Kansalaisaloite herättää sisäisen idealistin
Tasa-arvoista avioliittolakia Suomeen ajanut Tahdon2013 -kansalaisaloitekampanja kasvoi kahdessa vuodessa muutaman ihmisen starttaamasta kampanjasta kansanliikkeeksi ennennäkemättömällä tavalla. Valtava kansanliike loi paineen, jonka alla lopulta enemmistö eduskunnastakin taipui äänestämään avioliittolain muuttamisen puolesta. Tahdon2013 -kampanja alkoi julkisen olemassaolonsa kannatusilmoitusten keräämisellä maaliskuun 19. päivä vuonna 2013. Suomen eduskunta äänesti avioliittolain muuttamisesta viimeisen kerran 12. joulukuuta 2014. Eduskunnan päätöksen mukaisesti […]
Tasa-arvoista avioliittolakia Suomeen ajanut Tahdon2013 -kansalaisaloitekampanja kasvoi kahdessa vuodessa muutaman ihmisen starttaamasta kampanjasta kansanliikkeeksi ennennäkemättömällä tavalla. Valtava kansanliike loi paineen, jonka alla lopulta enemmistö eduskunnastakin taipui äänestämään avioliittolain muuttamisen puolesta.
Tahdon2013 -kampanja alkoi julkisen olemassaolonsa kannatusilmoitusten keräämisellä maaliskuun 19. päivä vuonna 2013. Suomen eduskunta äänesti avioliittolain muuttamisesta viimeisen kerran 12. joulukuuta 2014. Eduskunnan päätöksen mukaisesti avioliittolain muutos tulee voimaan viimeistään maaliskuussa vuonna 2017, jolloin myös avioliittolain muutokseen liittyvät muut tarvittavat lakimuutokset on säädetty. Yhteenlaskettuna kampanjointiin ja lain voimaantuloon vaadittu aika on siis neljä vuotta. Saman pituinen on hallituskausi. Kansalaisaloitetta ei siis välttämättä voida pitää lainsäätämisen pikakaistana, jollaiseksi sitä on kutsuttu.
Kansalaisaloite nostaa arvot poliittiseen keskusteluun
Kansalaisaloitteita voi tehdä kahdenlaisena. Toimenpidealoite hyväksytyksi tullessaan on eduskunnan viesti hallitukselle aloittaa kansalaisaloitetta koskevaan asian liittyvän lain valmistelu. Lakialoitteena hyväksytty kansalaisaloite taas on valmis sellaisenaan eikä voimaantullakseen edellytä jatkotyöstä. Mikäli aloite saa riittävän määrän, eli vähintään 50 000 kannatusilmoitusta, eduskunnan on otettava se käsittelyyn. Käsittelyyn ottaminen ei kuitenkaan tarkoita, että aloite olisi hyväksyttävä tai että täysistunnon olisi edes siitä äänestettävä. Kansalaisaloitteen mahti piileekin sen voimassa nostaa asioita poliittiseen keskusteluun.
Tähän mennessä eduskunnan käsiteltäväksi on ehtinyt kuusi kansalaisaloitetta. Ensimmäisenä käsiteltiin kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämisestä[1]. Sitä ovat seuranneet ”järkeä tekijänoikeuslakiin” -aloite, ruotsin kielen opiskelun valinnaisuutta koskeva aloite, kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista, energiatodistuslain muuttamista koskeva aloite sekä rattijuoppouden rangaistusten tiukentamista koskeva aloite.
Sosiaalisen median aikakauteen sopivat yhden asian liikkeet, joissa sitoudutaan vain yhteen, liikkeen antamaan ratkaisuun paremmasta huomisesta. Tämän vuoksi myös kansalaisaloite, sen allekirjoittamiseen tarkoitettu sähköinen verkkopalvelu ja sosiaalinen media sopivat erinomaisesti yhteen. Sosiaalisen median kanavissa on mahdollista käydä keskustelua, levittää tietoa aloitteista tai toisaalta löytää jopa joukko, jonka kanssa pistää aloite vireille. Esille näyttävät nousevan ajankohtaisiin asioihin reagoivat liikkeet, kuten rattijuoppousrangaistuksien tiukentamista sekä uudenlaista tekijänoikeuslakia ajavat aloitteet. Some-kohun alkaessa kansalaisaloite erityisesti toimenpidealoitteen muotoisena on suhteellisen helppo pistää nopeasti vireille.
Kansalaisaloitekampanja vaatii monipuolista osaamista
Perusoikeutena kansalaisaloite on yksilöiden oikeus, eivätkä esimerkiksi yhdistykset voi aloitteita tehdä. Kampanjointi ja vaikuttamistyö taas ovat mitä suurimmissa määrin yhdistysten taitoja. Menestyksekäs kansalaisaloite vaatiikin taustalleen monipuolisesti osaavan ja sitoutuneen tiimin. Mikäli toiveissa on eduskunnan säätämä lakimuutos, eli kansalaisaloite tehdään lakialoitteena, edellyttää se aloitteen erinomaista valmistelua. Tähän tarvitaan ehdottomasti juridista osaamista. Kun aloite on luovutettu eduskuntaan, luovutetaan samalla kontrolli kampanjan etenemisestä ja aikataulusta. Kansalaisaloitteen matkan seuraamisessa onkin kosolti apua lainsäätämisprosessien ymmärtämisestä.
Kansalaisaloitteen alkutaipaleella eduskunta on pitänyt kunnia-asianaan kohdella kaikkia aloitteita asianmukaisesti ja tasapuolisesti. Jokaisesta aloitteesta käydään lähetekeskustelu, valiokuntakäsittely ja aloitteen edustajat kutsutaan eduskuntaan kuultavaksi. Kaikki eduskuntakäsittelyyn pääsevät kansalaisaloitteet ovat niin ikään saaneet maanlaajuista mediahuomiota ja niiden etenemistä on seurattu hanakasti. Poliittisen keskustelun aikaansaamisen ja asiansa maanlaajuisen huomioon saamisen näkökulmasta montaa kansalaisaloitetta kampanjoineen voidaankin pitää onnistuneena, vaikka ne eivät olisikaan päätyneet lakimuutokseen.
Tasa-arvoista avioliittolakia koskenut kansalaisaloite osoittaa, että riittävän suosion saanut kansalaisaloite voi jopa ohittaa hallitusohjelman. Tähän ei kuitenkaan riitä menestyksekäs kannatusilmoitusten kerääminen, vaan aloitteen tekijöiden ja tukijoiden on vakuutettava eduskunta. Se edellyttää poliittisempaa kampanjointia ja onnistunutta viestintää. Mikäli olet yhteiskuntatieteilijä ja etsit itsellesi vaikuttavaa, opettavaista ja takuulla aikaa vievää harrastusta, suosittelen lämpimästi itsellesi tärkeän kansalaisaloitteen puolesta kampanjointia. Kansalaisaloite tarjoaa intensiivikurssin ainakin lainvalmistelun, viestinnän, lainsäätämisprosessien ja kansalaisvaikuttamisen maailmaan. Jokainen maailmanparannusprojekti siis suorastaan tarvitsee yhteiskuntatieteilijää, ellei useampaa.
Herätä sisäinen idealistisi, valitse kohteesi ja lähde muuttamaan maailmaa lakimuutos kerrallaan!
Milla Halme
Kirjoittaja on toiminut vapaaehtoisena poliittisen vaikuttamisen koordinaattorina Tahdon2013 -kampanjassa. Hän on Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n edunvalvontajohtaja, Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen liittovaltuuston jäsen ja HM.
[1] Aloitteen kannatusilmoitukset kerättiin pääsääntöisesti paperilla, ilman oikeusministeriön kansalaisaloite.fi –verkkopalvelua.