Näkökulma

4.6.2020

 Maria Teikari 

Jälleenrakennuksessa punnitaan ay-liikkeen ennakkoluulottomuus

Akavaa tarvitaan Suomen jälleenrakentamiseen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi koronapandemian jälkeen. Takaisin arkeen palatessa on hyvä tilaisuus uudistaa työelämää ja johtamista uusien toimintatapojen pohjalta.

Koronakriisi yllätti keväällä meidät kaikki. Tai yllätti ja yllätti – viestit ja tiedot Kiinasta ja myöhemmin Italiasta kyllä saavuttivat meidät, mutta harva osasi vielä alkuvuodesta ennustaa, miten totaalisesti arki kevään aikana muuttuisi.

Yhteiskunnan sulkemisella on aina hintansa. Eikä vain taloudellinen hinta, vaan myös sosiaalinen ja inhimillinen. Se, että ihmiset jäävät neljän seinän sisään, vaikuttaa meihin kaikkiin yhteisesti vielä pitkään.

Useampi työryhmä pohtiikin nyt, miten pääsemme jaloillemme mahdollisimman pian.

Minä odotan meiltä nyt enemmän.

Näen, että ay-liikkeellä on tässä merkittävä tehtävä. Perinteiseen tehtävään tyytyminen ei kuitenkaan riitä. Rooliamme ei pidä redusoida kassatoiminnan pyörittämiseen ja nopeaan ihmisten auttamiseen, vaikka näillä on inhimillisestä näkökulmasta katsottuna suuri vaikutus. Näiden tehtävien hoitamista parhaalla mahdollisella tavalla meiltä odotetaan silloinkin, kun yhteiskunta ei ole laajassa kriisissä.

Minä odotan meiltä nyt enemmän.

Haluan nähdä ay-liikkeen, joka suhtautuu uuteen avarakatseisesti. Yrittäessämme ylläpitää vanhaa – tai pyrkiessämme takaisin siihen, mitä pidimme normaalina vielä 2019 – meistä tulee saavutettujen etujen puolustajia.

Haluamme, että valtio satsaa siihen, että mikään ei muutu.

Löydämme monesti uudesta enemmän ongelmia kuin mahdollisuuksia.

Huolestumme. Mitähän tästä nyt tulee!

Jos olemme täysin rehellisiä, liikkeemme ei ole aina suhtautunut muutokseen kaikkein avoimimmin. Nyt kun Suomi täytyy nostaa jaloilleen, tarvitsemme ennakkoluulottomuutta. Nyt jos koskaan meidän pitää ottaa haltuun, mitä työn murros oikeasti tarkoittaa. Mitä se tarkoittaa työsuhteiden kannalta, mutta ennen kaikkea työn tekemisen kannalta. Työpaikkoja häviää, uutta työtä syntyy, toimintatavat muuttuvat. Jotkut alat ja liitot ovat toki joutuneet pakotettuina kohtaamaan tämän jo aiemmin.

Nyt jos koskaan meidän pitää ottaa haltuun, mitä työn murros oikeasti tarkoittaa.

Erityisesti Akavan pitäisi olla tässä asiassa edelläkävijä. Jäsenistömme tekee useammin paikasta ja ajasta riippumatonta työtä, ja onpa koronavirusepidemian aikana tullut todistettua sekin, että myös perinteisemmissä akavalaisissa tehtävissä uusien menetelmien ja välineiden käyttöönotto on mahdollista.

Mutta kivuliastakin.

Voisimmeko me siis olla entistä paremmin jäsenistömme tukena, auttamassa, kun työn luonne muuttuu ja uutta on omaksuttava nopeasti? Tällä voisi olla merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus tulevaisuudessa – ei pelkästään epidemian mahdollisiin uusiin aaltoihin varautumisessa vaan myös tavallisessa arjessa, esimerkiksi perheen ja työn yhteensovittamisessa sekä sen helpottamisessa, että ihmiset voisivat entistäkin joustavammin valita asuinpaikkansa työstä riippumatta.

Ay-liikkeen – meidän Akavassa – pitäisi puhua siitä, mitä tämä on merkinnyt ja voisi merkitä oman uudistumisemme kannalta.

Koronakriisi on ollut kova koitos, ja sen seurauksia voimme vielä vain arvailla. Mutta jo nyt näemme, että sillä on myös uutta luova vaikutus. Ay-liikkeen – meidän Akavassa – pitäisi puhua siitä, mitä tämä on merkinnyt ja voisi merkitä oman uudistumisemme kannalta. Se olisi mahdollisuus puhua siitä, miten tilanne on vaikuttanut työskentelyyn eri aloilla ja millaisia odotuksia ja toiveita jäsenistöllämme on meille. Kyse on muustakin kuin jäsenistömme palvelemisesta, kyse on suomalaisten työpaikkojen palvelemisesta. Ja se ei olekaan aivan vähäinen tehtävä Suomen nostamisessa jaloilleen.

 

Maria Teikari

Kirjoittaja on HTM ja YKAn palvelujohtaja. Hän on ehdolla Akavan puheenjohtajaksi. Kampanjasivulle

Subscribe
Ilmoita
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Jaa artikkeli