Haluatko EU:n huippuvirkamieheksi?
Toimittajan vakiokysymys on yleensä: ”Kuinka monta suomalaista on EU:n huippuviroissa?” Kun nykyistä EU-komissiota syksyllä kasattiin, tuntui huippuvirkoja olevan pelissä enemmän kuin runsaasti. Jyrki Katainen valittiin yhdeksi komission varapuheenjohtajista, ja Euroopan parlamentti sai Olli Rehnistä suomalaisen varapuhemiehen. Ensimmäistä kertaa myös jonkin toisen jäsenvaltion komissaarilla on suomalainen kabinettipäällikkö. Viimeksi puhelin kävi kuumana, kun ministeri Vapaavuori ilmoitti ottavansa […]
Toimittajan vakiokysymys on yleensä: ”Kuinka monta suomalaista on EU:n huippuviroissa?” Kun nykyistä EU-komissiota syksyllä kasattiin, tuntui huippuvirkoja olevan pelissä enemmän kuin runsaasti. Jyrki Katainen valittiin yhdeksi komission varapuheenjohtajista, ja Euroopan parlamentti sai Olli Rehnistä suomalaisen varapuhemiehen. Ensimmäistä kertaa myös jonkin toisen jäsenvaltion komissaarilla on suomalainen kabinettipäällikkö. Viimeksi puhelin kävi kuumana, kun ministeri Vapaavuori ilmoitti ottavansa syksyllä vastaan paikan Euroopan investointipankissa. Ehdottomasti huippujuttu sekin, vaikka paikan lankeaminen Suomelle perustuukin sääntöjen mukaiseen kiertoon.
Jos minä saisin valita, nimeäisin huipuiksi kaikki ne suomalaiset, jotka työskentelevät virkamiehinä EU:n toimielinten palveluksessa. Euroopan komissiossa, parlamentissa, neuvostossa, tuomioistuimessa ja muissa toimielimissä työskentelee runsas tuhat suomalaista. Heistä kaikki ovat läpäisseet erittäin tiukan seulan, suurimman osan kohdalla tämä tarkoittaa EU:n ns. virkamieskilpailuja. Heidän työllään on myös kaikkien suomalaisten kannalta iso merkitys, ovathan he mukana valmistelemassa poliittisia päätöksiä, jotka vaikuttavat suoraan meidän kaikkien arkeen.
Suomalaisia on kaiken tasoisissa tehtävissä, assistenteista johtajiin ja tulkeista tuomareihin – kansainvälisiä, koulutettuja ja monikulttuurisesta työympäristöstä nauttivia moniottelijoita, joiden urapolut risteilevät talosta ja tehtäväkentästä toiseen. Heitä yhdistää rohkeus lähteä tutuista ympyröistä ja heittäytyä uuteen. Ja kaikki he tavalla tai toisella edustavat myös ”maata, jonka tuntevat parhaiten”.
Nämä huiput ovat meille tärkeitä – ja heitä tarvitaan jatkuvasti lisää. Kriisien kourissa kamppailleen EU:n työnantajakuva ei aina ole ollut erityisen houkutteleva, ja uutuudenviehätyskin EU-urista on 20-vuotisen jäsenyystaipaleemme myötä karissut. Moni vierastaa pitkää ja monivaiheista rekrytointiprosessia. Sitkeässä elävät myös käsitykset siitä, etteivät jurot, ranskan kieltä taitamattomat ja suhteellisen vanhoina valmistuvat suomalaiset pärjää työpaikkakisassa uudemmista jäsenvaltioista ponnistaville nuorille ja nälkäisille maailmanvalloittajille.
Pelko pois!
Suomalaiset pärjäävät EU-rekrytointikilpailuissa väkilukuumme (n.1% EU:n väestöstä) nähden aivan hyvin, ranskan kieltä tarvitaan vain tietyissä erityistehtävissä ja kilpailuja järjestetään sekä vastavalmistuneille että jo urallaan pidemmälle edenneille. Valtio antaa kilpailuissa jatkoon päässeille myös valmentautumistukea. Vaikka EU:n toimielimetkin ovat joutuneet viime vuosina säästökuurille, on palkkataso edelleen suomalaisittain hyvin kilpailukykyinen, ja uramahdollisuudet monipuoliset.
Bryssel on sitä paitsi huomattavasti mainettaan mukavampi kaupunki asua – myös pienten lasten kanssa. Huolimatta siitä, että esikoinen kertoi Suomen-hiihtolomalla kyselijöille asuvansa ”sellaisessa kaupungissa, jossa on paljon koirankakkaa”. Täällä on myös paljon puistoja, viihtyisiä kortteleita, hyviä museoita, erinomaisia ravintoloita ja ystävällisiä ihmisiä. Ja mukavan rento meininki. Päivähoitomahdollisuudet ovat erinomaiset ja Eurooppa-koulussa voi opiskella suomeksi ylioppilastutkintoon saakka.
Sitä paitsi onhan niitä työmahdollisuuksia myös muualla – Luxemburgin ohella esimerkiksi EU:n edustustoissa ympäri maailmaa.
Viime vuosien koettelemuksilla pankki- ja velkakriisistä Ukrainan tilanteeseen on myös myönteinen kääntöpuolensa; ne ovat monella tapaa vahvistaneet unionia. Vaikeuksista on selvitty, eikä kenellekään lienee jäänyt epäselväksi, että EU:n parissa voi todella tehdä työtä, jolla on merkitystä meidän kaikkien eurooppalaisten turvallisuudelle ja hyvinvoinnille.
Heräsikö sisäinen huippuvirkamiehesi?
Haku yleisuralle käynnistyy jälleen maaliskuussa, ja tulossa on myös useita erityisalojen rekrytointikilpailuja (toisin kuin luullaan, EU ei hae palvelukseensa ainoastaan valtiotieteilijöitä ja juristeja). EU:n henkilöstövalintatoimisto EPSO:n sivuilta löydät lisätietoa, ja siellä voi myös testata soveltuvuuttaan EU-uralle ja harjoitella testeihin. Kannattaa tutustua myös valtioneuvoston kanslian uudistettuihin verkkosivuihin osoitteessa http://vnk.fi/eu/tyopaikat
Eurooppa on mahdollisuuksia täynnä. Ja huipulta on aina hyvä aloittaa. Tervetuloa Brysseliin!
PS. Enemmistö suomalaisista EU-virkamiehistä on muuten naisia. Sekin on huippua.
Lotta Nymann-Lindegren
Kirjoittaja työskentelee Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä mm. EU-rekrytointikysymysten parissa.