21.8.2013

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Vesa Tyni

Karri Liikkanen: Oman elämänsä sankari

En mielelläni määrittele asioita, joita teen, työksi. Mieluummin sanon tekeväni asioita, joista nautin – mukaan lukien tutkimusassistentin puolipäiväiset tehtävät Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian oppiaineessa.

Mitä teet työksesi?

Nyt meillä on meneillään Tekesin rahoittama projekti ”Halutalous ja aineettomat arvot”. Alkuvuosi menikin pääosin ideoita metsäs­täessä ja lähteitä kahlatessa. Lisäksi autan kurssien pitämisessä, toimin opiskelijoiden yhteyshenkilönä sekä hoidan käytännön asioita. Palkkatyön lisäksi teen elokuvia omassa tuotantotiimissä, näyttelen muiden jutuissa sekä kirjoitan kirjoja. Ensimmäinen romaani julkaistaan pian netissä ja toinen on viimeistelyvaiheessa. En anna määritellä itseäni tiettyyn rooliin vaan haluan olla vapaa rikkomaan rajoja vaikkapa vierailijana Salkkareissa.

 

Elämän käännekohdat

Lapsuudenystäväni Mikon kanssa kasvoimme yhdessä aikuiseksi ja ystävyys on kestänyt läpi vuosien. Jaamme yhdessä intohimon elokuviin ja kirjoihin ja teemme niitä yhdessä. Vaihto-oppilasvuotenani Arizonassa samastuin vahvasti amerikkalaisiin, siellä sain vapaasti olla oma itseni. Siihen, kuka olen nyt, on vaikuttanut vahvasti esimieheni, professori Timo Airaksinen. Hän palkkasi minut tutkimus­assistentikseen keväällä 2010. Airaksinen auttoi muuttamaan omat käsitykset itsestäni: hän uskoo ja luottaa osaamiseeni ja sanoo sen myös ääneen. Matkalla on väliin mahtunut vähän huonompiakin kausia, mutta nyt osaan nauttia elämästä.

 

Hyvä työpaikka

Olen käynyt yliopiston esittelijäverkoston kautta puhumassa lukioissa, mitä vaihtoehtoja nuorilla voisi koulun jälkeen olla. Toki tehtävänäni on mainostaa omaa opinahjoani yhtenä niistä, mutta tärkeimmäksi sanomakseni on muodostunut oman sydämensä seuraaminen. Itse haluan säilyttää työssä tietyn vapauden, mutta luonnollisesti niin, että sovitut työt tulevat tehdyiksi. Filosofeista pidän työkavereina, koska he eivät tee kanssaihmisistä johtopäätöksiä epäolennaisten asioiden perusteella.

 

Ajatuksia yhteiskunnasta ja yksilöistä

Ensimmäinen tieteellinen julkaisuni ilmestyi vuonna 2010 Futura-lehdessä. Käsittelin tekstissä sukupuolten tulevaisuutta, sitä, kuinka kaksi sukupuolta eivät riitä kuvaamaan ihmisen olemisen tapoja. Jokaisella tulisi olla oikeus toteuttaa itseään ja elää elämäänsä valitsemallaan tavalla – kunhan John Stuart Millin vapauden käsitteen mukaisesti ei aiheuta vahinkoa muille. Esimerkiksi ikäjuttuun törmää aina: ihmisillä tuntuu olevan kollektiivinen kuvitelma, että yksi asia voisi määrittää ihmistä perustavanlaatuisesti. Olen alkanut kertoa olleeni jo jonkin aikaa 17-vuotias, kuten Twilight-sarjan Edward.

 

Tulevaisuuden tavoitteista

Lähden syksyllä Erasmus-vaihtoon Berliiniin ja sen jälkeen maisterintutkinto alkaa olla kasassa. Jos löydän hyvän aiheen, voisin tehdä siitä väitöskirjan. Jatko-opiskelut haluaisin tehdä ulkomailla, ehkä Amerikassa tai Uudessa-Seelannissa. Nuorempana tähtäsin tosissani ammattijalkapalloilijaksi, mutta kun sain siihen mahdollisuuden, en uskaltanut toimia, koska pelkäsin epäonnistumista liikaa. Nyt en enää anna pelkojen ohjata valintojani. Haluan olla jossakin asiassa maailman paras, vasta se riittää.

 

KARRI LIIKKANEN (IÄTÖN)

  • VTK, opiskelija
  • Tutkimusassistentti, Helsingin yliopisto
  • Perhe: tutkii rakkauden olemusta
  • Harrastukset: jalkapallo, tanssi, musiikki, juoksu ja salitreeni, elokuvat ja kirjat
  • Lempikirjailija John Irving
Jaa artikkeli

Ammattilaiset