Filosofian maisteri, Suomen Taitelijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havun mukaan yhteiskuntamme käy läpi toista murroskautta. Ensimmäisen osui laman jälkeisiin vuosiin.
-Laman jälkeen Suomi ei palautunut entiselleen. Tämä meneillään oleva murros on vaikutuksiltaan vieläkin kattavampi ja rankempi. Väestö vanhenee, työpaikat ja tekijät karkaavat ulkomaille eikä hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet pysy entisellä mallilla pystyssä. Taiteessa tämä näkyy julkisen rahoituksen osuuden vähentymisenä ja siinä, että se on yhä enemmän sidottu projekteihin. Nyt tarvitaan uudenlaista ajattelua ja uudenlaisia tekoja, Havu pohtii.
-Jotta pystyy toimimaan muuttuvassa maailmassa, on omattava yleissivistystä.
KOKEMUKSEN KARTOITTAMA
Yliopistossa Havun pääaine oli taidehistoria, sivuaineina valtio-oppi ja viestintä. Yhdistelmästä on tosielämässä ollut paljon hyötyä. Myös kielet ja ympäröivä maailma ovat aina kiinnostaneet Saksassa syntynyttä ja siellä myöhemmin työskennellyttä Havua.
-Opiskelujen jälkeen olin töissä YK:n Ilmastonmuutossopimuksen sihteeristössä. Organisaatio oli nuori, ja työntekijät motivoituneita antamaan työlleen kaiken. Käytännössä tämä tarkoitti pitkiä työpäiviä, mikä puolestaan oli minulle – pienen lapsen äidille – varsin haastavaa, vaikkakin kiinnostavaa, aikaa. Suomeen palattuamme etsin paikkaani vuoden ajan, tein freelancerina töitä ja olin muun muassa Kiasmassa oppaana.
Oma lokero löytyi järjestömaailmasta; ensin Akavan Erityisalojen Keskusliitosta alue ja opiskelijavastaavana, sittemmin jäsenjärjestön toiminnanjohtajana, Professoriliiton asiamiehenä ja vuodesta 2005 toiminnanjohtajana Taiteilijaseurassa. Kokemusta järjestösektorilla on Havulle kertynyt jo yli vuosikymmenen verran.
-Olen ollut edustamassa hyvin erilaisia järjestöjä ja eritaustaisia ihmisiä niiden jäseninä, mutta lähtökohta kaikissa on sama: asioiden edistäminen ja edunvalvonta. Itse asiassa viimeisimpiä edustamiani ammattikuntia, taiteilijoita ja professoreja, yhdistää vahvasti luovuuden kunnioitus. Se, kuinka professorit käsittelevät luovuutta analyyttisesti ja taiteilijat tunteella on puolestaan erottava tekijä. Ja onhan taiteilijoissa havaittavissa myös tiettyä anarkiaa, Havu naurahtaa ja myöntää, että taiteen tehtävänä on kyseenalaistaa, katsoa asioita ja maailmaa eri tavalla kuin suuret massat.
Taiteilijaseura eroaa akavalaisista edunvalvontajärjestöistä myös siinä suhteessa, että taitelijat eivät keskimäärin ole työsuhteessa. Ammattikunta on muutenkin hyvin polarisoitunut: yli 40 000 euron vuosiansioihin pääsee ainoastaan kaksi prosenttia.
-Työelämää koskeva lainsäädäntö ei ole kirjoitettu taiteilijoita varten, Havu harmittelee.
-Suuri osa taiteilijoista ei ole työntekijöitä tai lain tarkoittamia yrittäjiä. Taiteelliseen työhön kuuluu riskinotto, mutta taiteellisessa merkityksessä. Jos taidetta tekee voiton tavoittelemiseksi, menettää se nopeasti taiteellisen ominaisluonteensa ja arvonsa.

YHTEISEN HYVÄKSI
Suomen Taiteilijaseura on kuuden jäsenjärjestön kattojärjestö, ammattikuvataiteilijoita joukossa on noin 3 000. Suomen mittakaavassa määrä on liikaa.
-Taitelijoiden määrä on räjähtänyt käsiin. Kilpailu samoista vähistä varoista ja taiteen ostajista on niin ikään kasvanut. Kasvun taustalla on ammattikorkeakoulujen synty. Kuvataiteilijoita koulutettiin liikaa, ja valitettavan suuri osa heistä on työttöminä. Nyt ammattikorkeakoulutusta ajetaan alas, mikä on myös meidän tahtotilamme, kunhan korjausliike tapahtuu hallitusti, Havu toteaa.
Havun vastuulla on hoitaa edunvalvontaa kaikkia kuvataiteilijoita koskevissa asioissa. Tavanomaisesti päivä alkaa sähköpostien ja median uutistarjonnan parissa. Usein arkeen kuuluu tapaamisia, kokouksia ja palavereja yhteistyökumppaneiden tai projektien yhteyshenkilöiden kanssa.
-Aikaa kuluu paljon myös asioiden hoitamiseen puhelimessa sekä esimiestyössä. Pari kertaa viikossa pyrin käymään taidenäyttelyissä, avajaisissa tai kutsuvierastilaisuuksissa. Edustamista riittäisi joka illalle, mutta raja on vedettävä johonkin ja huolehdittava myös omasta jaksamisesta, Havu tietää.
Lobbaus on parhaimmillaan tiedonjakoa, mistä hyötyvät eri tahot
Käytännössä Havun työssä on kyse lobbaamisesta, tiedon jakamisesta eri tahoille.
-Lobbaamiseen liittyy paljon negatiivisia mielikuvia. Itse koen, että lobbaus on parhaimmillaan tiedonjakoa, mistä hyötyvät eri tahot. Toki taustalla on aina oman asian ja ajatusten myynti, mutta vastuullinen lobbaus antaa myös kuulijalle kritiikin kestävää, puolueetonta informaatiota. Lobbarin on myös tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa, tämä on ehkä henkilökohtaisesti oma vahvuuteni.
Yleisellä tasolla Havu on huomannut, kuinka järjestöiltä odotetaan aikaisempaa enemmän yksilöllisiä palveluita kollektiivisen edun sijaan.
-Ihmisiä kiinnostaa, miten jokin asian hyödyntää minua juuri nyt. Mutta käytäntö on osoittanut, että työelämän paranemiseen johtaneet toimenpiteet on aina saavutettu yhteistä etua ajatellen. Tämä hämärtyy välittömän, yksilökohtaisen hyödyn tavoittelun takia. Erityisesti trendi näkyy nuorten jäsenten määrän laskussa. Esimerkiksi noin 40 prosenttia nuorista kuvataitelijoista ei koe järjestäytymistä itselleen tärkeänä.
Havu itse liittyi jäseneksi Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:hyn työskennellessään Professoriliitossa.
-Liiton kompetenssi ja konteksti olivat itseäni lähempänä kuin humanistiset liitot. Jäsenenä seuraan, mitä alalla tapahtuu, luen jäsenlehteä ja olen käyttänyt joitakin liiton palveluita. Mutta koska työni tapahtuu järjestössä, en ole kovin aktiivinen jäsen vapaaajallani.
KULTTUURIN KUUMA PERUNA
Puhe kääntyy väistämättä uudelleen ajankohtaiseksi nousseeseen Guggenheimhankkeeseen. Havu on ammattinsa ja edustamansa järjestönsä puolesta ollut kommentoimassa hanketta useaan otteeseen.
-Minulla on montakin mielipidettä asiasta. Virallisesti voin sanoa, että Guggenheim on periaatteellisella tasolla tervetullut Suomeen, mutta vain sillä ehdolla, että sen rahoitus ei ole pois muusta kulttuurin tuesta. Amerikkalaisen säätiön omistaman museon rahoittaminen niukista kulttuurin määrärahoista ei sen sijaan ole hyväksyttävä veto. Hieman minua hämmästyttää, että kansainvälisen tason museon valitsemisessa Suomeen ei ole otettu huomioon muita vaihtoehtoja. Guggenheimia onkin perusteltu lähinnä elinkeinopoliittisilla näkemyksillä – ei niinkään sisällöllisin perustein – ja juuri sitä siltä saadaan: rakennuksena kiinnostava turistinähtävyys.
Havu kuitenkin myöntää, että mahdollisen Guggenheimin mukanaan tuomat rahavirrat ovat hyväksi kaikille. Lisäksi hän uskoo, että houkuttelevana kohteena sen vaikutukset näkyisivät myös Helsingin galleriakentässä ja niiden myynnin lisääntymisenä. Sen sijaan hän ihmettelee amerikkalaisten brändien invaasiota Suomeen: neliökilometrin alueelta löytyy jo nyt Burger King ja Starbucks, samoihin mittoihin mahtuisi siis mukaan myös Guggenheim.
-Tämä toimintamalli voi toimia aikansa, mutta missä ovat todelliset innovaatiot, jotka veisivät Suomea eteenpäin? Newyorkilainen museonjohtajatuttavani sanoi osuvasti, että hän on kuvitellut Helsingin olevan kunnianhimoisempi. Oma työni suomalaisen kulttuurin ja kuvataiteen hyväksi ei lopu aivan heti.
Järjestösektori
Järjestösektorin palveluksessa työskentelee 15 prosenttia työvoimaan kuuluvista liiton jäsenistä.
Ikäryhmittäin:
• Alle 30 20%
• 30-39 17%
• 40-49 15%
• 50-59 13%
• 60 tai yli 9%
Järjestösektorin palvelussuhteista 29 % oli määräaikaisia. (Valtiolla 27 %, kunnissa 24 %, yrityksissä 10 %)
Työmäärän kokee jatkuvasti tai ajoittain liian suureksi 58 % järjestösektorin jäsenistä. (Valtiolla 54 %, kunnissa 54 % ja yritysten palveluksessa 57 %)
Johto- ja esimiestehtävissä 34 %Asiantuntijatehtävissä 61 %
Palkkatunnuslukuja (keskiarvo) Johto- ja esimiestehtävissä
4 760 euroa/kk Asiantuntijatehtävissä 3 560 euroa/kk
Koko järjestösektorin palkkatunnusluvut
• Keskiarvo 3940 euroa/kk
• Mediaani 3530 euroa/kk
• F10 2550 euroa/kk
• F90 5940 euroa/kk
Lähde: Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen työmarkkinatutkimus 2013
PETRA HAVU (44)
Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja
• FM, Helsingin yliopisto
• Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja
• Perhe: aikuinen tytär, Indy-mäyräkoira
• Harrastukset: jooga, kuntoliikunta, kuvataide, kirjallisuus, konsertit