsingissä, mutta ei tee tällä hetkellä aivan tavallista kahdeksasta neljään työtä. Salossa asuva Saarinen on osittaisella hoitovapaalla siten, että hän tekee nelipäiväistä työ viikkoa, joista yhden päivän etätyönä. Työviikko on 26 tunnin mittainen.

Maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin Saarinen matkustaa junalla työpaikalleen Helsinkiin ja takaisin. Torstaisin hän tekee etätöitä kotona ja perjantaisin on vapaalla lastensa kanssa.

Saarinen toimii EU:n rakennerahastojen hallintoviranomaistehtävissä. Virka on määräaikainen vuoden 2015 loppuun. Hänen tehtäviinsä kuuluu Euroopan sosiaali rahaston (ESR:n) ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR:n) ohjelmiin ja projektei hin liittyvien taloushallintoprosessien kehittämistä, ohjeistusta ja neuvontaa.

 

Taloushallintoa ja EU-tehtäviä

Kaisa Saarinen valmistui vuonna 2001 Turun yliopistosta pääaineena poliittinen historia. Hän päätyi melko pian valmistumisensa jälkeen töihin ensin työministeriöön ja ministeriöuudistuksen jälkeen työ- ja elinkeinoministeriöön rakennerahastojen hallinnointiin liittyviin tehtäviin erikoissuunnittelijaksi.

– Työtehtäväni ovat painottuneet taloushallintoon, vaikka varsinaista koulutusta minulla ei siihen olekaan. Olen oppinut työssäni, ja EU-rahoitusta tunsin jo opintojeni perusteella.

 

Etä- ja osa-aikatyö auttavat jaksamaan

Osittainen hoitovapaa ja etätyö ovat tällä hetkellä Saariselle todella tärkeitä.

– Etätyöpäivän jälkeen jaksaa paremmin, kun ei tarvitse matkustaa pitkää työmatkaa. Sähköpostitse voi hoitaa asioita kätevästi myös etäpäivänä.

Kun Kaisa Saarinen palasi esikoisen jälkeen töihin, hän teki nelipäiväistä viikkoa 30 tunnilla. Silloin se tuntui liian paljolta. Nyt työn ja perheen yhteensovittaminen sujuu paremmin.

– Voin kulkea sopivilla junilla ilman huonoa omatuntoa tekemättömistä tunneista.

 

Etätyö ei ole vielä yleistynyt

Vaikka Saarisen oma esimies on suhtautunut etätyöhön positiivisesti, hän

on havainnut myös etätyön vastustamista. Etätyön haasteeksi Saarinen näkee sen, ettei työyhteisö ole vielä tottunut siihen. Aina ei ehkä pysty antamaan täyttä työpanosta, koska on osan viikosta poissa.

– Työtä tehdään paljon kokouksissa. Joskus joku työkaverini on joutunut menemään tilalleni kokouksiin, koska etänä se ei onnistu. Itseltä etätyön tekeminen vaatii suunnitelmallisuutta, koska tarvittavat paperit pitää ottaa mukaan kotiin.

 

Huono omatunto vaivaa naisia

Vaikeimpana Saarinen pitää huonoa omatuntoa ja sitä, että välillä tuntee olevansa aina väärässä paikassa. Hän arvelee, että miehillä vastaavia tuntemuksia ei ole. Saariselle osa-aikatyö tuo sopivan tasapainon myös kotielämään, ja hänen mielestään sitä pitäisi tukea enemmän myös rahallisesti.

– Olen onneksi voinut muokata työnkuvaani niin, etten joudu matkustamaan tai tekemään ylitöitä. Pääsen yleensä aina illaksi kotiin.

Silti Saarinen sanoo tuntevansa itsensä välillä huonoksi äidiksi, koska pienten lasten viemistä hoitoon kritisoidaan niin paljon. Pitempään lasten kanssa kotona oleminen olisi kuitenkin hänen mielestään ollut sekä taloudellisesti että muun jaksamisen kannalta liian rankkaa.

Jaa artikkeli

Ammattilaiset