Kehitysyhteistyön leikkaukset tuhoavat tehtyä työtä maailmalla ja Suomessa
Suomen hallitus ajaa tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen vedoten historiallisen suuria leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva talousarvioesitys ehdottaa varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoihin huimaa 38 prosentin leikkausta. Määrärahoja on tarkoitus leikata kertaheitolla reilun 800 miljoonan tasosta vajaaseen 500 miljoonaan. Jos mukaan lasketaan EU:n päästöhuutokaupasta saatavat tulot, viedään kehitysyhteistyöstä yhdellä kertaa 43 prosenttia. Suomi on aiemmin ohjannut päästöhuutokauppatulot kansainvälisiin […]
Suomen hallitus ajaa tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen vedoten historiallisen suuria leikkauksia kehitysyhteistyöhön. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva talousarvioesitys ehdottaa varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoihin huimaa 38 prosentin leikkausta. Määrärahoja on tarkoitus leikata kertaheitolla reilun 800 miljoonan tasosta vajaaseen 500 miljoonaan. Jos mukaan lasketaan EU:n päästöhuutokaupasta saatavat tulot, viedään kehitysyhteistyöstä yhdellä kertaa 43 prosenttia. Suomi on aiemmin ohjannut päästöhuutokauppatulot kansainvälisiin ilmasto- ja kehitystoimiin. Viime vuonna tulot olivat noin 70 miljoonaa euroa.
Näin suuri ja äkillinen leikkaus vaikuttaa suoraan miljoonien kaikkein köyhimpien elämään kehitysmaissa. Leikkaukset osuvat myös keskelle historian pahinta humanitaarista kriisiä ja rampauttavat kykyämme puuttua ongelmiin niiden syntysijoilla. Silti kehitysyhteistyöstä on päätetty leikata rajummin kuin miltään muulta sektorilta. Suomen taloutta tuskin nämä leikkaukset yksin pelastavat, sillä ensi vuonna Suomi on ohjaamassa kehitysyhteistyöhön 0,35 prosenttia BKTL:staan. Kehitysavun siivu budjetissamme on pieni, mutta sen merkitys suuri.
Tahra maabrändiin
Kehitysyhteistyö toimii, ja suomalaiset kannattavat sitä. Ulkoministeriön Taloustutkimuksella vuosittain teettämän kyselyn mukaan 87 % suomalaisista pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Kannatus on kasvanut viisi prosenttia viime vuodesta. Toisin kuin moni luulee, maailma on menossa parempaan päin ja apu toimii. Köyhyys ja lapsikuolleisuus on saatu puolitettua viimeisten vuosikymmenten aikana. Lähes jokainen kehitysmaan lapsi pääsee aloittamaan koulun. Esimerkiksi Suomen pitkäaikaisessa kehitysyhteistyön kumppanimaassa Mosambikissa vuonna 2012 kuusivuotiaista 72 % aloitti koulun, kun vastaava luku kymmenen vuotta aiemmin oli 36 %.
Suomi on osa nopeasti kasvavien keskinäisriippuvaisuuksien maailmaa. Kotiovellemme kolkuttavat kansainväliset ongelmat vaativat rajat ylittäviä ratkaisuja. Kehitysyhteistyö ja -politiikka ovat osa aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehitysyhteistyöllä vähennetään köyhyyttä ja eriarvoisuutta kehitysmaissa. Lisääntynyt vakaus ja varaus maailmassa on kaikkien etu. Siitä hyötyvät niin kehitysmaiden ihmiset kuin tavalliset suomalaiset. Kehitysteistyö on siitä outo ala, että sen on lopulta tarkoitus tehdä itsestään tarpeetonta. Kun entisistä kehitysavun vastaanottajista kuten Vietnamista ja Namibiasta tulee kauppakumppaneita, hyötyvät myös suomalaiset yritykset.
Leikkaukset rumentavat Suomen kansainvälistä mainetta. Kehitysmaiden köyhät eivät äänestä, mutta maabrändimme tahriutumisen voisi luulla kiinnostavan myös vientivetoisen taloutemme päättäjiä. Tähän mennessä Suomi on tullut tunnetuksi luotettavana ja aikaansaavana kumppanina niin kehitysmaissa kuin maailman kriisialueilla. Leikkaamalla kehitysavun kerralla lähes puoleen, on Suomi näyttämässä sormea pitkäaikaisille kumppaneilleen Afrikassa ja Aasiassa. Kyllä, juuri siellä, missä hallituksenkin haikailema talouskasvu on kaikkein ripeintä.
Hankkeet alas, yt:t päälle
Koska määrärahaleikkaukset tehdään ilman siirtymäaikaa tai porrastuksia, ovat jo saavutetut tulokset vaarassa. Pahiten leikkaukset iskevät YK-järjestöihin, joilta viedään jopa 60 prosenttia tuesta. Suomalaisilta kehitysjärjestöiltä ollaan leikkaamassa 49 miljoonaa euroa, joka on 43 prosentin pudotus kuluvan vuoden rahoitukseen. Järjestöt tekevät työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa ja alueilla sekä kysymyksissä, joissa valtio ei välttämättä voi toimia. Plan Suomi ja World Vision arvioivat, että leikkaukset vaikuttavat suoraan yli 300 000 ihmisen, erityisesti tyttöjen elämään. Kirkon ulkomaanavun arvio leikkausten vaikutuksista on jopa 500 000 ihmistä. Ilman siirtymäaikaa toteutettavat leikkaukset ovat armottomat ja eivät jätä mahdollisuutta exit-suunnitelmiin, joilla projekteja voitaisiin lopettaa kestävällä tapaa. Miksi suomalaisten veronmaksajien rahaa halutaan heittää roskakoriin näin lyhytnäköisellä politiikalla?
Hankkeiden alasajon lisäksi leikkaukset ovat johtaneet irtisanomisiin suuremmissa ja toiminnan loppumiseen kokonaan monessa pienessä järjestössä. Kun kehitysjärjestö toisensa perään ilmoitti yt-neuvotteluista, oli sosiaalisen median keskustelua vaikea seurata. Se, että korkeasti koulutetut ja matalasti palkatut kehityskysymysten ammattilaiset olivat vaarassa menettää työnsä, oli julkisen ilakoinnin aihe. Miksi se olisi kenenkään etu? Leikkaukset vaarantavat yli 200 työpaikkaa kehitysjärjestöissä täällä Suomessa. Jos mukaan lasketaan paikalta palkatut työntekijät kumppanimaissa, on luku moninkertainen. Kansalaisjärjestöjen yt-aallon myötä menetetään iso siivu suomalaista kehityspolitiikan ja kansainvälisten kysymysten osaamista pysyvästi.
Kun järjestöt joutuvat supistamaan toimintaansa rajusti, häviää samalla suomalaisten tärkeäksi kokemia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia. Järjestöjen tekemään globaalikasvatukseen, kehitysyhteistyöviestintään ja yritysvastuutyöhön suunnatut määrärahat on jäädytetty kokonaan. Järjestöt edustavat suomalaisia, tavallisia ihmisiä, jotka haluavat osallistua työhön oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Moni meistä osallistuu itse kehitysyhteistyöhön lahjoittamalla rahaa tai tekemällä vapaaehtoistyötä. Kepan tekemän selvityksen mukaan suomalaiset lahjoittavat vuosittain 90 miljoonaa euroa kehitysjärjestöille ja tekevät 90 000 tuntia vapaaehtoistyötä. Lahjoitusvaroin ei voida paikata hallituksen ehdottamia määrärahaleikkauksia, sillä varainhankintaa tehdään jo nyt toimintakyvyn äärirajoilla.
Läpinäkyvyys uhattuna
Historiallisen suuret leikkaukset eivät kuitenkaan osu kaikkiin toimijoihin yhtä kipeästi. Suomi on lisäämässä tukeaan yksityiselle sektorille kehitysyhteistyössä 1300 prosentin kertakorotuksen verran. Valta-osa hallituksen kaavailemasta uudesta ”Kehitysyhteistyön finanssisijoitukset” momentista on tarkoitus kanavoida kehitysluottoja ja pääomasijoituksia tekevän Finnfundin pääomaan, jota korotetaan kerralla 130 miljoonaa. Ehdotettu lisäys olisi kolmetoistakertainen aiempiin verrattuna, sillä viime vuosina Finnfundia on pääomitettu 10 miljoonalla eurolla. Finnfund oli itse pyytänyt 40 miljoonan vuosittaista korotusta.
Hallitus on linjannut painottavansa kehityspolitiikassaan kehitysmaiden oman yritystoiminnan ja veropohjien tukemista. Käytännössä tukea ollaan ohjaamassa suomalaisille yrityksille ja yksityisen sektorin toimintaan, jossa on suomalainen intressi. Yritysten rooli kasvun moottorina korostuu myös kehitysyhteistyössä, vaikka tutkimukset osoittavat, että tällä hetkellä tiedonsaanti on puutteellista sekä yksityisen sektorin toimijoiden rahoituksen avoimuuden että todellisten kehitysvaikutusten osalta. Tämä on ristiriidassa kehitysyhteistyöhön kohdistettavien läpinäkyvyys- ja tulosvaatimusten kanssa. Ihmisillä tulee jatkossakin olla oikeus tietää, mitä verorahoillamme tehdään köyhyyden vähentämisen nimissä.
Niina Mäki
Kirjoittaja työskentelee Kepassa kehityspoliittisena asiantuntijana ja vastaa kehitysrahoituskysymyksistä. Mäki on työskennellyt kansalaisjärjestöissä Suomessa ja Mosambikissa sekä YK:ssa Pekingissä ja New Yorkissa.
Hyvä yhteenveto tärkeästä asiasta! Kyllä on kumma mihin maailma on menossa.