19.9.2016

 | Teksti: Alisa Kettunen 

Noora Maijala: Tasapainoilua työelämässä

Korkeakoulutettujen työllistyminen on heikentynyt jatkuvalla tahdilla viime vuosina, ja myös yhteiskunta-alan työttömyys on ennätyskorkealla. Tilanne on erityisen vaikea vastavalmistuneille.

YKAn työmarkkinatutkimuksessa vuosina 2014–2015 valmistuneiden työttömyysaste oli 15,8 prosenttia, eli lähes kaksinkertainen koko jäsenkuntaan verrattuna.

Työttömyydestä ja pätkätöistä puhutaan yleisellä tasolla, mutta millaista on, kun pätevyydestä huolimatta ovet sulkeutuvat eikä töitä löydy?

Ihan hirveätä. Siinä todella kysytään pitkäjänteisyyttä ja todellista sisua, kun joutuu talven pimeinä päivinä istumaan kotona pyörittämässä peukaloita, toteaa vuonna 2014 valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Noora Maijala.

Osaamista muualtakin kuin kirjoista

Maijala kipuili opintojen aikana monen muun opiskelijan tavoin dilemman kanssa: missä välissä ehtii hankkia alan vaadittavaa työkokemusta, jos opintojen suorittamiseen haluaa panostaa täysillä.

– Halusin keskittyä opintoihin ja saada ne pois alta. Työelämään uppoutuminen opiskeluvaiheessa oli mielestäni liian suuri riski valmistumisen kannalta. Olin opiskelujen aikana myös aktiivisesti mukana erilaisissa kulttuurituotannon projekteissa kuten tuottamassa Valtsikan Speksiä ja vapaaehtoisena Cinemaissí-elokuvafestivaalilla. Nämä projektit toivat aikaavievää vastapainoa opintoihin ja auttoivat osaltaan kasvattamaan sellaista osaamista, jota ei kirjoista saanut.

Valmistumisen jälkeen vuonna 2014 Maijala vastasikin koko Cinemaissí-festivaalin tuottamisesta palkattuna työntekijänä.

– Valmistuessani loppukeväästä syksyn työkeikka oli jo tiedossa. Festivaali työllisti kuitenkin vain kolmisen kuukautta, ja sen loputtua lokakuussa tiedossa ei ollut mitään uusia projekteja, Maijala muistelee.

Koko talven kestänyt työttömyys oli rankkaa. Kun kevättalvella näytti yhä siltä, että töitä ei löydy eikä pää enää kestä, Maijala päätti palata aiempien vuosien kesätyöhön Kauppatorille lipunmyyjäksi.

– Piti vakuutella itselleni, että pystyn tähän, ottamaan askeleen taaksepäin, koska en pysty enää olemaan työttömänä kotona.

 

Tutkinto – uhka vai mahdollisuus?

Lukuisia hakemuksia, haastattelukäyntejä ja palaaminen vanhaan kesätyöhön vielä maisteriksi valmistumisen jälkeenkin. Turhautumisen määrä kasvoi lähetettyjen hakemuksien ja mihinkään johtamattomien työhaastatteluiden mukana.

– Välillä tuntui siltä, etten osaa mitään. Mitä hyötyä oli seitsemästä vuodesta yliopistolla, kun ne eivät auttaneet pääsemään mihinkään?

Toivottomalta tuntuva työnhaku johti siihen, että Maijala toisinaan pohti olisiko VTM-tutkinto kannattanut jättää pois ansioluettelosta, jotta työpaikka olisi muilta aloilta irronnut helpommin.

– Aloin laajentaa vaihtoehtoja täysin eri aloille, ja kävin haastattelussa muun muassa kiinteistönvälittäjän ja tullimiehen pestiin. Lopulta luonne ei kuitenkaan antanut periksi. En halunnut sitoutua työhön, jossa olisin tiennyt olevani vain mahdollisimman lyhyen aikaa.

 

Omanlainen urapolku

Jotain hyvää työttömyydessäkin voi olla. Työttömänä ollessa oli aikaa ajatella, mitä oikeasti haluaa tehdä. Oli aikaa miettiä omia vahvuuksia ja miten niitä kannattaisi myydä mahdolliselle työnantajalle, miten löytää se oma punainen lanka ansioluettelosta. Harrastukset ja muu oma kiinnostuneisuus olivat vetäneet kulttuurialan ja konkreettisen tekemisen puolelle jo pidempään ja asioita pohtiessa kiinnostus vain vahvistui.

– Lopulta tulin siihen tulokseen, että halusin tehdä jotain aidosti itseäni kiinnostavaa ja mihin omat vahvuudet antaisivat oikeanlaiset eväät. Totesin olevani pätevä ja motivoitunut johonkin ihan muuhun kuin mihin maailmanpolitiikan opintoni olivat minua suunnanneet. Minusta ei olisi ikinä tullut EU-asiantuntijaa tai diplomaattia.

 

Jalka oven väliin

Tällä hetkellä Noora Maijala on töissä tapahtumakoordinaattorina tapahtumamarkkinointitoimisto MKTG:ssa. Pesti alkoi harjoitteluna, mutta jatkui sittemmin määräaikaisella sopimuksella. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa – ja siinä näkee Maijalan työssään kaipaamia konkreettisia tuloksia.

– Tapahtumakoordinaattorin tehtävä on täydellinen paketti: omat vahvuudet kohtaavat mielenkiintoisen työympäristön. Tekeminen on kiinnostavaa, kun omaa osaamistaan saa haastaa ja työ on todella ratkaisukeskeistä. Se on ihanaa!

Nykyinen työ on alan koulu parhaasta päästä ja Maijala toivoo voivansa siirtyä kokemuksen myötä yhä haastavampiin tehtäviin, oli kyse sitten yksityisestä sektorista tai täysin muusta toimintaympäristöstä. Tärkeää on nyt kartuttaa kokemuspohjaa tulevaisuutta varten ja siihen Maijala kokee saaneensa mukavasti jalan oven väliin.

– Olen onnekas, sillä kaikkien haasteiden jälkeen löysin paikan, jossa pääsen oppimaan alan kovimmilta osaajilta ja tekemään työtä, jossa kasvatan sellaista osaamista mikä varmasti kelpaa työmarkkinoilla. Ja ehtiihän politiikkaan vielä – vaikka sitten eläkepäivillä…

Jaa artikkeli

Ammattilaiset