Gradut hyötykäyttöön myös yhteiskuntatieteissä
Iso-G saattaa monelle meistä tuottaa mielihyvää, mutta opinnäytetyöläisille toisinaan suurtakin tuskaa. Joillekin meistä tutkimusprosessi on helppoa kuin heinänteko talvella, mutta toisille gradu aikaansaa harmaita hiuksia ja unettomia öitä. Tuskaa ei lievennä se tosiasia, ettei vaivannäöstäsi ole juuri hyötyä muille kuin itsellesi. Tilausgradujen suhteen tilanne on toinen, sillä rahallisen hyödyn lisäksi gradusta on iloa myös sen […]
Iso-G saattaa monelle meistä tuottaa mielihyvää, mutta opinnäytetyöläisille toisinaan suurtakin tuskaa. Joillekin meistä tutkimusprosessi on helppoa kuin heinänteko talvella, mutta toisille gradu aikaansaa harmaita hiuksia ja unettomia öitä. Tuskaa ei lievennä se tosiasia, ettei vaivannäöstäsi ole juuri hyötyä muille kuin itsellesi.
Tilausgradujen suhteen tilanne on toinen, sillä rahallisen hyödyn lisäksi gradusta on iloa myös sen tilaajalle. Etenkin tekniikan alalla tilausgradut ovat arkipäivää – monet yritykset maksavat mielellään uudesta, heitä hyödyttävästä tiedosta. Tilanteen soisi olevan sama myös yhteiskuntatieteellisillä aloilla, sillä yhteiskuntahan yliopisto-opiskelumme pääasiallisesti kustantaa. Lisäksi tilausgradu myös motivoisi opiskelijaa ja antaisi edes jonkinlaisen deadlinen akateemisen vapauden maailmassa.
Suurin osa graduista tehdään ainoastaan pakon sanelemana. Prosessissa mennään yleensä molempien osapuolien, niin yliopiston kuin opiskelijan kannalta siitä, mistä aita on matalin: yliopisto saa rahaa valmistuneista opiskelijoista ja opiskelija pääsee kiinni ns. normaaliin elämään melko vaatimattomin ponnistuksin.
Herätin aiheesta keskustelua kunnallisalan ainejärjestön (Hallat) alumnien Facebook-ryhmässä. Kommentteja siitä, tulisiko graduja hyödyntää nykyistä enemmän myös yhteiskunnallisilla aloilla, tuli puolesta ja vastaan. Erään jo valmistuneen opiskelijan mielestä ”paras kaikille vaan on, että huitasee sen gradun valmiiksi ja jatkaa yhteiskunnallista tehtäväänsä veronmaksajana”. Toisaalta taas ”opiskelijan sisäisellä kiinnostuksella nyt on merkitystä eniten, ja nohevat tyypit keinot keksivät”. Onpa joukossa epäilevä Tuomas. Hänen mukaansa ”..on aika utopistinen ajatus että gradut saadaan hyötykäyttöön. Jos hyötykäytöllä tarkoitetaan nimenomaan sitä, että niistä olisi hyötyä kunnille tai muille tahoille.”
Ylioppilaslehti kirjoitti aiheesta otsikolla ”Isot geet hyötykäyttöön” jo vuonna 1996. Aiheesta ei kukaan ilmeisesti ottanut koppia. Sääli. Olisiko nyt korkea aika pohtia vakavasti, miten saada opiskelijoiden opinnäytetöistä yhteiskunnallisesti enemmän irti? Olkoonkin, että gradut ovat tutkimusharjoituksia. Se, että ne ovat ”vain” harjoituksia, ei tarkoita sitä, etteikö niitä pitäisi ottaa vakavasti. Etenkin kun pohditaan, mistä saadaan uusi innostunut tutkijasukupolvi vanhojen partojen paistatellessa päivää esimerkiksi Suomen Akatemian parrasvaloissa. Ehkä gradujen hyötykäyttäminen auttaa saamaan myös yhteiskunnalliselle alalle innokkaita tutkijoita – mene ja tiedä.
Marko Helin
Kirjoittaja on Päijät-Hämeen Valtiotieteilijät ry:n varapuheenjohtaja ja hallintotieteiden kandidaatti (kunnallisoikeuden maisteriopiskelija, Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto).