9.6.2016

 | Teksti: Robert Sundman 

| Kuvat: Roope Permanto

Vuosi Lääkärit ilman rajoja -järjestössä opetti, haastoi ja innosti

Avoin hakemus vei valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta valmistuneen Kaisa Loikkasen, 28, Lääkärit ilman rajoja -järjestöön. Hän palasi juuri vuoden komennukselta Pakistanista.

Millaista oli työskennellä Lääkärit ilman rajoja -järjestössä?

Työ oli kaikin puoli todella kiinnostavaa, haastavaa ja opettavaista. Vastasin vuoden verran Pakistanin-projektiemme henkilöstöhallinnosta. Järjestöllä oli eri puolilla maata kolme projektia, joiden esimiehiä tuin vaikeissa henkilöstötilanteissa, kuten puhutteluissa ja irtisanomisissa. Tein myös paljon henkilöarviointeja, osaamisen suunnittelua ja erilaisia prosessikuvauksia.

Vuoden aikana yksi projekteistamme jouduttiin sulkemaan, ja samalla työt loppuivat yli 150 ihmiseltä. Osalle pystyttiin löytämään töitä muista projekteista, mutta monelta paikalliselta työntekijältä, kuten autonkuljettajilta ja siivoojilta, työt loppuivat kokonaan. Se oli pitkä prosessi, joka oli siten merkittävä osa myös omaa työtäni.

 

Miten koulutuksesi tuki tätä työtä?

Valtiotieteellinen koulutus on antanut minulle valmiudet prosessoida tietoa nopeasti ja ymmärtää olennaisuudet. Pystyin tekemään nopeasti erilaisia johtopäätöksiä ja päätöksiä, mikä on työn kannalta erittäin tärkeää. Myös kriittinen ja analyyttinen ajattelu ovat tärkeitä, valtsikassa oppimiani taitoja.

Tärkeintä henkilöstöhallinnossa ja oikeastaan ihan missä tahansa työssä on se, että on läsnä, kuuntelee ja yrittää ymmärtää sekä auttaa. Teoriat oppii lopulta työnkin kautta.

 

Miten ja miksi päädyit juuri tähän järjestöön?

Olin tehnyt jo aiemmin kaksi avustuskeikkaa Punaiselle Ristille. Samalla olin kuullut Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä hyvää. Niinpä laitoin avoimen hakemuksen vetämään, ja muutamassa viikossa minuun otettiin jo yhteyttä.

Helmikuun alussa 2015 lähimmästä toimistostamme Ruotsista soitettiin ja kysyttiin, että jos läpäisen rekrytointiprosessin, niin pystyisinkö lähtemään viikon päästä Pariisiin koulutukseen. Haastattelu ja soveltuvuuskokeet tehtiin seuraavana päivänä Skypen kautta, ja jo viikon päästä olin Pariisissa kurssilla. Siitä alle kahden viikon päästä saavuinkin Pakistaniin.

Yleensä voi kestää useammankin kuukauden, ennen kuin profiili ja projekti kohtaavat. Siinä pitää ottaa niin monta erilaista asiaa huomioon, varsinkin kun lähetetään ensimmäiselle komennukselle. Monet odottavat jopa vuoden.

Tälle järjestölle keskeistä on se, että ollaan paikalla ja puhutaan siitä, mitä nähdään. Me olemme aivan konkreettisesti todistamassa niitä kauheuksia, joita maailmalla tapahtuu. Vaikka emme aina menisikään tiedotusvälineille asti niistä puhumaan, niin mielestäni jokainen meidän työntekijämme on tietynlainen aktivisti. Puhumme työstämme vähintään lähipiirille ja jaamme siten niitä kokemuksia. Samalla järjestö tekee myös vahvaa vaikuttamistyötä ja tuo esille havaitsemiaan epäkohtia.

LÄÄKÄRIT ILMAN RAJOJA

Lääkärit ilman rajoja (Médecins sans frontières eli MSF) on puolueeton humanitaarinen avustusjärjestö, joka antaa sairaanhoitoa sotien, konfliktien ja erilaisten katastrofien uhreille. Valtaosa järjestön rahoituksesta tulee yksityisiltä lahjoittajilta.

MSF työllistää noin 31 000 paikallista ja 2 700 kansainvälistä työntekijää yli 60 maassa. Avustusprojekteissa hoidetaan muun muassa sotavammoja, ebolaa, hiviä, malariaa, tuberkuloosia ja aliravitsemusta sekä annetaan rokotuksia ja terveysvalistusta.

www.laakaritilmanrajoja.fi

Jaa artikkeli

Ammattilaiset