Vierailija

26.10.2017

 Wilma Karikko 

Kantaaottavampi ay-liike lunastaa legitimiteettinsä

”Verot kansan verta juo!” oli aikoinaan puuskahdus työväen puolelta. Näin nämä asiat koettiin, sillä ennen kuin keksittiin sijoittaa kansalta kerättyjä rahoja takaisin kansaan itseensä, iloiset veronmaksajat olivat harvassa. Tätä innovaatiota ei olisi syntynyt ilman ammattiyhdistystoimintaa. Ay-liikkeen ansiota on, että työntekijätkin voivat elää elämäänsä. Meillä on vapaa-aikaa ja suojaa sekä mielivaltaista kohtelua että työmarkkinoiden epävakautta vastaan. Meillä on myös mahdollisuus kouluttautua ja jäädä perhesyiden tai sairauden vuoksi tilapäisesti kotiin. Ay-liikkeellä oli näkemys yhteiskunnasta, jossa ennen vain varakkaille mahdolliset asiat olisivat myös työväen ulottuvilla.

Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen aikoihin ammatillinen järjestäytyminen kipusi kohti huippuaan, jonka se tavoitti vuonna 1993. Sen jälkeen järjestäytymisaste on laskenut. Yleinen työttömyyskassa on yksi selittävä tekijä, mutta jäsenkadon myötä ay-liikkeellä on loistava tilaisuus tarkastella toimintansa oikeutusta kriittisesti. Voisiko ay-liike palauttaa asemaansa yhteiskunnan rakentajana, jos se ottaisi voimakkaammin kantaa kaikkien ihmisten hyvinvoinnin puolesta?

Uutiskynnyksen ylittäneessä ammattiliiton tiedotuksessa veronkevennysten vaatiminen ja jopa leikkausten kannattaminen on saanut paljon huomiota. Tämä on hämmentävää, sillä ammattiyhdistysliike on perinteisesti toiminut työväestön palveluiden ja etujen puolustajana. Olen yksi niistä jäsenistä, jotka mielellään näkisivät ammattiliittonsa viestinnässä enemmän sitä kaikkia koskettavaa solidaarisuutta, jolle liike on aikoinaan rakentunut. Elävä ja kasvava ay-liike ei voi olla poissulkeva. Vakituisissa töissä olevia ja silpputöitä tekeviä sekä työmarkkinoilta syrjään joutuneita pitäisi huomioida yhtäläisesti, jälkimmäisiä ryhmiä jopa ensin mainittua enemmän. Ay-liikkeen voisi esimerkiksi odottaa vastustavan voimakkaammin työttömyysturvan leikkauksia ja vastikkeellisen sosiaaliturvan kehitystä, koska niiden myötä Suomeen uhkaa vakiintua vähintään kahden kerroksen työmarkkinat.

Veronkevennysten vaatiminen ja leikkausten kannattaminen on toimintaa, joka tähtää vakitöissä olevien ansioiden kasvattamiseen, jättäen palveluita ja tulonsiirtoja tarvitsevat yksin ilman tukea. Ay-liikkeen pitäisi huomioida työttömät, maahanmuuttajat ja syrjäytetyt voimavarana, ei taakkana. Se voisi puolustaa ärhäkkäästi riittäviä sote-palveluita ja kaikille oikeutta kouluttautumiseen. Se voisi myös edistää humaania maahanmuuttopolitiikkaa ja vastustaa pakkopalautuksia.

On meidän järjestäytyneiden asia huolehtia siitä, että maahanmuuttajista ja yhteiskunnan syrjäytetyistä ei tehdä halpa- tai ilmaistyövoimaa, jonka oikeuksia poljetaan. Meidän pitää ponnistella sen eteen, että jokainen työvoimaan kuuluva saa tasavertaista kohtelua niin palkan kuin etujenkin suhteen. Näin toimittaessa lisätyövoima ei ole uhka, vaan mahdollisuus kasvattaa ay-liikkeen voimaa jäsenmäärän kasvun myötä. Lisäjäsenet eivät kuitenkaan tule ilmaiseksi, vaan heille täytyy antaa syy liittyä liittoon. Heitä täytyy kohdella tasavertaisesti ja arvostaen, mitään erottelua ei saa tehdä järjestäytyneen, vakitöissä olevan työvoiman ja muiden välillä. Meidän täytyy viestiä, että ay-liike on kaikkien työntekijöiden liike. Ei vain heidän, joilla on vakituiset työpaikat ja joiden työttömyys ei uhkaa pitkittyä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että täytyy osoittaa solidaarisuutta työttömille, syrjäytetyille ja maahanmuuttajille. Solidaarisuuden keinoja ovat mm. mielenilmaukset ja lakot. On hyvä muistaa, että ay-liikkeen ajamat asiat eivät ole aiemminkaan olleet yksiselitteisesti kannatettuja, aina on edistystä myös vastustettu ankarasti.

Hankalina aikoina on helppoa sortua populismiin, jossa syntipukkeja epävarmuuteen ja työelämän huononnuksiin etsitään ulkopuolelta. Tämä ei voi olla meidän tiemme. Ay-liikkeellä on historiastaan nouseva moraalinen velvollisuus toimia paremman kehityksen suunnannäyttäjänä yhteiskunnassa. Jos jäsenistössä esiintyy valtakunnan politiikasta omaksuttua nuivuutta ihmisiä tai ympäristö kohtaan, täytyy ay-liikkeen johdon löytää ne perustelut, joilla jäsenistö vakuutetaan kannattamaan valittua suuntaa. Valistamisessa täytyy osoittaa johtajuutta ja kertoa, mikä tie vie kohti parempaa ja tasavertaisempaa yhteiskuntaa. Meidän järjestäytyneiden ja työssä käyvien täytyy auttaa heikommassa asemassa olevat ihmiset samojen etujen piiriin, joista me itse nautimme. Se on meidän yksiselitteinen velvollisuutemme.  Näin saavutetaan ay-liikkeen kasvava kannatus ja merkittävämpi asema yhteiskunnan rakentajana. Tällaiseen liikkeeseen ihmiset haluavat liittyä ja kuulua jatkossakin.

Wilma Karikko

Kirjoittaja on on entinen pitkäaikaistyötön YTM, joka työskentelee nykyisin valtakunnallisessa järjestössä suunnittelijana.

Kuvaaja: Antti Yrjönen

avatar
  Subscribe  
Ilmoita
Jaa artikkeli