27.3.2009

 | Teksti: Heidi Gedik 

| Kuvat: EPK

Raimo Sailas: Työuria on pidennettävä

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas uskoo, että ensi vuosikymmenellä alkaa tiukka säästämisen kausi.

Valtiontalous on kääntynyt hyvien vuosien jälkeen alijäämäiseksi, ja talouskriisiin vastatataan lisääntyvällä velanotolla. Jotta valtiontalous saadaan taas tasapainoon, jouduttaneen tulevaisuudessa työurien pidentämiseen, kulutusverojen kiristämiseen ja palvelumenojen karsimiseen.

Valtiosihteeri Raimo Sailaksella on takanaan pian neljä vuosikymmentä valtiovarainministeriön palveluksessa. Valmistuttuaan Helsingin yliopistosta valtiotieteen kandidaatiksi 1971 hän päätyi jo samana vuonna ministeriön palvelukseen. Kahta lyhyttä jaksoa lukuun ottamatta hän on ollut saman työnantajan palveluksessa. Nykyisessä, valtiovarainministeriön kansliapäällikön eli valtiosihteerin tehtävässä hän aloitti vuonna 1995.

Sailas pitää valtiovarainministeriötä hyvin mielenkiintoisena työmaana hänenkaltaiselleen henkilölle, joka on kiinnostunut yhteiskunnallisista ja taloudellisista asioista.

– Vain todella harvoin olen harkinnut, että lähtisin täältä pois.

Sailas toteaa, että työ valtiovarainministeriössä on muuttunut 1970-luvun jälkeen. 1990-luvun laman jälkeen talousasioiden pai-no on korostunut, ja tämä puoli on vain vahvistunut tämänhetkisen talouskriisin vuoksi. Myös Euroopan unionin jäsenyys ja talous- ja rahaliitto EMU ovat vahvistaneet ministeriön roolia.

Vuosien aikana esimerkiksi maatalouskysymysten rooli on vähentynyt osittain EU:n vaikutuksesta, kun taas ympäristökysymysten painoarvo on noussut 1980-luvulta lähtien.

– Ilmiselvää on, että ilmastopolitiikan paino nousee jatkossakin.

 

Valtiontalous yhä alijäämäisempi

Elokuun puolivälissä Sailas on erittäin kiireinen, koska valtion ensi vuoden budjetin valmistelu on kiivaimmillaan.

-Ylijäämäisten budjettien ja velan supistumisen kausi on nyt päättynyt ja valtion talous on kääntynyt selvästi alijäämäiseksi. Tänä vuonna valtion talouden alijäämä on jo yli 10 miljardia euroa eli valtiontalouden tasapainon muutos on ollut hyvin jyrkkä. Liki-main noin neljännes valtion menoista rahoitetaan ensi vuonna velalla, Sailas toteaa.

Tällä hetkellä kuitenkin velan ottaminen on laskettu par-haaksi vaihtoehdoksi.

-Menoja karsiva ja veroja nostava talouspolitiikka toisi vain lisää työttömyyttä ja ongelmia nykyisessä kansainvälisessä talouskriisissä.

Sailas kuitenkin painottaa, että nykyisenkaltaista velkaantumistahtia ei voida jatkaa pitkään. Yleisesti arvioidaankin, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa 2011 joudutaan tekemään sellaisia päätöksiä, jotka alkavat kuroa alijäämiä umpeen.

-Ei tarvitse olla kovinkaan kaksinen ennustaja havaitakseen, että seuraavien eduskuntavaalien alla käydään keskustelua siitä, minkälaisilla toimilla ja millä aikataululla valtiontalouden velkaantuminen pysäytetään.

 

Kolme keinoa

Raimo Sailas korostaa, että jatkossa tärkeintä on mahdollisimman vahvan talouskasvun luominen. Tässä suhteessa näköalat ovat kuitenkin huonot.

-Työikäisen väestön määrä kääntyy ensi vuosikymmenen alussa selvään laskuun. Tämän vuoksi kansantalouden työpanos supistuu ja tarvittavaa taloudellista kasvua on vaikea ylläpitää.

Samalla Sailas muistuttaa, että talouskasvua on vaikea ylläpitää myös sen vuoksi, että vuoden 1995 jälkeen verotus on jatkuvasti keventynyt.

-Nyt on lähes varmaa, että verotus kiristyy tulevaisuudessa ja kiristyvän verotuksen oloissa on vaikeaa saada aikaan nopeaa taloudellista kasvua.

Sailas luettelee kolme keinoa talouskasvun ja valtiontalouden alijäämän ongelmaan: työurien pidentäminen, menojen hallinta ja verotuksen kiristäminen.

Näistä keinoista hän korostaisi työurien pidentämisen merkitystä.

-Ihmisten pitäisi tulla varhemmin työmarkkinoille ja pitäisi pysyä siellä pidempään. Tämä on kaikkein miellyttävin keino julkisen talouden tasapainottamiseksi.

 

Valtiosihteeri Raimo Sailas uskoo, että talouskriisin pohja on saavutettu, mutta edelleen eletään hyvin matalalla tasolla.

 

Pikkujutut eivät riitä

Menojen karsintaa Sailas ennustaa sekä valtiolle että kunnille.

-Etuusmenoja voidaan periaatteessa karsia siten, että vähennetään etuuksien saajien määrää tai alennetaan etuuksien suuruutta. Käytännössä rajat tulevat pian vastaan.

Toisaalla ovat palvelutuotannon aiheuttamat menot.

-Palveluita voidaan tuottaa järkevämmin ja on paljon myös mahdollisuuksia siihen, että samanaikaisesti kustannukset pienenevät ja palvelujen laatu paranee.

Sailas uskoo, että esimerkiksi vaativampien hoitojen keskittäminen harvempiin paikkoihin olisi kannattavaa. Tällä hetkellä Suomessa tehdään ortopedisia leikkauksia (lähinnä lonkkaleikkauksia) noin 60 paikassa.

-Voidaan kuitenkin osoittaa, että 60 paikan sijaan kannattaisi leikata 3–5 paikassa. Yksikkökustannukset laskisivat ja laatu paranisi.

Sailaksen mielestä keskittämisen yhteydessä ei voida puhua siitä, että eri alueilla asuvat joutuisivat epätasa-arvoiseen asemaan. Hän muistuttaa, että esimerkiksi lonkkaleikkaukseen joudutaan yleensä kerran elämässä.

-Aikoinaan kerrottiin, että kun HUS osti palveluita Mikkelistä, huomattava osa potilaista kieltäytyi lähtemästä leikkaukseen, koska matka oli niin pitkä. Joukossa oli varmasti ihmisiä, joiden kesämökki oli kauempana kuin Mikkelissä ja siellä käytiin lähes joka viikko, Sailas toteaa ja jatkaa:

-Perusterveyspalvelujen tulee olla lähellä, mutta kerran kaksi elämässä eteen tulevien tapausten hoidot voidaan tehdä muualla.

Myös kouluverkoston sopeuttaminen väestörakenteen mukaiseksi on Sailaksen mielestä tärkeää menoja karsittaessa.

-Joku raja pitää olla sillä, kuinka pieniä kouluja kannattaa ylläpitää. Jos ei ole lapsia, ei voi olla koulujakaan. Parempi olisi ottaa tosiasiat tosiasioina ja tehdä päätökset pikemminkin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kaikkein varmin tapa tuhota hyvinvointivaltio on pyrkiä pitämään kaikki ennallaan.

Väistämättömänä Raimo Sailas pitää myös verojen nostamista, samoin kuin maan poliittinen johto on jo ennustanut ensi vaalikaudelle. Sailas itse priorisoisi erityisesti kulutusverojen nostamista ansiotuloverojen sijaan.

-Kun joudumme yhä pienemmän ja pienemmän työvoiman avulla saamaan talouskasvua aikaan, voimme kannustaa ihmisiä pidempiin työuriin sillä, että tuloverotusta ei kiristetä nykyisestä.

Sen sijaan yleinen arvonlisäveron korottaminen tulee väistämättä Sailaksen mieleen.

-Millään pikkujutuilla ei saada riittävän voimakkaita efektejä.

On muistettava, että puhutaan toistakymmentä miljardia suuresta valtion talouden vajeesta, joka uhkaa jäädä pysyväksi.

 

Pohja tavoitettu

Yleisen käsityksen mukaan talouden syöksykierre on vähitellen tasaantumassa, ja viime syksyn kaltaisilta dramaattisilta käänteiltä on vältytty.

-Nyt näyttää siltä, että sukellus ei enää jatku ja jonkinlainen pohja on tavoitettu. Jos kuitenkin tuotannon ja viennin taso jää nykyiselle tasolle, työttömyys kasvaa nopeasti ja valtio velkaantuu yhä kovempaan tahtiin.

Sailas muistuttaa, että 1990-luvun lama oli nimenomaan pohjoismainen lama, jota Suomessa jyrkensi Neuvostoliiton hajoaminen ja neuvostokaupan nopea supistuminen samaan aikaan. Nyt meneillään oleva kriisi on maailman historian ensimmäinen todella globaali lama.

-Itse uskon kuitenkin, että työttömyys ei nyt nouse niin suureksi kuin 1990-luvulla. Tätä edesauttaa muun muassa se, että suuret ikäluokat jäävät lähivuosina eläkkeelle. Sen sijaan julkisen talouden tasapainon saavuttaminen voi olla tällä kertaa pulmallisempaa.

Sailaksen mukaan se, että koko maailma pyrkii samanaikaisesti toipumaan talouskriisistä helpottaa toipumista myös Suomessa.

– Globaaliin kriisiin on vastattu globaalilla tavalla. Rahapolitiikka on lähes kaikkialla maailmassa erittäin kevyttä ja valtiot ovat ryhtyneet hyvin elvyttävään politiikkaan.

-Meidän kannaltamme on erittäin tärkeää, että Euroopan-laajuisesti on lähdetty hyvin elvyttävään talouspolitiikkaan, koska onnistuessaan se vähitellen lisää myös suomalaisten vientituotteiden kysyntää. Suomessa kriisin ytimenä on, että meidän vientimme ro-mahti. Se on asia, jolle Suomen hallitus ei voi mitään. Olemme sen armoilla, mitä maailmassa tapahtuu.

 

Ilmasto ja ruokapula huolena

Maailmanlaajuisen talouskriisin lisäksi Sailas näkee ilmassa myös muita globaaleja tulevaisuuden uhkia.

-Pelkään, että ilmastonlämpenemisproblematiikka osoittautuu paljon hankalammaksi, kuin mitä muutama vuosi sitten vielä kuviteltiin.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että maapallon lämpenemispaineet ovat todella suuria, ja ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on merkittävä. Amerikkalaisen MIT-yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan ilmasto lämpenee tällä vuosisadalla noin 5,2 astetta, kun tähän asti on ennustettu noin 2–2,5 asteen nousua.

Toinen Sailasta huolestuttava asia on kansainvälinen elintarvikehuolto ja ruoan riittävyys. Hän kertoo, että parhaillaan esimerkiksi Kiina ja jotkut arabimaat ovat ostaneet tai vuokranneet Afrikasta ja Aasiasta isoja alueita maatalousmaata turvatakseen oman väestönsä ruoansaannin tulevaisuudessa.

Ruoan riittävyys nouseekin Sailaksen mukaan koko ajan yhä suuremmaksi kysymykseksi.

-Ei tarvita kuin muutama perättäinen, huono sato. Varastot ovat hyvin pieniä ja maapallon väkiluku kasvaa joka vuosi 60 miljoonaa henkeä. Lisäksi Kiinassa, Intiassa ja monissa muissa maissa ihmisten toimeentulo on noussut niin, että esimerkiksi lihankulutus lisääntyy. Samaan aikaan maatalousmaata poistuu käytöstä asutuksen, teollisuuden ja liikenteen alle. Jossakin on raja, maapallo ei veny ihan mahdottomiin, Sailas miettii.

 

Raimo Olavi Sailas

  • Synt. 1945, Nivala
  • VTK, Helsingin yliopisto 1971
  • Valtiovarainministeriön valtiosihteeri / kansliapäällikkö 1995–Ura:
  • Tilastokeskus, aktuaari 1970–71
  • Valtiovarainministeriön budjettiosasto 1971–85
  • Kehitysaluerahasto Oy 1984–85
  • Valtiovarainministeriö, budjettiosasto 1985–95
  • Valtioneuvoston kanslia, valtiosihteeri 1995
  • Luottamustoimia mm.:
  • SITRAn hallituksen pj.
  • Rahapaja Oy:n hallituksen pj.
  • Työtehoseuran valtuuskunnan pj.
  • Harrastuksia: shakki, palstaviljely, ulkoilu, marjojen ja sienien poimiminen

Ryhtiä yliopisto-opintoihin

Suomessa yliopisto-opinnot aloitetaan kansainvälisesti katsoen suhteellisen myöhään, keskimäärin noin 21-vuotiaana. Tämän vuoksi myös valmistumisikä on korkea.

-Tämä ei voi olla kenenkään etu, varsinkaan opiskelijoiden. Selvä parannus ja muutos nykyiseen järjestelmään pitää saada, valtiosihteeri Raimo Sailas toteaa ja jatkaa:

-Yliopistojen rehtorit ovat likimain kaikki samaa mieltä, mutta mistä löytyisi voima, joka saisi aikaan riittävän nopeita ja suuria muutoksia?

Sailaksen mielestä yliopistojen pitää nyt itse löytää ratkaisu tähän ongelmaan esimerkiksi uudistamalla valintaprosessiaan.

-Toivottavasti yliopistouudistus tuo myös tähän kysymykseen ratkaisuja.

Sailaksen mukaan muutenkin pitäisi opintojen suorittamiseen tarttua tiukemmin. Yliopistojen lukuvuosi on Suomessa melko lyhyt, hieman liioitellen vain lokakuusta huhtikuuhun. Opiskelijoiden mielestä maanantaisin ei saisi pitää luentoja, koska viikonloppu on silloin vielä kesken, ja aikaiset aamuluennot puolestaan häiritsevät nukkumista.

-Opiskelusta on tullut toissijainen asia, jonka ohi muu elämä menee.

Samalla Sailas muistuttaa, että opiskelun edellytykset ovat Suomessa erinomaiset: yliopisto-opetus on ilmaista ja opintotuki on maailman parhaimpien joukossa.

-Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka ilmainen opiskelu on opiskelijalle ilmaista, meille muille se maksaa. Jonkinmoisella nöyryydellä pitäisi suhtautua siihen, että hyvinvointivaltio pystyy järjestämään tällaisia palveluita.

Samalla Sailas pitää ongelmana myös sitä, että joillain opiskelijoilla työnteko vie tärkeydessä voiton opinnoista. Usein syyksi sanotaan se, että opintotuki ei riitä elämiseen.

-Ei ole tarkoitus, että opintotuella rahoitetaan kaikki opiskelun aikaiset menot. Suhtautuminen pieneen lainanottoon on aivan liian negatiivista, varsinkin kun samanaikaisesti opiskelijat ovat valmiit ottamaan kulutusluottoa paljon kalliimmalla.

– Kohtuullisen pienellä lainalla voi elää suhteellisen normaalia opiskelijaelämää ja valmistua järjellisessä ajassa.

Jaa artikkeli

Ammattilaiset