27.8.2014

 | Teksti: Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Vesa Tyni

Sivistyksen jatkumossa

Sivistyneisyys on Juha ja Kalle Reivilälle muutakin kuin lukeneisuutta. Sukupolvien ketjussa kiinnostus yhteiskuntatieteisiin juontaa liiton perustajajäsenen Esa Reivilän aikoihin.

Isä ja poika, Juha ja Kalle Reivilä, toteavat, että suomalainen yhteiskunta on menestystarina – joka on nyt vaikeuksissa. Molemmat ovat valtiotieteiden maistereita ja samaa mieltä, että hyvinvointiyhteiskunnan perustat ovat murtuneet; vain osaaminen on jäljellä.

-Muutokseen tarvitaan laaja-alaista näkemystä, juuri eläkkeelle jäänyt koulutuskuntayhtymän johtaja Juha pohtii.

Accenturella johtavana konsulttina toimiva Kalle näkee, että työelämässä raja-aitoja ei enää ole.

-Rakennemuutos pakottaa ajattelemaan kokonaisvaltaisesti. Case Nokia osoitti, että insinöörin opinnot eivät enää automaattisesti tarkoita leveää leipää.

 

MAALTA KAUPUNKIIN

Reivilän suku on lähtöisin Korpilahdesta Keski-Suomesta. Kylältä löytyi vielä 1900-luvun alussa kolme saman sukuhaaran tilaa, joista yhdessä asui Esa Reivilä.

-Isäni oli perheessä ”se poika, jonka piti lähteä kaupunkiin töihin” ja niinpä hän meni jo pikkupoikana oppikouluun Jyväskylään, Juha kertoo.

Sodan jälkeen Esa Reivilä lähti opiskelemaan valtiotieteitä Helsingin yliopistoon ja valmistui vuonna 1948 ensimmäisten suomenkielisten joukossa. Vuotta aikaisemmin hän oli ollut perustamassa Valtiotieteen Kandidaattien Yhdistystä, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n edeltäjää.

-Silloin keskusteltiin, mihin tutkinto pätevöittää. Tarkoituksena oli saada valmistuneita julkiselle sektorille, mutta kelpoisuusvaati-mukset eivät riittäneet, kunnes niitä muutettiin, Juha tietää.

Esa Reivilä toimi koko työhistoriansa reviisori-kamreerina. Työn perässä perhe muutti useaan otteeseen. Viimeinen etappi oli Kotka, minne perhe asettui vuonna 1965. Siellä myös Juha aloitti lukion ja oman yhteiskunnallisen heräämisensä.

-Olin jo keskikouluikäisenä kiinnostunut luonnosta ja mietin metsäteknikon uraa. 60-luvun lopulla yhteiskunnalliset teemat ja opiskelijaradikalismi olivat kuitenkin niin voimakkaita, että aate vei mukanaan. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavoitteet olivat suuria: demokratia, ihmisoikeudet, sodanvastaisuus ja kehitysapu. Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset on tultu käytyä.

Yliopistossa suurin palo sammui ja vaikuttaminen jäi ainejärjestössä toimimisen tasolle ”eikä koskaan poliittisella agendalla”.

Esa Reivilä opiskeli kieliä vielä vanhana miehenä.
-Ja pianoa hän soitti aina, Kalle muistelee.

KASVATUSTENSA TULOKSET

Juha kertoo kasvaneensa akateemissivistyneessä perheessä, ajan henkeen kuuluen kovassa kurissa. Hän myöntää, että hänen vanhempansa elivät aivan erilaisessa yhteiskunnassa kuin hänen sukupolvensa.

– Äitini oli farmaseutti, mutta hän jäi kotiin hoitamaan kolmea lasta. Isä taas oli sitä sodan käynyttä sukupolvea, joka ei paljon tunteitaan näyttänyt. Suhteet vanhempiin syntyivät lähinnä äidin kautta. Tietyt asiat olivat tärkeitä; sunnuntaisin kokoonnuimme pöydän ääreen lukemaan Seitsemää veljestä ääneen ja pianon soitto kuului pakollisiin harrastuksiin. Pelottavimmat hetket lapsuudessani taitavatkin liittyä isän kommentteihin soittotaidoista.

Kalle naurahtaa, että hän on vapaan kasvatuksen tulos.
-Minun lapsuudessani vallitseva kasvatusoppi taisi olla ”opettele itse”. Mutta omatoimisuudesta on ollut paljon hyötyä: meillä oli esimerkiksi jo 80-luvulla PC ja sain siihen ladata pelejä opettelemalla itse. Sieltä on peräisin myös kiinnostukseni teknologiaa kohtaan.

Esa Reivilä menehtyi vuonna 1998. Hän ehti nähdä poikansa ja pojanpoikansa päätyvän valtiotieteilijöiksi sekä liittyvän perustamaansa liittoon.

-Vaikka isä oli juro mies, tiedän, että hän oli otettu, Juha pohtii.

-Isoisän kanssa ei juurikaan käyty keskusteluja, mutta uskon, että hiljaisen hyväksynnän olen minäkin saanut. Isän kanssa sen sijaan puhumme paljonkin. Emme välttämättä jaa näkemyksiä, mutta meillä kummallakin on vahva kehittämisenhalu, Kalle jatkaa.

Eri teitä he päättyivät myös Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n jäseniksi: Juha on ollut liiton jäsen 90-luvun puolivälistä, Kalle opiskeluajoista lähtien.

-Kun siirryin rehtorin tehtäviin, oli parempi, että en ole OAJ:n jäsen, Juha toteaa ja tunnustaa valitsemansa liiton agendan ole-van lähempänä omaa taustaansa.

Kallen perusteet olivat aikoinaan pragmaattiset: liitto tarjosi informaatiota ja tukea.

-Nyt näen asian jo laajemmin: minulla on vahva halu kehittää suomalaista yhteiskuntaa teknologian kautta ja haluan kuulua oman alani liittoon. Nuorempana jäsenyys oli turva-verkko, nyt koen sen itseni kehittämisen elementtinä.

 

PROFILOITUMINEN KANNATTAA

Juha valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1977 pääaineenaan sosiologia. Työuransa jo päätettyään hän pohtii, että ensimmäinen työpaikka määrittelee pitkälti työuran suunnan.

-Myös minun aikoinani puhuttiin siitä, että emme saa töitä, kun emme ole mihinkään valmistuneetkaan, Juha muistelee. – Itse tein opiskeluaikana opettajan sijaisuuksia ja valmistumisen jälkeen pääsin aikuiskoulutuskeskukseen töihin. Sille tielle enemmän tai vähemmän jäin.

Pidän itseäni koulutukseni kautta etuoikeutettuna

Kallella oli opiskelupaikka Helsingin yliopistoon lukemaan tietojenkäsittelyä ja Jyväskylään kauppatieteitä. Hän halusi kuitenkin laaja-alaisemman koulutuksen ”sekä hieman etäisyyttä kotiseudulle” ja valitsi taloustieteet Turun yliopistosta. Kokemuksella hän toteaa, että mitä varhaisemmassa vaiheessa oma fokus profiloituu, sen helpommin paikka löytyy myös työmarkkinoilta. Hän itse on ollut viimeiset seitsemän vuotta Accenturella julkisen sektorin, viime vuosina erityisesti terveydenhuollon, tietojärjestelmäprojekteissa mukana. Kollegat ovat pääosin insinöörejä.

-Uskon, että taustani antaa perspektiiviä siihen, miten yhteiskunta toimii ja mitkä lainalaisuudet siellä vallitsevat. Pidän itseäni koulutukseni kautta etuoikeutettuna.

-Isovanhemmilleni oli tärkeää, että lapset saavat hyvän koulutuksen, Juha Reivilä kertoo.

ILON AIHEITA

Kalle miettii, että koulutus on ollut hänelle tärkeä, mutta vielä tärkeämpää on ollut kasvatus.

-Pidän sukuamme sivistyneenä. Minulle sivistys on näkemystä ympärillä olevasta maailmasta, sitä, että on mielipide asioista.
Juhalle sivistyneisyys on jotain laajempaa kuin lukeneisuus.
-Itselleni se tarkoittaa mielenkiintoa asioita kohtaan. Rikkaista kokemuksista saa eväitä elämään.

Juha jäi eläkkeelle Kotkan-Haminan seudun koulutuskuntayhtymän johtajan paikalta syksyllä 2013.

-Olin ajatellut, että irtautuminen työelämästä olisi vaikeampaa, mutta yllättävän pian sitä tottuu. Toki elämässä tapahtuu aina yllättäviä asioita, joihin ei voi varautua ja onneksi olen saanut myös uutta ajateltavaa, Juha viittaa juuri valmistuneeseen kesäpaikkaan.
Kalle toteaa elävänsä tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja: työelämässä on riittävästi haasteita, ja kotona pojan kasvamista on mukava seurata. Juhalle ilo uudesta sukupolvesta on kaksinkertainen: myös toisella pojalla on pieni poika.

-Olen tyytyväinen, että kumpikin pojistamme on löytänyt oman tiensä. Nyt on hienoa viettää aikaa lastenlasten kanssa; heidän kauttaan elämään on tullut paljon iloa.

 

Oma yhdistys etuja valvomaan

Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen järjestäytyminen sai alkunsa, kun ensimmäinen suomenkielinen valtiotieteellinen tiedekunta perustettiin vuonna 1945. Ajatuksen omasta yhdistyksestä esittivät Tauno Ranta ja Esa Reivilä; Valtiotieteen Kandidaattien Yhdistys (VKY) perustettiin vuoden 1947 alussa. Yhdistyksen tarkoituksena oli toimia yhdyssiteenä, edistää jäsenten tieteellistä ja käytännöllistä kehitystä sekä valvoa heidän yhteisiä etujaan. VKY oli mukana perustamassa Akavaa vuonna 1950 ja Suomen Yhteiskuntatieteilijöiden Liittoa (SYTL) vuonna 1969. SYTL:n muodostivat Valtiotieteen Kandidaattien Yhdistys, Hallinto-opin Kandidaattien Yhdistys ja Yhteiskuntatieteiden Kandidaattiyhdistys. SYTL hajosi vuoden 1971 lopussa. Vuonna 1973 VKY muuttui Suomen Valtiotieteilijöiden Liitoksi.

Kiinnostavatko liiton aiemmat vaiheet? Liiton entisen puheenjohtajan Ilkka Kanasen kirjoittama historiikki – Aatteesta ammattiliitoksi – ilmestyi vuonna 2005. Historiikin voi tilata 20 euron hintaan p. 010 231 0350 tai info@yhteiskunta-ala.fi.

 

ESA REIVILÄ (1917–1998) VTK
• VKY:n (nyk. YKA) perustajajäsen, liiton hallituksen jäsen 1945–48

JUHA REIVILÄ (64) VTM, opetusneuvos
• Eläkkeellä
• Naimisissa, kaksi aikuista poikaa

KALLE REIVILÄ (35) VTM
• Johtava konsultti, Accenture
• Naimisissa, 3-vuotias poika

Jaa artikkeli

Ammattilaiset