18.1.2010

 | Teksti: Henri Alinen 

| Kuvat: Vesa-Matti Väärä

Ville Pernaa: Mediajulkisuus tekee poliitikon

Henkilöityminen ja viihteellistyminen ovat politiikassa nykypäivää. Värilläkään ei enää ole väliä, kun äänestäjät ovat kiinnostuneempia ehdokkaansa tanssitaidoista ja vaatekaapin sisällöstä. Politiikan lähihistorian tutkija Ville Pernaa näkee politiikan popularisoitumisessa sekä hyviä että huonoja puolia.

Politiikan mediajulkisuuden tutkimisen merkitys kasvaa Ville Pernaan mukaan sitä tärkeämmäksi mitä enemmän ihmiset perustavat poliittiset mielipiteensä tiedotusvälineiden välittämään informaatioon.

-Ennen muinoin kansa tunsi edustajansa. Työväki saattoi äänestää esimerkiksi tehtaan pääluottamusmiestä, viljelijät edusmiestään ja porvari kansakoulun rehtoria. Tarkkaa oli myös se, mitä lehteä luki, missä kuorossa lauloi tai mitä urheiluseuraa edusti. Nykyään poliitikon julkisivu näkyy aatetta enemmän.

Media vaikuttaa yhä enemmän siihen, millaiset ihmiset voivat nousta politiikan huipulle

Kun poliittisuus on vähentynyt yhdistystoiminnassa eikä kauppaan menoakaan harkita keskusliikkeen omistustaustan perusteella, tiedotusvälineet ovat jääneet paljon vartijaksi. Julki-sen imagon muokkaaminen ja puolueiden tuotteistaminen ovat avainsanoja mediahuomiosta kilpailtaessa.

-Media vaikuttaa yhä enemmän siihen, millaiset ihmiset voivat nousta politiikan huipulle. Huomio kiinnittyy ulkoisiin asioihin, kuten sulavaan käytökseen ja onnistumiseen yksityiselämässä. Vaalikeskusteluissa ja väittelyissä onnistumisen merkitys on kasvanut. Puheiden substanssia on kuitenkin vaikea arvioida, koska puolueilla ei ole suuria eroja tai ristiriitoja. Myös toimittajat ovat pulassa siinä, mitä asioita painotetaan. Usein syntyykin tyylipistejournalismia, jossa toimittajat arvioivat poliitikkojen esiintymistä, ei puheiden sisältöjä.

Puolueiden raja-aitojen kaatuminen on johtanut kilpaili-joiden haastamiseen voimakkain, tunteita herättävin teemoin. Poliitikkojen medianäkyvyyden merkitys on kasvanut. Aatteen sijaan puhutaan brändistä ja imagosta ja niiden avulla joko noustaan tai kaadutaan. Kampanjat ovat mainostoimistojen suunnittelemia ja ammattimaisesti toteutettuja. Poliitikot yrittävät vaikuttaa julkisuuskuvaansa tarjoamalla sopivia aiheita me-dialle. Uusi rakas tai vauvauutinen antavat tarvittaessa hyvän aiheen syvähaastatteluun.

-Perinteiset sanomalehdet suosivat yhä perinteistä journalismia vaikka Suomen Tietotoimistokin voi nykyään käyttää lähteenään Hymyä tai Seiskaa. Etenkin iltapäivälehdillä on aivan oma formaattinsa käsitellä politiikkoja julkkiksina muiden joukossa.

Kielteisistäkään asioista ei jätetä kertomatta. Kun julkisen ja yksityiselämän välinen raja hämärtyy, mediakuluttaja kohtaa poliitikot ja politiikan aivan uusilla alueilla.

 

Julkisuus pönkittää uraa

Poliitikkojen läpimurto viihdemediassa tapahtui viimeistään 1990-luvun alussa, jolloin kansanedustajat alkoivat kisailla keskenään iltapäivälehtien tikkakisoissa ja television viihdeohjelmissa. Tärkeää ei ollut sanoma tai aate vaan poliitikko henkilönä.

-Naistenlehdessäkin voi hyvän olon vinkkien ja ruokaohjeiden keskeltä ponnahtaa silmille neljäsivuinen ministeri-haastattelu. Jutut ovat lukemaan houkuttelevia ja asiakysymysten sijaan keskitytään yleensä viihdyttävämpiin aiheisiin.

Median avulla tuntematon rivikansanedustaja voi edetä poliittisella urallaan. Esimerkiksi Tanja Karpela on pari vuosikymmentä ollut mediaa kiinnostava ihminen. Mutta mitä iloa on siitä, että tiedämme enemmän poliitikon rakkaussuhteista kuin hänen poliittisista arvoistaan?

-Politiikan viihteellistymisessä on kaiken kaupallisuuden takana aito huoli siitä, miten tavoittaa alle 40-vuotiaita äänestäjiä, joille perinteinen puoluetoiminta on monesti täysin tuntematonta.

Parhaimmillaan tämä johtaa siihen, että media ja puolueet sopeutuvat nykyajan vaatimuksiin ja ihmiset jaksavat yhä kiinnostua politiikasta. Verkkomedian uudet muodot, blogit ja sosiaalinen me-dia, kuten Facebook mahdollistavat myös entistä suoremmat ja nopeammat yhteydet päättäjiin.

Pahimmillaan kehitys johtaa siihen, että politiikka nousee uutisiin enää vain äärimmäisten kohujen yhteydessä tai negatiivisessa valossa. Mainostoimistojen kikat eivät enää toimi ja iskulauseet kuten ”uusi SDP” tai ”Kokoomus työväen asialla” eivät jaksa kiinnostaa äänestäjiä. Pernaan mukaan totuus löytyy jostain tältä väliltä.

-Maailma on nykyään paljon valmiimpi, keskiluokan perustarpeet ja arjesta selviäminen eivät ole suoraan poliittisista päätöksistä kiinni. Kevyestä formaatista huolimatta taitava poliitikko osaa kuitenkin tuoda näkemyksiään esille kaiken viihteellisyyden takaa.

Saamastaan mediajulkisuudesta huolimatta kansa ei ole vielä runsain mitoin äänestänyt tosi-tv-tähtiä tai idoleita eduskuntaan. Pernaa ei jaksa uskoa ilmiöön jatkossakaan.

-Julkkisehdokkaita halutaan puolueiden listoille huomioarvon takia. Toisaalta äänestyskopin yksinäisyydessä luotetaan yhä perinteisempiin arvoihin.

 

Ville Pernaa on toiminut viime kesästä lähtien yhteiskunnallisen aikakakauslehti Kanavan päätoimittajana.

 

Poliittinen media etsii linjaansa

Pernaa hahmottelee kolme tulevaisuuden näkymää poliittisen journalismin tulevaisuudelle.

Sivistysskenaariossa politiikan läpinäkyvyys kasvaa. Media hoitaa yhteiskunnallista tehtäväänsä entistä laadukkaammin. Uutisointi keskittyy asiakysymyksiin ja yhteiskunnalliset epäkohdat tuodaan entistä kriittisemmin esille.

Populaariskenaariossa viihde- ja iltapäivälehdet luovat tunteiden kyllästämää journalismia. Yhteiskunnallisia ongelmia lähestytään esimerkiksi poliitikkojen yksilöllisen kasvukertomusten ja tragedioiden avulla. Yksityinen on poliittista niin hyvässä kuin pahassa.

Pahimmassa eli kriisiskenaariossa raadollisin kaupallisen median toimintalogiikka on alkanut ohjata politiikan journalismia ja kuluttajatutkimukset ovat osoittaneet, ettei asiapohjaiselle journalismille ole tilausta. Median näkökulmasta ainoaksi vaihtoehdoksi jää tarjota populistisia ja viihteellisiä sisältöjä, joista kansalaiset ovat valmiita maksamaan.

Tulevaisuudennäkymät eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia, vaan ne voivat sisältää ominaisuuksia eri skenaarioista. Viihteellisyyskään ei Pernaan mukaan ole pahasta.

-Tyylilliset tehokeinot, kuten tarinallisuus, kerronnallisuus ja visuaalisuus eivät yksinomaan kerro perinteisen politiikan julkisuuden heikentymisestä. Tyylillisen kehityksen voidaan toisesta näkökulmasta nähdä merkitsevän paremmin kirjoitettuja, helpommin ymmärrettäviä ja tätä kautta kansalaisia paremmin palvelevia politiikan uutisia.

Vaikka tämän hetken teemat politiikan mediajulkisuudessa ovat asiapitoisia, aivan toiseen suuntaan oltiin menossa vain pari vuotta aikaisemmin, kun poliittisia uutisia hallitsivat asiakysymysten sijaan eduskunnan ahdistelukohu, pääministerin kirjajupakka sekä ulkoministerin eroon johtanut puutarhaharrastus. Vasta alkukesällä 2008 käsiin räjähtänyt vaali-rahakohu sai median huomion kääntymään takaisin asialinjalle.

– Kansanedustajien työmoraalin seuraaminen ja eduskunnan varainkäyttö ovat olleet politiikan journalismin ytimessä jo useita vuosikymmeniä, mutta vasta kansanedustaja Timo Kallin suusta päässyt sammakko räjäytti esiin pitkään pinnan alla pysyneet vaalirahoituskuviot. Ei ole vaikea ennustaa, että moraaliset näkökohdat sekä politiikan toimittajien valvontatehtävä korostuvat politiikan journalismissa jatkossakin.

 

Ville Pernaa

  • Syntynyt 1974, valtiotieteiden maisteri 1998 ja lisensiaatti 2000. Väitellyt valtiotieteiden tohtoriksi 2002 Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteista. Tutkinut politiikan mediajulkisuuden muutosta ja suomalaisen koulutuspolitiikan historiaa.
  • Asuu Turussa ja toimii Turun yliopiston poliittisen historian laitoksella dosenttina ja yliassistenttina sekä eduskunta- tutkimuksen keskuksen johtajana. Pernaa on myös Kanava-lehden päätoimittaja kesästä 2009 alkaen.
Jaa artikkeli

Ammattilaiset