10.5.2012

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Paula Lehto

Mikko Salasuo: Positiivinen friikki

Olen vuodesta 2005 ollut tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa.

Mitä teet työksesi?

Tällä hetkellä teen kahta projektia: toinen on opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikön alainen tutkimus huippu-urheilijoiden ja kulttuuriosaajien elämänkulusta; toinen Suomen Akatemian hanke aineettomien pääomien siirtymisestä sukupolvien yli. Tutkimusten lisäksi kirjoitan julkaisuja, osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä toimin talous- ja sosiaalipolitiikan dosenttina Valtiotieteellisessä.

 

Mitkä ovat merkittävimmät käännekohdat työurallasi?

Osallistuin vuonna 1997 ”Salattu, hävetty, vaiettu” -metodikurssille. Kurssin vetäjä ohjasi sittemmin graduni ja väitöskirjani ja sai minut ymmärtämään, mitä haluan tehdä. Toinen merkittävä ajankohta oli vuosi 2002, jolloin tein Stakesilla tutkimusta huumeiden viihdekäytöstä. Tutkimus herätti laajasti keskustelua ja jouduin melkoisen mediamyrskyn silmään. Kokemus opetti, miten mustavalkoinen onkin harmaata. Tällä hetkellä elän niinikään murrosaikaa: aloitin maaliskuussa vastaavana tutkijana. Koko työuraani ajatellen, minulla on ollut onni saada tuekseni neljä ”oppi-isää” alan huipuista. Nyt olen itse tilanteessa, jossa opastan nuorempia tutkijoita urallaan eteenpäin.

 

Mikä on ydinosaamistasi ja kuinka hyvin pystyt hyödyntämään sitä työssäsi?

Olen Kontulan poikia; lukion lukuaineiden keskiarvo oli 6,7 ja vapaa-aika kului palloa potkien. Vahvuuteni tulee siitä, että olen saanut kotoa optimaaliset lähtökohdat mutta samalla nähnyt ympärilläni erilaisia ihmisiä. Tältä pohjalta pystyn helposti samaistumaan muihin, elämäntilanteesta riippumatta. Olen myös vahvasti oma itseni, minun ei tarvitse laittaa työroolia päälle, kun lähden tapaamaan talonvaltaajia tai päihdeongelmaisia. Luulenpa jopa, että habitukseni kääntyy eduksi siinä vaiheessa, kun kohtaan nuorisokulttuurien tai marginaaliryhmien edustajia. Olen yksi heistä, parhaimmillaan haastateltavien kanssa on syntynyt ystävyys-ulottuvuus.

 

Millainen on hyvä työyhteisö?

Meidän laajennettu työyhteisömme (olemme vuokralla ArtLabin tiloissa). Ylivoimaisesti tärkein voimavaramme on sosiaalinen yhteensopivuus. Meillä ei tunneta hierarkiaa, vaan jokainen on tasa-arvoinen osa tiimiä. Positiivinen ilmapiiri ja kannustavuus ovat paitsi mukavampi, myös tuottavampi tapa tehdä töitä. Uudessa esimiesasemassa joudun asettamaan rajoja, jotta ihmiset tajuavat flow-tilastaan lähteä kotiin.

 

Mainitse kolme tekijää, joista työnilosi koostuu.

Elämäni kolme kivijalkaa ovat työ, urheilu ja nukkuminen. Minusta voisi helposti sanoa, että olen työhullu. Puolustaudun sillä, että tutkijan on vaikea erottaa työaika yleisestä tiedontarpeesta ja -janosta. Elämän­tapaani kuuluu, että taustalla on aina musiikkia. Kuunteleminen on hyvä tapa reflektoida ympäristöä ja keskittää ajatukset tekemiseen. Tärkein työnilon tuoja on kuitenkin toiset ihmiset: työtoverit sekä hengen­heimolaiseni.

 

MIKKO SALASUO

  • 40 vuotta toukokuussa 2012
  • Valtiotieteiden tohtori, talous- ja sosiaalihistorian dosentti Helsingin yliopistossa
  • Vastaava tutkija, Nuorisotutkimusverkosto
  • Sinkku, maailman paras kaveri 3- ja 5-vuotiaille veljenpojalle ja -tytölle
  • Harrastukset: custom-moottoripyöräily, jalka-, kaukalo- ja koripallo, musiikki sen kaikissa muodoissaan
Jaa artikkeli

Ammattilaiset