Digitalisaatio mullistaa myös työelämätiedon
Digitalisaatio mullistaa työelämätutkimusta. Uudet aineistolähteet ja niiden analysointi antavat uudenlaisia mahdollisuuksia päästä kiinni työntekijöiden kuormitukseen, palautumiseen ja hyvinvointiin. Ongelmana on, että tieto pirstaloituu eri rekistereihin, tutkimuksiin ja työntekijöiden hyvinvointilaitteisiin. Kokonaiskuvaa suomalaisen työelämäntilanteesta on siksi vaikea muodostaa. Työterveyslaitos on parhaillaan yhdessä sidosryhmiensä kanssa viemässä eteenpäin hanketta, jotta relevantti ja ajantasainen työelämätieto on aikaisempaa kootummin saatavissa.
Työssäkäyvän työntekijän vuorokausirytmi koostuu levosta, työmatkoista, työssäoloajasta, harrastuksista, perheen parissa vietetystä ajasta ja levosta. Etätyö, vuorotyö, kiirehuiput ja henkilökohtaiset elämäntilanteet muuttavat vuorokausirytmin kulkua.
Nykykäsityksen mukaan työhyvinvointia tarkastellaan kokonaisuutena. Vuorokausirytmistä kertyvä kokonaiskuormitus ja palautuminen määrittävät, mikä on vireemme ja voimavaramme työpaikalla ja sen ulkopuolella.
Digitalisaatio mullistaa työelämätutkimusta luoden sekä uusia mahdollisuuksia että haasteita. Uudet aineistolähteet ja niiden analysointi antavat aivan uudenlaiset mahdollisuudet päästä kiinni työntekijöiden kuormitukseen, palautumiseen ja hyvinvointiin.
Useimmat yhteiskuntatieteilijät ovat opintojensa tai työuransa aikana perehtyneet työelämää koskeviin aineistoihin ja analysointimenetelmiin. Nämä ovat perinteisesti olleet esimerkiksi kyselyjä, rekisteriaineistoja ja haastatteluja.
Tutkimukset ja selvitykset ovat tuottaneet tietoa yksittäisten työpaikkojen, toimialojen tai koko yhteiskunnan työhyvinvoinnista tai työoloista. Viive aineistojen keräämisestä tulosten saamiseen on voinut olla pitkäkin, kun aineistot on kerätty, analysoitu ja raportoitu.
Ennen kyselyissä saatettiin kysyä, kuinka paljon työntekijä keskimäärin nukkuu yössä tai onko hänellä uniongelmia. Samoin kysyttiin, montako tuntia liikuntaa työntekijä harrastaa viikon aikana tai kokeeko työntekijä stressiä.
Nyt meillä monella on ranteessamme tai sormessamme laite, joka kertoo päivittäisestä liikkumisestamme liikutun askelen, noustun portaan ja kulutetun kalorin tarkkuudella. Laite kertoo, kuinka monta tuntia me nukumme ja kuinka syvää uni oli ja kuinka palautuneita olemme aamulla. Stressiä kuvaavat käyrät piirtyvät reaaliaikaisesti päivän edetessä.
Kerätty data pirstaloituu
Yksittäisen työntekijän työkaluista ei ole puutetta. Matkapuhelimissa toimivia applikaatioita tarjoavat hyvinvointilaitteiden valmistajat, työterveyshuollot, eläkevakuuttajat ja monet muut tahot. Laitteet antavat myös palautetta työhyvinvoinnin, työkyvyn ja työterveyden omaehtoiseen edistämiseen.
Työpaikkojen mahdollisuudet työelämän olosuhteiden parantamiseen ovat myös parantuneet. Työpaikalla ennen vuosittain tai kahden vuoden välein toistetut henkilöstökyselyt on mahdollista korvata mittarilla, joka kertoo työpaikan vireen organisaation eri osissa lähes reaaliaikaisesti.
Myös haasteita on. Hyvinvointilaitteiden tiedot jäävät usein vain työntekijän omaksi tiedoksi niiden ollessa vain poikkeustilanteissa käytettävissä työkyvyn tukemisen prosesseissa. Työterveyttä tukevat laitteet eivät myöskään välttämättä ole juuri niiden väestöryhmien käytettävissä, jotka niitä eniten tarvitsisivat. Mittareiden validius ei välttämättä ole tiedossa, eivätkä ennusteita tuottavat algoritmit ole läpinäkyviä.
Työnantajan työhyvinvoinnin ja työkyvyn tukemisessa tarvitsema tieto on edelleen pirstaloitunutta esimerkiksi HR:n, työterveyshuollon, eläkevakuuttajan ja tapaturmavakuuttajan järjestelmiin. Järjestelmät saattavat olla myös vanhanaikaisia, kömpelöitä käyttää tai osaaminen niiden hyödyntämiseen saattaa olla vajavaista.
Yhteiskunnan tasolla on myös edelleen tehtävää. Työelämää koskeva tieto pirstaloituu eri rekistereihin, tutkimuksiin ja projekteihin puhumattakaan työntekijöiden hyvinvointilaitteista. Kokonaiskuvaa suomalaisen työelämäntilanteesta on siksi vaikea muodostaa. Työterveyslaitos on parhaillaan yhdessä sidosryhmiensä kanssa viemässä eteenpäin hanketta, jotta relevantti ja ajantasainen työelämätieto on aikaisempaa kootummin saatavissa.
Vaikuttavuuden näkökulmasta olennaista on datan ja mittaamismahdollisuuksien lisääntyessäkin se, mitä aineistoilla tehdään. Jääkö uusi data yksilön, työpaikan ja yhteiskunnan tasolla ”mukava tietää-tasolle”, vai johtaako se aidosti muutoksiin?
Työelämätieto ja kehittämistä koskeva toimintakenttä on mielenkiintoisessa muutoksessa. Kun työvälineet ja menetelmät ovat muutoksessa, tarvitaan myös oman osaamisen ja ajattelutapojen päivittämistä. Kehitys tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja ilmiöitä, joiden arvioimiseen tarvitaan myös yhteiskuntatietelijöiden näkemystä.
Pauli Forma
Kirjoittaja toimii tietojohtajana Työterveyslaitoksella. Hän on valtiotieteiden tohtori ja dosentti Turun yliopistossa ja Helsingin yliopistossa.
Kiitos Artikkelista. Kuten joskus aiemminkin olen nostanut esille sanan työ. Nyt puhutaan paljon työhyvinvoinnista ja koetusta sellaisesta. Entä samanaikaisesti tieto työstä, työympäristöstä, asetetuista tavotteista ja tarvittavista kyvykkyyksistä työssä jossa työskentelevä on vastannut kysymyksiin koetusta hyvinvoinnista? Ymmärtääkseni työkyky ja työhyvinvointi muotoutuvat ihmisestä ja työstä. Tässä omana mausteenaan työ ja ihminen onko työ suunniteltu ihmiselle ja millainen on yksilö joka ko. työssä tekee tööitä ja miten tekee? Nämä mukaan tietopankkiin, niin päästään keskustelemaan tarvittavista kehityskohteista, muutoksesta ja siihen tarvittavasta toiminnasta kokonaisuus huomioiden 🙂