9.12.2015

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Vesa Tyni

Pertti Torstila: Kerran diplomaatti, aina diplomaatti

Vuoden yhteiskuntatieteilijä Pertti Torstila oppi pitkän diplomaatin uransa aikana ymmärtämään erilaisia kulttuureja. Kokemuksensa pohjalta hän tietää myös, että aina se ei ole helppoa.

Kadettikoulu tai poli. Siinä olivat vaihtoehdot, joista hämeenlinnalaisen poikakoulun kasvattien odotettiin 1960-luvun puolivälissä valitsevan. Kansainvälisistä ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut Pertti Torstila valitsi kuitenkin toisin.
– Upseerin pojalta valtiotieteellinen oli tuolloin monien silmissä radikaali päätös, Torstila muistelee.
– En silti epäröinyt, ja uskoni vahvistui, kun RUK:n vuonna 1966 lähdin YK:n rauhanturvaoperaatioon Kyprokselle. Yliopistosta valmistumisen jälkeen keväällä 1970 koputin ulkoministeriön ovea.
Lyseon ylioppilasluokalta lähti kaksi poikaa valtiotieteelliseen. Kummastakin tuli suurlähettiläitä.

 

Euroopan muutosta todistamassa

Torstila valmistui ulkoministeriön ensimmäiseltä kansainvälisten asioiden valmennuskurssilta Kavakusta vuonna 1970. Ulkoministeriön palkkalistoilla hän oli sittemmin koko uransa ajan, lähes 44 vuotta, joista puolet ulkomailla. Virkatehtävien lista on pitkä ja vaikuttava: lähetystösihteeri, ulkoasiainneuvos, suurlähettiläs, poliittisen osaston päällikkö, valtiosihteeri…
– Minun kohdalleni osui ajanjakso kylmän sodan ajasta liennytyksen vuosiin aina tämän päivän uusiin haasteisiin: Neuvostoliiton ja kommunismin hajoamiseen, Euroopan kahtiajaon päättymiseen ja Suomen liittymiseen EU:hun. Euroopan kehitykselle suuri merkitys oli vuoden 1975 ETYK:n päätöksillä, joissa nuorena diplomaattina olin läheisesti mukana.
Torstila toimi Unkarissa kahteen otteeseen, kommunismin kaudella ja vapaassa Unkarissa. Hän muistelee, kuinka hän suurlähettiläänä Budapestissa vuosina 1992–1996 näki läheltä 70-luvun kovien kommunistien kääntyvän yhdessä yössä kapitalisteiksi.
– Muutos on vieläkin kesken. Ihminen ei muutu siinä, missä uudet kulissit nousevat.
Maailman kriiseissä ja eri käänteissä Torstila nostaa suomalaisten eduksi kyvyn sopeutua.
– Vaikka Suomi ei olekaan enää kylmän sodan puolueeton Suomi, meiltä odotetaan tasapuolisen, luotettavan sillanrakentajan panosta. Tämä on meille iso etu diplomatian keinovalikoimassa, hän toteaa.
Jos jotain, niin Torstila on diplomaattina oppinut, että toisia ihmisiä ja kansakuntia ei pidä mennä liiaksi neuvomaan.
– On suurta naiiviutta luulla, että me voimme muuttaa kulttuureita ja kansoja näköiseksemme, kertoa muille, kuinka asiat tulisi hoitaa. Tällaisen käytöksen seurauksena maailma on jossain asioissa palannut onnettomasti takaisin lähtöruutuun.

Torstilalla itsellään on varovainen usko maailman muuttamiseen.
– Diplomaatin perusluonteeseen kuuluu usko hyvään. On myös tärkeää tuntea oma maansa ja yhteiskuntansa, etuineen ja haittoineen, ollakseen uskottava muiden silmissä.
Omassa työssään hän piti haastavimpana saada vastapuoli pääsemään Suomea koskevista vääristä ennakkoluuloista.
– Suomea pidettiin vielä 1970- ja 80-luvuilla ulkopolitiikassa Neuvostoliiton käskyläisenä, jolla ei ollut omaa tahtotilaa. Hetket, jolloin huomasi vastapuolen vakuuttuneen ja muuttaneen kantansa, olivat hienoja onnistumisen hetkiä.

Historian suuret liikkeet näkyvät kauas

Tunnista tosiasiat

Yhteiskuntatieteilijöiden vahvuudeksi Torstila nostaa valmiuden ja kyvyn ymmärtää erilaisia ihmisiä, yhteiskuntia ja kulttuureja. Ajan vitsauksen, historiattomuuden, keskellä hän pitää äärettömän tärkeänä historian osaamista ja tuntemista.
– Historian suuret liikkeet näkyvät kauas. Jos tätä ei ymmärrä, on vaara hätäisille johtopäätöksille todellinen. Historian muutoksen rinnalla yhteiskuntatieteidenkin tulee muuttua ja sopeutua aikaan. Esimerkiksi globalisaatio ja ilmastonmuutos ovat uuden ajan ilmiöitä, jotka täytyy ottaa huomioon.
Kielitaidon merkitystä Torstila ei voi kyllin korostaa, vaikkakin samaan hengen­vetoon hän harmittelee meidän menneen yleisellä tasolla huonompaan suuntaan.
– Jos haluat tehdä vaikutuksen vastapuoleen tai korostaa oman asiasi tärkeyttä, keskinkertainen englanti ei riitä.
Asioiden osaamisen tasolla Torstila pitää suomalaisia aivan yhtä taitavina kuin muita. Hänen kehotuksensa onkin selkeä: pois arkuus ja vaatimattomuus, tilalle usko omaan asiaan.

 

Oma maa, paras maa

Vain muutama päivä ennen haastattelua Torstila on saapunut maanjäristysalueelta Nepalista SPR:n matkalta. Vaikka hän on diplomaatin urallaan nähnyt paljon maailmaa, olosuhteet järkyttivät.
– Köyhyyteen ja vaikeisiin elinolosuhteisiin on vaikea valmistautua. Ne on nähtävä. Koskettavaa oli havaita ihmisten elinvoima suurten koettelemusten keskellä. Kiitollisuus avuntuojaa kohtaan oli suurta ja aitoa, Torstila kertoo.
Torstila valittiin SPR:n hallituksen puheenjohtajaksi vuoden 2014 alussa. Sitä ennen hän oli ehtinyt olla eläkkeellä kolme kuukautta.
– Uskon, että minulla oli taustani puolesta hyvät lähtökohdat siirtyä diplomaattien neuvottelupöydistä humanitäärisen avustustyön ja tavallisen ihmisen huolien pariin.
Pakolaistulvan ja maahanmuuttokeskustelun keskellä Torstila muistuttaa, että oma kotimaa on myös pakolaisille kaikkein rakkain.
– Meidän tulee ymmärtää, mitä ihmiset lähtevät pakoon. Eivät ihmiset kodistaan kevein perustein lähde, hän painottaa ja toivoo median antavan enemmän tilaa pakolaisten omille kertomuksille.
Samalla hän näkee selkeästi, kuinka hidasta Suomessa on kasvu kansainvälistymiseen.
– Olemme vasta alussa. On selvää, että pakolaistulvalla on kaksi puolta, hyviä ja huonoja vaikutuksia. Suomalaiskeskustelussa haluaisin nähdä enemmän malttia ja ja halua kuunnella myös vastakkaista näkemystä.

 

Elämää aktiiviuran jälkeen

Pian kaksi vuotta eläkkeellä ollut Torstila toivoo, että yhteiskunta hyödyntäisi enemmän senioreiden aikaa ja osaamista.
– Meitä eläkeläisiä on koko ajan enemmän, ja me voimme olla tärkeä lisäarvo, emme vain taakka ja rasite, hän pohtii.
Itse hän kokee olevansa yhteiskunnallisten asioiden aktiivinen seuraaja. Vuoden yhteiskuntatieteilijän tunnustuksesta Torstila on iloisesti yllättynyt.
– Taidan olla joukosta ensimmäinen eläkeläinen, hän naurahtaa, ja katsoo näin olevansa elävä todiste mainitsemastaan veteraanin lisäarvosta.
Katsoessaan elämäänsä taaksepäin Torstila kertoo pyrkineensä toteuttamaan ”yksinkertaista prinsiippiä” eli pitämään työn, perheen ja vapaa-ajan tasapainossa. Aina se ei ole ollut helppoa. Nyt, kun tehtävät eivät enää velvoita ulkopolitiikan kysymysten päivittäiseen hoitamiseen, Torstila osaa hellittää. Aikaa kuluu lapsenlapsien kanssa, suunnistuspoluilla ja viinitilalla Unkarissa.
– Onneksi elämä on paljon muutakin kuin kansainvälistä politiikkaa ja pakolaiskriisiä, Torstila virnistää iloisesti.

KANSAINVÄLINEN SUOMALAINEN

Tämänvuotisella valinnallaan liitto haluaa antaa tunnustusta yhteiskuntatieteilijälle, joka on luonut pitkän ja arvostetun uran diplomaattina. Valinnan perusteissa painoi myös Torstilan merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä globaalin kansalaisjärjestön johdossa. Liitto haluaa osaltaan toimia avoimen ja kansainvälisen Suomen puolestapuhujana. Vuoden yhteiskuntatieteilijä -kunniamaininnan lisäksi Torstila vihittiin aiemmin tänä vuonna Budapestin Eötvös Loránd -yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi.

PERTTI TORSTILA (69)

  • VTM
  • Eläkkeellä oleva entinen suurlähettiläs ja virkamies
  • SPR:n hallituksen puheenjohtaja
  • Naimisissa, kaksi aikuista lasta, kaksi lapsenlasta
  • Harrastukset: suunnistus, liikunta, klassinen kitara ja laulu
  • Kielitaito: suomi, englanti, ruotsi, ranska, saksa, unkari
Jaa artikkeli

Ammattilaiset