11.11.2013

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Vesa Tyni

Merja Siltanen-Kallio: Kelaa vähän

Olen ollut Kelassa töissä opiskeluajoista; ensin määräaikaisena asiakasneuvojana Kouvolassa ja vuodesta 2007 lähtien vakituisena Lahdessa.

Oma työ

Tällä hetkellä olen kansainvälisten asioiden suunnittelija, asiakkaitani ovat ulkomailla asuvat suomalaiset sekä Suomessa asuvat ulkomaalaiset. Ihmisiä muuttaa jatkuvasti enemmän, mikä tarkoittaa kasvua myös meidän sektorillamme. EU-lainsäädäntö määrittää työtämme ja tiedonvaihto eri maiden kesken on tiivistä. Olen aina halunnut kansainvälisiin tehtäviin, mutta osittain myös ajautunut nykyiseen asemaan. Kokemuksesta ratkaisutyössä olen kiitollinen; se oli sitä työtä, mitä tällä hetkellä ohjeistan.

 

Tapahtumien keskiössä

Kelassa yhteiskunta näyttäytyy koko kirjossaan, hyvässä ja pahassa. Aikaisemmin en osannut antaa arvoa julkisen sektorin ”pitkälle ja kapealle leivälle”, mutta sekä viime­aikaisten yksityisen sektorin irtisanomisten että oman lapsen myötä, arvostukseni on kasvanut. Mutta kaikkein tärkeintä minulle on mielenkiintoiset tehtävät, joita Kela on aina tarjonnut. Parasta aikaa meillä on meneillään ”selkeys-hanke” eli asiakaskirjeidemme uudistaminen. Tämä on ollut avaava projekti; miten vaikeasti olemmekaan sanoneet yksinkertai­siakin asioita!

 

Vaikutteita työelämästä

Me yhteiskuntatieteilijät olemme epäselvä ryhmä, tutkintomme ei valmista suoraan mihinkään ammattiin. Itse olen lukenut hallinto-oikeutta, mutta en ole juristi. Ymmärrän, että yliopistot haluavat opiskelijat nopeasti työelämään, mutta kuka voi sanoa, mikä on oikea aika? Omiin opintoihini ei kuulunut työharjoittelua, mikä oli harmi. Jos en olisi saanut töitä Kelasta, en tiedä, kuinka olisin päässyt työelämään kiinni ilman kokemusta. Ehkä yliopistot voisivat hakea yhteistyökumppaneita organisaatioista ja tehdä työelämää siten tutummaksi opiskelijoille. Loppupelissä työnantajia ei kiinnosta, missä ajassa olet saanut opintosi suoritettua, vaan mitä osaat.

 

Vaikuttamista etukenossa

Valmistumisen jälkeen lähdin mukaan Päijät- Hämeen valtiotieteilijöiden toimintaan. Kaipasin opintojen jälkeenkin paikkaa, mistä saan tietoa, mitä koulutussektorilleni kuuluu, kuinka työllistymme ja mihin tehtäviin. Toimintamme on vapaamuotoista, mutta usein asiapitoista. Itse olen tällä kaudella vara­puheenjohtaja. Yhdistyksen kautta olen myös lähempänä liiton toimintaa, avainhenkilöitä ja edunvalvontatyötä. Olen itsekin kiinnostunut vaikuttamisesta valtakunnan tasolla. Mielestäni edunvalvonnassa pitäisi pyrkiä etupainotteisuuteen, elää ajassa. Itse en voisi kuvitellakaan kuuluvani liittoon vain siksi, että niin kuuluu olla tai että se tarjoaa turvan työttömyysuhkan alla.

 

Kunnon elämää

Omat haasteeni liikkuvat lähinnä arjen pyörittämisen ympärillä. Harvoin aamulla tietää, mitä päivällä tapahtuu. Työ antaa minulle riittävästi haasteita, ja kun perusasiat ovat kunnossa, uskon, että elämä kantaa. En pidä rutiineista vaan haluan jatkuvasti muutosta, jopa epämukavuusalueella. Hyvä kunto auttaa jaksamaan ja pitää mielen virkeänä. Se on myös vastapainoa istumatyölle. Meillä töissä on mahdollisuus asentaa koneelleen Ergopro-ohjelma: 90 minuutin välein ohjelma antaa herätteen sekä ohjeet muutaman minuutin taukojumppaan. Tämä on työnantajalta todella kiva ele ja varmasti vähentää fyysisiä vaivoja. Henkilökohtaiset haasteet olen kuitenkin asettanut hieman pidempi­kestoiseen suoritukseen: tavoitteenani on läpäistä neljäsosamatkan triathlon ensi kesänä.

 

MERJA SILTANEN-KALLIO

  • 33 vuotta
  • Hallintotieteiden maisteri
  • Kv-asioiden suunnittelija, Kela
  • Naimisissa, 2,5-vuotias tytär
  • Asuu Lahdessa
  • Harrastaa minitriathlonia, liikuntaa ja uintitekniikkaa
Jaa artikkeli

Ammattilaiset