10.12.2014

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Vesa Tyni

Anna-Marja Vainio: Paluu todellisuuteen

Anna-Marja Vainion mukaan Nokian kaltaisessa isossa organisaatiossa on helppo erkaantua muusta maailmasta. 22 vuoden jälkeen hän itse halusi oppia uudestaan ymmärtämään yhteiskuntaa. Sosiologina ja yrittäjänä hän näkee ympärillään paljon mahdollisuuksia, mutta myös moraalisen rappion aineksia.

Jos perhe olisi päättänyt, vuoden yhteiskuntatieteilijä Anna-Marja Vainio olisi arkkitehti. – Vaikka olen visuaalinen ihminen, en olisi arkkitehtinä ollut tarpeeksi hyvä, Vainio perustelee.

Omat kiinnostuksen aiheet löytyivät yhteiskunnasta; siitä mitä mahdollisuuksia, valmiuksia ja kipupisteitä vallitsevassa toimintaympäristössä on. Itseään Vainio pitää luontaisena sosiologina. Ja ihmisenä, joka on aina valmis kaikkeen.

-Peruja nuoruuden partiolaisuudesta, hän veikkaa.

Työelämässä häneltä on kysytty, eikö hän osaa sanoa ei. Mutta Vainio ei näe asiaa näin.

-Olen itsemotivoituva ihminen; kaikki on mahdollista, kunnes toisin todistetaan. En katso taaksepäin tai jää murehtimaan menneitä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ottaisin asiat kevyesti, päinvastoin suhtaudun työhön erittäin vakavasti.

 

PITKÄ IRTAUTUMINEN

Koko opiskeluajan Vainio oli töissä ja mukana eri opiskelijajärjestöissä sekä yliopiston 350-vuotis-juhlavuoden valtiotieteellisen tiedekunnan promootiotoimikunnassa. Jälkimmäisestä nousi paine valmistua ajallaan.

-Se oli ”nyt tai ei koskaan”: viimeisenä vuotena suoritin työn ohessa 60 opintoviikkoa, hän toteaa.

Vainio oli mennyt töihin Telenokialle vuotta aikaisemmin – korkeintaan kahdeksi vuodeksi.

-Olin päättänyt, että tämä on vain välivaihe.

Mutta sitten tuli lama, enkä oikeastaan kaivannutkaan enää Nokiasta pois.

Loppujen lopuksi vuosia Nokiassa kertyi 22.

-Niin pitkä aika insinöörien keskellä jättää jälkensä, Vainio naurahtaa. – Toisaalta tuo kokemus mahdollisti mukanaolon teknologisen kehityksen eturintamassa.

Kun kahden vuoden rajapyykki oli ylittynyt, seuraava tuli vastaan kymmenen vuoden kohdalla.

-Ajattelin, että kukaan ei voi olla näin kauan samassa työpaikassa. Jatkuva uuden oppiminen ja kasvun vuodet veivät kuitenkin mukanaan. Myös tehtävät ja organisaatiot vaihtuivat sen verran tiiviiseen tahtiin, että työpaikan vaihdolle ei ollut tarvetta. Kokemuksia karttui ja hauskaakin meillä oli, Vainio muistelee.

Viimeinen ja ratkaiseva rajapyykki tuli vastaan, kun 20 vuotta Nokiassa täyttyi.

-Olin ihmetellyt jo pari vuotta, mihin kaikki vanhemmat ihmiset häviävät käytäviltä. Kun minulle muiden joukossa tarjottiin ensimmäisen kerran pakettia palvelusvuosien perusteella, tiesin, että siemen lähtöön oli kylvetty. Ymmärsin myös, että halusin kokea vielä jotain muuta. Päätös ei ollut helppo, ja se vei vielä kaksi vuotta.
Oman kokemuksensa pohjalta Vainio toteaa, että samaan työpaikkaan ei pitäisi jäädä liian pitkäksi ajaksi, ”että vuosista ei tule itselle rasite tai este siirtyä eteenpäin”.

-Olin joskus päättänyt ryhtyä sosiologiksi ja halusin jälleen tarkastella, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu.

Vainio selittää tuolloisia tuntojaan keski-ikäisen naisen herätyksenä: mitä merkitystä tekemisilläni on minulle itselleni tai muille. Kun nykyinen kanssayrittäjä, myös Nokia-taustainen Hannele Mennala kysyi häneltä, lähtisikö tämä mukaan perustamaan työhyvin vointiin keskittynyttä kasvu-yritystä, vastaus oli ”totta kai!”.

 

YHTEISKUNNAN PIKKUPILARIT

Vainion ja Mennalan vuonna 2011 perustaman PROimpact Oy:n päätuote on työhyvinvoinnin vaikuttavuuden mittaristot liiketoiminnan tuottavuuden näkökulmasta. Lisäksi yritys järjestää kaksi kertaa vuodessa liike-toimintajohdolle suunnatun Työhyvinvoinnin TulosFoorumi -tapahtuman.

-Erityisesti kasvuyrityksessä verkostomallinen toiminta on lähes elinehto; kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan osata itse. Yksin ei myöskään saa aikaiseksi läheskään niin paljon tai nopeasti kuin yhteistyökumppanien kanssa. Teemme myös tutkimusyhteistyötä yliopistojen sekä toisten yritysten kanssa varmistaaksemme palveluidemme toimivuuden.

Miten työuria voi pidentää, jos työpaikkoja ei ikääntyvillä ole!

Valitettavasti Vainio on samaan aikaan huomannut asenteen, jossa apua ei helposti pyydetä eikä sitä oteta vastaan. Hän haastaakin kaikki suomalaiset yhteiseen vastuun-kantoon.

-Piittaamattomuus näkyy pienissä asioissa: asiakasprojekteissamme olemme huomanneet, että jo tervehtiminen voi olla vaikeaa, puhumattakaan muusta työyhteisön huomioonottamisesta, Vainio kauhistelee. – Ajatusmallina tuntuu olevan sellainen, että joku muu tekee ja päättää puolestani.

Vainio arvelee, että asiat eivät ole taloudessa ja yhteiskunnassa vieläkään niin kurjasti, että niihin osattaisiin suhtautua riittävän vakavasti.

-Työelämässä jaksamisella on entistä suurempi merkitys nyt, kun yhteiskunnan rakenteet muuttuvat vauhdilla ja työpaikoilla eletään yt-paineessa. Myös siirtyminen tietoyhteiskuntaan asettaa uusia vaatimuksia työn tekemiselle, Vainio tietää.

Keskusteluun työurien pidentämisestä hänellä on selvä mielipide.

-Miten työuria voi pidentää, jos työpaikkoja ei ikääntyvillä ole!

Yhtenä vastuullisen yritystoiminnan muotona Vainio pitää sitä, että organisaatiot palkkaisivat eri-ikäisiä ihmisiä; antaisivat hiljaisen tiedon ja kokemuksen virrata nuoremmille sukupolville ja toisin päin. Toisena esimerkkinä hän mainitsee yritysten uskalluksen ostaa palveluita ja tuotteita myös muilta kuin isoilta toimijoilta.

Pien- ja uusyrittäjyyden haaste on, että ilman referenssejä on vaikea todistaa omaa osaamista. Mutta Suomi ei enää nouse kasvun tielle pelkästään suurten yritysten turvin.

Oman yritystoiminnan missioksi Vainio mainitsee tahdon olla mukana pelastamassa Suomea, kantamassa oman pienen kortensa kekoon.
-Ratkaisuja kyllä löytyy, kun niitä etsii ja niille antaa mahdollisuuden. Ja kun ratkaisuja löytyy, niitä pitää rohkeasti jakaa toisten kesken.

PROimpactin perustajaosakkaat Hannele Mennala ja Anna-Marja Vainio ovat järjestäneet Työhyvinvoinnin TulosFoorumia vuodesta 2012. Missiona on jakaa hyviä esimerkkejä työhyvinvoinnin kehittämisestä yrityksissä.

YRITTÄJYYDEN MANNEKIINI

Vainio on ollut Yhteiskunta-alan korkea-koulutetut ry:n jäsen 90-luvun alkuvuosista. Aktiivijäseneksi hän ei itseään kuitenkaan lue.

-Seuraan liiton toimintaa ja pidän jäsenyyttä tärkeänä, Vainio toteaa. – Erityisesti koulutukset ovat hienoa palvelua ja tarpeellista aikana, jolloin kaikilta vaaditaan jatkuvaa itsensä kehittämistä ja uudistumista.
Uutena elementtinä mukaan on tullut PROimpactin ja liiton yhteistyökumppanuus: liitto on ollut alusta lähtien mukana Työhyvinvoinnin TulosFoorumissa.

Liiton myöntämää Vuoden yhteiskunta-tieteilijä -tunnustusta Vainio pitää täydellisenä yllätyksenä, mutta toivoo, että voi esimerkillään lisätä jäsenien kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan. Itse hän kokee uuden uran antaneen paljon, vaikka helppoa ei ole aina ollutkaan.

Epävarmuuden sietäminen on kasvuyrittäjänä huipussaan.

Kääntöpuolella olen oppinut itsestäni, elämästä, liiketoiminnasta ja yhteiskunnasta enemmän ja laajemmin kuin edellisen kymmenen vuoden aikana yhteensä.

Yrittäjyyttä sen eri muodoissaan Vainio voi suositella kenelle tahansa, mutta kehot-taa miettimään tarkasti, mitä yrittäjyys merkitsisi omassa elämässä, taloudessa ja lähipiirin kannalta.

-Yrittäjyys antaa oppeja ja valmiuksia, joista on hyötyä laajemminkin työelämässä. Kyse ei ole erityisestä luovuudesta tai osaamisesta vaan asenteesta.

 

Uudistumiskyky johti valintaan

Liitto palkitsi 16. kerran Vuoden yhteiskuntatieteilijän Yhteiskuntatieteilijäpäivillä Helsingissä 14.11. Palkitsemisella liitto haluaa nostaa esiin koulutusalamme osaajia, jotka omilla teoillaan tai työurallaan ovat osaltaan merkittävästi rakentaneet yhteiskuntatieteilijän identiteettiä. Tänä vuonna valintaa valmistellut toimikunta on halunnut nostaa esiin kykyä uusiutua työelämässä, luoda uutta uraa ja valinnalla myös lisätä akateemisen yrittäjyyden arvostusta. Valituksi tulleen yhteiskuntatieteilijän kehitystarina ja kyky uusiutua tekivät vaikutuksen valitsijoihin.

ANNA-MARJA VAINIO
Vuoden yhteiskuntatieteilijä

• Rakennuspiirtäjä 1984
• VTM 1990 (sosiologia, kansantalous ja paljon muuta)
• PROimpact Oy, perustajaosakas
• Asuu Helsingissä, naimisissa
• Kiinnostunut ilmiöistä, kulttuurista ja kaikesta uudesta
• Harrastaa amatöörivalokuvausta, oopperaa, puutarhanhoitoa ja golfia

Edellisiä valintoja

• 2013 Toimittaja, kirjailija VTM Matti Rönkä
• 2012 Professori, VTT Sixten Korkman
• 2011 Professori, YTM, FT Marja-Liisa Manka
• 2010 Toimitusjohtaja, VTT Cay Sevón
• 2009 Kaupunginjohtaja, HTM Antti Rantakokko
• 2008 Toimitusjohtaja, VTL Suvi-Anne Siimes
• 2007 Kehittämiskonsultti, VTT Esa Pohjanheimo
• 2006 Toiminnanjohtaja, YTM Marita Ruohonen
• 2005 Oikeusministeri, VTM Leena Luhtanen
• 2004 Päätoimittaja, YTT Matti Virtanen
• 2003 Professori, VTT, Antti Eskola
• 2002 Dosentti, VTT, Teija Tiilikainen
• 2001 Pääjohtaja, VTK, Jorma Ollila
• 2000 Tutkija, VTL, Anu Kantola
• 1999 Komissaari, VTK, Erkki Liikanen

Jaa artikkeli

Ammattilaiset