27.2.2018

Naisten palkkakuoppa on juurtunut syvälle rakenteisiin

Paula Koskinen Sandbergin mukaan sukupuolten palkkatasa-arvoa voidaan edistää sekä työpaikoilla että työmarkkinaosapuolien sopimuksissa. OP Vakuutuksen stipendin saaja selvitti väitöstutkimuksessaan naisten palkkakuopan historiaa ja nykytilaa.

Samaan aikaan, kun virallinen Suomi peukuttaa sukupuolten tasa-arvoa kaikilla elämänalueilla, maksetaan naisille lähes 20 prosenttia huonompaa palkkaa kuin miehille.

Näin siitä huolimatta, että laki naisten ja miesten tasa-arvosta kieltää palkkasyrjinnän ja velvoittaa työpaikkoja toimiin samapalkkaisuuden edistämiseksi. Tasa-arvolain viimeisin uudistus on vuodelta 2014. Kolmikantatyöryhmä neuvotteli lakiin tekstin palkkojen vertaamisesta.

– Valitettavasti lakiluonnoksesta katosi suurin osa elementeistä, joilla palkkaeroja voitaisiin tuoda esiin. Jäljelle jäi vesitetty versio, joten tasa-arvolaki ei anna välineitä tilanteen korjaamiseksi, toteaa naisten palkkakuopan taustoja väitöstutkimuksessaan selvittänyt Paula Koskinen Sandberg.

Laki ei esimerkiksi velvoita vertaamaan palkkoja työehtosopimusten rajojen yli. Se olisi Koskinen Sandbergin mielestä olennaista, jotta palkkatasa-arvon toteutumista voitaisiin arvioida työpaikalla samanarvoisten tehtävien välillä.

Historian taakka vaikuttaa

Hanken Svenska Handelshögskolanissa lokakuussa 2016 tarkastettuun väitöskirjaansa Koskinen Sandberg ammensi näkökulmia ja aineistoja aiemmissa pesteissään Metalliliitossa, Aalto-yliopistossa sekä sosiaali- ja terveysministeriössä.

– Väitöskirjatyötä aloittaessani minulla oli laaja tuntuma suomalaiseen palkka- ja tasa-arvopolitiikkaan. Halusin ottaa selvää siitä, miksi naisten työ on yhä aliarvostettua, vaikka naiset ovat korkeakoulutettuja ja aktiivisesti mukana työmarkkinoilla.

Koskinen Sandberg sukelsi syvälle historiaan ja löysi selityksen murroksesta, jonka myötä maatalousvaltaisesta Suomesta kehittyi vientiteollisuuden vaurastuttama hyvinvointivaltio.

Hyvinvointivaltion rakentaminen toi mukanaan työvoimatarpeen hoiva-, opetus- ja sosiaalialoille, joille naiset kouluttautuivat. Miehet työllistyivät teollisuuteen.

– Alojen palkkatasot heijastelivat yhä tuon ajan sukupuolirooleja ja niihin kytkeytyvää työn erilaista arvostusta, Koskinen Sandberg toteaa.

Kilpailukykyä vai tasa-arvoa?

Ja nyt päästään ytimeen: kun Suomessa neuvotellaan palkankorotuksista, kilpailukyvyn edistäminen on ykkösprioriteetti sen sijaan, että tavoitteeksi otettaisiin sukupuolten tasa-arvo. Konservatiivinen näkemys miehestä perheen elättäjänä ja naisen palkasta mukavana lisänä yhteiseen kassaan on juurtunut syvälle suomalaisen työmarkkinan rakenteeseen.

Koskinen Sandberg muistuttaa, että työehtosopimuksissa oli vielä 1960-luvulla eri palkat miehille ja naisille, vaikka tehtävät olivat samat.

– Viimeiset kirjaukset eri palkoista naisille ja miehille poistuivat 1970-luvun alkuun mennessä. Jäänteitä erilaisesta arvostuksesta jäi kuitenkin tes-järjestelmään, ja ne ovat osittain siellä edelleen.

Samalla kun Koskinen Sandberg pitää suomalaista sopimusjärjestelmää sukupuolittuneen työmarkkinarakenteen yhtenä ylläpitäjänä, hän toteaa, että myös ratkaisua on lähdettävä hakemaan sieltä.

Ratkaisu löytyy neuvottelujärjestelmästä

– Palkkatasa-arvoa voi edistää monella tasolla, niin työpaikoilla kuin työmarkkinaosapuolien sopimuksissa. Työpaikkatasolla pitäisi varmistaa palkkauksen aito syrjimättömyys ja kaikille yhtäläiset mahdollisuudet urakehitykseen. Sopimuspolitiikan tasolla korotuksia tulisi ohjata niille, jotka ovat palkkakuopassa.

– Onko oikeudenmukaista polkea koulutetun naistyövoiman palkkatasoa systemaattisesti, kuten nyt tapahtuu? Vai voisiko olla mahdollista ajatella tätä jotenkin toisin? Koskinen Sandberg haastaa.

 Mielikuvat uusiksi politiikan keinoin

Koskinen Sandbergin mukaan naisten palkkakuopan taustalla vaikuttaa kollektiivinen, kulttuurinen ymmärrys siitä, miten eri tehtävät ja niiden tekijät sijoittuvat suhteessa toisiinsa.

”Ymmärrys eri alojen ja tehtävien välisistä palkkasuhteista ei suinkaan ole muuttumaton, vaan siihen on mahdollista vaikuttaa aktiivisesti politiikan keinoilla”, huomauttaa naisten ja miesten palkkaeroja tutkinut FT Paula Koskinen Sandberg.

Toisin sanoen palkat eivät perustu ensisijaisesti faktaan työn vaatimuksista vaan pikemminkin mielikuviin ja tottumuksiin siitä, millaista työtä yhteiskunnassa arvostetaan eniten.

– Ymmärrys palkoista on myös poliittisesti rakennettu, ja täten se on jatkuvan neuvottelun kohteena. Tässä piilee muutoksen mahdollisuus, Koskinen Sandberg painottaa.

 

Teksti ja kuva: Paula Launonen

 

 

OP Vakuutuksen stipendi tasa-arvotutkijalle

Akava myönsi vuoden 2018 Pohjola-stipendin filosofian tohtori Paula Koskinen Sandbergille väitöstutkimuksesta The Politics of Gender Pay Equity: Policy Mechanisms, Institutionalised Undervaluation, and Non-Decision Making. Akava myöntää stipendin vuosittain ansiokkaasta tutkimustyöstä jäsenjärjestöjen tekemien esitysten pohjalta. Stipendin lahjoittaa OP Vakuutus Oy. Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut esitti stipendiä Koskinen Sandbergille.

 

 

 

 

Jaa artikkeli

Ammattilaiset