Innostus tarttuu
Työn arjessa ei pitäisi olla mitään pidäkkeitä edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Itse koen ongelmalliseksi sen, että näiden teemojen ympärillä ei kupli innostusta. Millä tehdä tasa-arvon edistämisestä niin vastaansanomattoman viettelevää, iloista ja innostavaa, että edelläkävijöiden jengiin on tunkua?
Teen tuttavuutta uuden, varsin miesvaltaisen harrastuksen kanssa. Aktiiviharrastajista vain reilut seitsemän prosenttia on naisia, mutta määrä on tilastojen valossa kasvamaan päin. Peruskurssilla sali täyttyi eri-ikäisistä miehistä, meitä naisia oli mukana kourallinen.
Ehkäpä juuri tästä syystä kurssin vetäjä pääsi yllättämään positiivisesti. Meidät asetettiin kaikki samalle viivalle lajin tulevina harrastajina. Yhtä lailla kykeneviä nauttimaan sen tuomista mahdollisuuksista, mutta vastuussa kanssametsästäjille, muille luonnossa liikkuville ja myös tuleville harrastajille. Oli aistittavissa intoa ja iloa siitä, että harrastajien kirjo kasvaa. Ja minuun se innostus tarttui.
Ihmisten erilaisuus on valtava voimavara, myös työpaikoilla. Vankka pohja erilaisuuden kunnioittamiselle työelämässä tulee tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaeista, jotka myös velvoittavat edistämään erilaisten ihmisten mahdollisuuksia. Tavoitteena on, että jokainen voisi sukupuoleen, ikään, etniseen taustaan tai terveydentilaan jne. katsomatta ottaa omat voimavarat käyttöön ja ammentaa niistä omaksi ja yhteiseksi hyväksi.
Diversiteetille on tilausta erityisesti työelämän kompleksisuuden kasvaessa. Jos ennusteet tulevaisuuden työelämästä osuvat oikeaan, niin viheliäisiä, arvaamattomia ongelmia löytyy työpaikoilta nykyistä paljon enemmän. Harward Business Review’n mukaan niistä näyttäisi selviävän sitä paremmin, mitä laajemmin ja moniulotteisemmin ongelmaa pystytään analysoimaan eli mitä vahvempi kognitiivinen diversiteetti on. Sukupuoli, ikä ja etninen tausta ovat tärkeässä osassa monimuotoisuuden lisäämisessä, mutta huomiota kannattaa kiinnittää siis myös ”pään sisäiseen” diversiteettiin.
Työpaikoilla pitäisi oikeastaan olla varuillaan, jos uuteen ja kompleksiseen ongelmaan löytyy heti ratkaisuvaihtoehto. Hälytyskellojen pitäisi soida! Vaihtoehtoisia, kriittisiä näkökulmia tarvitaan, mutta ihmisten on voitava luottaa siihen, että niihin suhtaudutaan avoimesti eikä niitä teilata heti. Jos vaade samanmielisyydestä on voimakas, uusiutuminen voi olla hidasta tai jopa olematonta.
Käytännössähän erilaisuus aiheuttaa myös hankausta. Tutkimukset kertovat, että koettu työhyvinvointi ei suinkaan saa parhaita arvosanoja heterogeenisissä tiimeissä, joiden tuloksellisuus on korkealla tasolla. Työtyytyväisyys on korkeampi samanmielisissä tiimeissä, joissa tuloksellisuus taas ei ole yhtä korkealla. Työyhteisön kaikkien jäsenten sosiaalisia taitoja tarvitaan, jotta erilaisuus pääsee kukoistamaan.
Tasa-arvokeskustelua on käyty poikkeuksellisen innokkaasti viime viikkoina. Aamulehden avaus sukupuolineutraaleista titteleistä sai aikaan poikkeuksellista pöhinää. Perhevapaauudistus on pysynyt pinnalla jo kauemmin, ja nyt päästään jo konkreettisesti vauhtiin uudistuksen valmistelussa. Hyvä niin.
Mutta riittävätkö rakennetason muutokset, jos samaan aikaan työpaikoilla ei tapahdu mitään? Jos feminismistä on tullut uusi normaali, pitkiä hoitovapaita käyttävistä isistä ei ole. Isät hädin tuskin käyttävät heille nykyisin korvamerkityt vapaat. THL:n tuoreen raportin mukaan edelläkävijyyttä näyttävät julkinen sektori ja toimihenkilöt.
En tiedä, onko kyse rikkinäisestä luurista, mutta julkisen keskustelun ja rakennetason uudistuksia koskevassa väittelyssä on vaikea kuulla uutisia työpaikkatason tekemisestä. Pragmaattisena yhteiskuntatieteilijänä toivon, että keskustelu innoittaa työpaikoillakin tasa-arvotekoihin.
Työn arjessa ei pitäisi olla mitään pidäkkeitä edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Itse koen ongelmalliseksi sen, että näiden teemojen ympärillä ei kupli innostusta. Millä tehdä tasa-arvon edistämisestä niin vastaansanomattoman viettelevää, iloista ja innostavaa, että edelläkävijöiden jengiin on tunkua? Ainakin lisää arjen onnistumisia esiin, innostuksen luulisi tarttuvan myös näissä asioissa!
Ehkä syksyn neuvottelukierroksella nähdään innostuneita uusia avauksia. Ottavatko edelläkävijät tasa-arvoasiat neuvottelupöytään kynnyskysymyksiksi? Ehkäpä lopputuloksena on täysin uudenlaisia, paikallisen sopimisen tuomia mahdollisuuksia hyödyntäviä sopimuskirjauksia, jotka nostattavat ilon pintaan jo kirjoitusvaiheessa?
Innostus tarttuu ja imee mukaansa. Siitä voisi ammentaa enemmän myös tasa-arvon edistämiseksi. Itse aion seurata uuden harrastukseni imua ja suunnata metsään.
Tarja Arkio
Kirjoittaja on Ingenium Partners Oy:n toimitusjohtaja, joka innostuu myös kanssakulkijoiden itsensä ylittämisen kokemuksista.
