21.5.2015

 | Teksti: Teksti Hanna Ojanpää 

| Kuvat: Sami Tirkkonen

Ville Ahvikko: Kaavoihin kangistumatta

Maailma muuttuu koko ajan, ja jotta pysyy kärryillä, on pysyttävä uteliaana.

Oman alan etsintä

Maantiede ja historia kiinnostivat minua jo kouluaikana. Lukion jälkeen pääsin suoraan ylioppilastodistuksen arvosanoilla lukemaan tilastotiedettä Jyväskylään, mutta ymmärsin jo puolen vuoden jälkeen, etten halua opiskella sitä pääaineena. Onneksi oma ala löytyi vuotta myöhemmin Tampereen yliopistosta aluetieteen parista. Tutkinnon lisäksi yliopisto opetti minut oppimaan.

 

Urapolun vaiheita

Vielä valmistumisen alla minulle ei ollut konkretisoitunut, mitä haluaisin tehdä työkseni. Käänteentekevää oli, kun pääsin työstämään gradua konsulttifirmaan, joka selvitti Turku–Helsinki-moottoritien yhteiskunnallisia vaikutuksia. Muutama kuukausi valmistumisen jälkeen sain Tiehallinnosta harjoittelijan paikan. Espoon kaupungille pääsin ensin äitiyslomasijaiseksi, mutta määräajan päätteeksi paikkani vakinaistettiin. Annan itselleni kunnian siitä, että olen sinnikkäästi etsinyt töitä, mutta myönnän myös, että olen ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

 

Yliopiston rooli

Minulla ei ole koskaan ollut kutsumusta, harvalla on. On kohtuutonta, että heti lukion jälkeen pitäisi tietää, mitä loppuelämältä haluaa. Järjestelmä tekee karhunpalveluksen, jos uusi mahdollisuus tehdään liian vaikeaksi. Yliopistojen tehtävänä on tuottaa paitsi tutkimusta ja tiedettä myös tekijöitä työmarkkinoille. Joskus tuntuu, ettei jälkimmäinen toteudu riittävästi. Yliopistot voisivat tehdä enemmän yhteistyötä yritysten ja työelämän kanssa. Myös osa-aikatyön kuvioita voisi kehittää, nythän opiskeluaikaista työntekoa ei juurikaan kannusteta. Itse pääsin ensimmäisen kerran oman alani töihin vasta 24-vuotiaana. Sitä ennen olin jakanut niin postia kesäisin kuin tehnyt opettajan sijaisuuksia.

 

Nykyinen työ

Kaupunkisuunnittelussa on tasapainoteltava yleisen- ja yksityisen edun välillä. Myös vuorovaikutustaidoilla on suuri merkitys. Haluan tuoda työtämme lähemmäksi ihmisten arkea ja lisätä kuntalaisten osallistumista oman asuinalueen suunnitteluun. En koe itseäni virkamieheksi, tai en ainakaan korosta sitä. Tavoitteenani on kehittyä ammatillisesti. Kun saan tarpeeksi työkokemusta, haluaisin hankkia kaavasuunnittelijan pätevyyden. Kaupunki ei ole koskaan valmis.

 

Parasta työssäni

Pidän työni monipuolisuudesta ja sen poikki-ieteellisyydestä. On mielenkiintoista, kuinka eri alojen asiantuntijat näkevät eri asioita ja yhdessä niistä syntyy kokonaisuus. Moni, joka ei tee tätä työkseen kokee, että kaupunkisuunnittelu on byrokraattista ja hidasta. Todellisuudessa työ käsittää paljon taustaselvityksiä, tutkimusta ja maastokartoitusta. Lähtökohtana on kehittää eläväistä kaupunkia, missä on toimiva joukkoliikenne, riittävästi palveluita ja viihtyisä elää.

Avovaimoni sanoo, etten pääse töistäni eroon edes matkoilla. Pakko myöntää, että katselen maailmaa ”sillä silmällä”. Töissä sitten kollegojen kanssa esittelemme matkakuvia ja mietimme yhdessä, voisiko hyviä ideoita toteuttaa myös kotikulmilla.

2009
HTM
Muutto Helsinkiin

2011
Kaavasuunnittelija
äitiyslomasijaisuus
Vihti

2012
Yleiskaavasuunnittelija
äitiyslomasijaisuus
Espoo

2013
Yleiskaavasuunnittelija
vakituinen työ
Espoo

 

VILLE AHVIKKO

• 32 vuotta
• HTM, Tampereen yliopisto
• Yleiskaavasuunnittelija, Espoon kaupunki
• Koti Helsingin Lauttasaaressa
• Perhe: avovaimo
• Harrastukset: pyöräily, uinti, matkailu

Jaa artikkeli

Ammattilaiset