26.2.2015

 | Teksti: Jenni Leukumavaara 

| Kuvat: Henry Kestilä

Arto Selkälä: Tilastojen tuntija

Arto Selkälän mukaan yhteiskunnan koventuneet arvot aiheuttavat masennusta ja syrjäyttävät ihmisiä. Lapin yliopiston tilastotieteen lehtori toivoisi myös akateemiseen maailmaan väljyyttä, jotta luovuudelle ja isoille oivalluksille olisi tilaa syntyä.

Lukion, siviilipalveluksen ja Helsingissä vietettyjen pätkätyövuosien jälkeen Arto Selkälä pohdiskeli vuonna 1994, mitä lähtisi opiskelemaan. Päätös oli psykologia.

Kun Tampereen yliopiston ovet eivät auenneet, Selkälä alkoi seuraavaa hakukierrosta odotellessaan opiskella sosiologiaa avoimessa yliopistossa. Tarkoitus oli seuraavana vuonna hakea Joensuuhun psykologiaa opiskelemaan, mutta sosiologia ja yhteiskuntatieteet veivät mennessään.

– Opiskelin sosiologiaa niin pitkälle, että pääsin Lapin yliopistoon sisälle ilman pääsykoetta, Selkälä kertoo Lapin yliopistolla parikymmentä vuotta myöhemmin.

Selkälä opiskeli ahnaasti: myös psykologian ja filosofian opintoja kertyi laajojen sivuaineiden verran. Opinahjosta tuli myös työpaikka, sillä yliopiston menetelmätieteiden laitoksella tehdyn harjoittelujakson jälkeen Selkälä palkattiin tilastotieteen opettajaksi vuonna 2000. Sittemmin hän on toiminut myös assistenttina ja tutkijana.

 

Yhteiskuntatieteilijä haluaa katsoa määrällistä aineistoa aina myös substanssin kannalta

 

Tilastotieteilijöiden keskellä

Jo opiskeluaikoina Selkälää kiinnostivat määrällinen tutkimus ja kyselytutkimusten mahdollisuudet. Lähimmät kollegat ovat opiskelleet tilastotieteitä, ja silloin tällöin Selkälä huomaa katsovansa maailmaa ja tilastoja hieman eri kulmasta kuin toiset tilastotieteen lehtorit.

– Yhteiskuntatieteilijä haluaa katsoa määrällistä aineistoa aina myös substanssin kannalta, Selkälä sanoo ja jatkaa:

– Jos esimerkiksi mietitään, miten malleja pitäisi soveltaa, tilastotieteilijä katsoo enemmän mallin edellyttämien matemaattisten ehtojen kautta. Oman taustani perusteella minua kiinnostaa myös, miten valittu malli ja teoria keskustelevat keskenään.

Täysin poikkeuksellinen Selkälän urapolku ei silti ole.

– On melko yleinen yhdistelmä, että menetelmäopettajana toimii yhteiskunta-tieteilijä.

 

Heikompien puolella

Mutta nyt Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden sinisen käytävän varrella Björn Wahlroos saa huutia!

Selkälä tempautuu polveilevasti puhumaan väitöstutkimuksestaan sekä vastikään lukemastaan tutkimuksesta, jonka mukaan masennus on psykologinen reaktio siihen, että ihminen ei pysty ennakoimaan ympäristöään. Näin on monella nuorella, joka ei yrityksistä huolimatta onnistu saamaan töitä ja olemaan sellainen vastuullinen kansalainen kuin onnistuneen ihmisen kriteeriksi ulkopuolelta asetetaan. Asia selvästi sapettaa Selkälää.

– Keinojen ja päämäärien ristiriita voi olla tuhoisaa syrjäytymisvaarassa olevalle ihmiselle. Wahlroosin ja muiden hyväosaisten oikeistolaisten puheet yksilön kasvavasta vastuusta ovat ristiriidassa sen kanssa, että etenkin heikommassa asemassa olevien vaikutusmahdollisuuksia tosiasiassa kavennetaan.

Vuonna 2013 valmistuneessa väitöskirjassaan Selkälä selvitti kansalaisuuden hallintaa suomalaisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa vuosina 1997–2011. Tutkimuksen mukaan yksilön vastuu on korostunut heikompiosaisten kustannuksella. Oman vastuun korostaminen johtaa etenkin päihdeongelmaisten, pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien saaman tuen kaventumiseen. Myös monet kunnat, joilla olisi taloudelliset mahdollisuudet tukea heikommin menestyviä, ovat koventaneet sosiaalipolitiikkaansa.

Selkälä huomauttaa, että nämä wahlroosit eivät välttämättä ymmärrä, että nykyään työllistyminen voi olla paljon vaikeampaa kuin aiemmille sukupolville.

– Muistan, kuinka nuorena Helsingissä asuessa oli mahdollista vain kävellä rakennustyömaalle ja tarjoutua töihin pariksi viikoksi. Tänä päivänä tilanne on aivan toinen. Työvoimahallinnon kanssa asioidessani olen huomannut, että asenteissa on parantamisen varaa.

Tutkijana Selkälää on laajemminkin kiinnostanut yksilön ja yhteiskunnan arvojen kohtaamiset ja se, miten yhteiskunnan mekanismit yksilöön vaikuttavat. Hän pitää tärkeänä sitä, että tutkimuksen avulla nämä mekanismit saadaan näkyviksi.

 

Kansainvälistä kiinnostusta

Tällä hetkellä lehtorin työ täyttää Selkälän työpäivät siinä määrin, että tutkimukselle jää vähemmän aikaa.

Tutkimukseen paneutuminen kuitenkin kiinnostaisi, ja Selkälän tutkimusaiheet puolestaan kiinnostavat myös kansainvälisesti. Selkälä on erikoistunut lomake- ja web-kyselyiden vastaajapsykologiseen tutkimukseen: lomakekyselymenetelmän ja -vastaamisen tutkimusta vastaajan tulkinta- ja muistiprosessien näkökulmasta. Parhaillaan Selkälä tekee yhteistyötä esimerkiksi amerikkalaisen tutkijan Mick Couperin ja saksalaisen Ulf-Dietrich Reipsin kanssa.

Vaikka Selkälän omat tutkimusalueet saavat arvostusta, häntä harmittaa, että yliopistojen rahoitusjärjestelmä ei tunnista eri tieteenalojen menetelmiä tarpeeksi hyvin.

– Esimerkiksi sosiologiassa tutkimus voi olla teoreettisesti hyvinkin korkeatasoista, mutta se ei saa samaa tieteellistä ja rahallista arvoa kuin vaikkapa luonnontieteet.

 

Tutkijan työ edellyttää luovuutta ja aikaa

 

Väljyydelle tilaa

Selkälää huolestuttaa myös akateemisen maailman kasvava kiire ja paine.

– Yhteiskuntatieteiden tutkijat joutuvat kiirehtimään jo seuraavaan hankkeeseen saadakseen perheelleen leipää pöytään, vaikka tutkimuksellisesti edellisessäkin hankkeessa olisi vielä tehtävää.

Ylipäätään Selkälä toivoisi akateemiseen maailmaan enemmän väljyyttä.

– Eteneminen tutkijan työssä edellyttää luovuutta ja aikaa. Kiire tuhoaa uusien avaus-ten mahdollisuuden. Suomessa vain parhaat tutkijat voivat saada kolmen tai viiden vuoden tutkimusapurahan, joka antaisi mahdollisuuden päästä aidosti syvälle aiheeseen ja sitä kautta myös isoihin läpimurtoihin, Selkälä pohtii.

– Vielä 2000-luvun alussa saatettiin täälläkin filosofin kanssa lähteä Tupsuun (rovaniemeläinen taiteilijoiden, toimittajien ja akateemisten suosima edesmennyt baari) päiväkaljalle pohtimaan jotain hyvää ideaa, joka myöhemmin voisi kantaa hedelmää. Ei sellaista enää tapahdu.

 

Vaihtelunhaluinen akateeminen

Selkälä myöntää pohtineensa, olisiko hän voinut työllistyä muualle kuin akateemiseen maailmaan.

– Nuorempana näyttelin, ja ala myös houkutteli. Huomasin kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa opintoja, että kiinnostuin ” suurista kysymyksistä” ja ”periaatteellisista tieteistä”, kuten filosofiasta ja sosiologiasta. Silloin akateeminen maailma usein on paras paikka työskennellä.

Selkälä sanoo kuitenkin olevansa vaihtelunhaluinen.

– Kaipaan vaihtelua. Olisi hyvä irtautua välillä akateemisesta maailmasta ja tehdä erilaisia asioita. Yhteiskuntatieteiden tutkijalle pelko ja turvallisuushakuisuus eivät ole hyväksi.

– Maailma on mennyt sellaiseksi, että vakituisesta työstä pitää mieluusti kiinni, mutta henkisesti minulle sopisi hyvin sellainen dostojevskiläinen kuljeskelu, jossa asioille ja yllätyksille annetaan mahdollisuus tapahtua, Selkälä naurahtaa.

 

ARTO SELKÄLÄ

• YTT
• Tilastotieteen opettaja, Lapin yliopisto
• Ennen akateemista uraa työskennellyt näyttelijänä, maanrakennustyömiehenä, lasinpuhaltajan oppipoikana ja lastenhoitajana lastenkodissa
• Asuu Rovaniemellä. Eronnut, kaksi lasta
• Harrastaa lenkkeilyä, kuntosalilla käyntiä ja kamppailulajeja

 

Jaa artikkeli

Ammattilaiset