Kiitos!

11.12.2014

 Anna-Marja Vainio 

Kiitoksen uskomaton voima

Kiitoksella on uskomaton voima. Esimiehen antama kiitos, kollegoiden ilmaisema tunnustus ja työyhteisön hyväksyvä ilmapiiri lisäävät työhyvinvointia. Tutkitusti silloin työkin sujuu paremmin. Olemme luovempia ja saamme enemmän tuloksia aikaan. Ansaitut kiitokset ja positiivinen työympäristö kohottavat itsetuntoa ja antavat meille voimia ylittää itsemme. Jaettu ilo on moninkertainen ilo Viime viikolla luin ystäväni some-päivitystä, jossa hän riemuitsi yksikkönsä […]

Kiitoksella on uskomaton voima. Esimiehen antama kiitos, kollegoiden ilmaisema tunnustus ja työyhteisön hyväksyvä ilmapiiri lisäävät työhyvinvointia. Tutkitusti silloin työkin sujuu paremmin. Olemme luovempia ja saamme enemmän tuloksia aikaan. Ansaitut kiitokset ja positiivinen työympäristö kohottavat itsetuntoa ja antavat meille voimia ylittää itsemme.

Jaettu ilo on moninkertainen ilo

Viime viikolla luin ystäväni some-päivitystä, jossa hän riemuitsi yksikkönsä johtajan hänelle antamasta kiitoksesta. Projekti oli hyvin hoidettu ja johtaja antoi ansaitut kehut. Motivaatio nousi kattoon ja hyvä mieli piti jakaa heti somessa kavereille. Päivitys aiheutti oikean positiivisuuden vyöryn: ystäväni sai kavereilta lisää kiitoksia ja kannustusta. Kaikesta päätellen kaikille muillekin tuli prosessissa hyvä mieli. Positiivinen, optimistinen ilmapiiri tuottaa (työ)hyvinvointia ja lisää tuottavuuttamme.

Ansaitut kiitokset

Toimiessani vuosia esimiehenä ja projektitiimien vetäjänä kiitin “ansiosta”. Se, miten “ansiosta” sitten kulloinkin määriteltiin olikin toinen juttu. Me kaikki toivomme saavamme niin kannustusta kuin ohjaustakin oman tarpeemme mukaan ja omista lähtökohdistamme. Niinpä toisinaan minun ”ansiosta” kiittämiseni tuntui minusta itsestäni alimitoitetulta ja joskus suorastaan liioittelulta. Kuitenkin minun skaalaani merkittävämpi oli vastaanottajan skaala. Tärkeintä on pyrkiä sovittamaan niin kiitokset ja kannustukset kuin ohjauskin vastaanottajan ja tilanteen mukaan – silloin ne tuntuvat oikeudenmukaisilta ja ansaituilta ja saavutetaan paras lopputulos.

Laita kiitos kiertämään – kortilla, sähköisesti tai kasvokkain!

Kiittämisen kulttuuri

Kiitoksia ja kannustusta ei missään nimessä pidä odottaa tulevaksi vain ylhäältä päin – kiitoksia saa ja pitää jakaa eri suuntiin, ylös, alas ja sivuille. Sain äskettäin entiseltä tiimiläiseltäni aivan ihanan viestin, jossa hän kiitteli minua ”pomona”. Tottahan se ilahdutti ja vahvisti omaa hyvinvointiani pitkäksi aikaa näin jälkikäteenkin kuultuna. Hyvä mieli nousi monta astetta välittömästi. Pienellä kiitoksella oli iso vaikutus sen päivän ja viikon työn tuloksiin.

Käsinkirjoitetut kiitoskortit

Olin taannoin seminaarissa, jossa paljon matkustava tähtiesiintyjä kertoi käyttävänsä matkoillansa lyhyet odotusajat kirjoittamalla kauniille valkoisille korteille henkilökohtaisen kiitoksen ihmisille, jotka ovat häntä tavalla tai toisella vuoden mittaan auttaneet  – suoraan tai välillisesti tai heille, jotka ovat onnistuneet henkilökohtaisissa pyrkimyksissään. Nämä pienet kiitosviestit luovat positiivista kierrettä niin antajalle kuin vastaanottajallekin. Toki kiitokset voisi lähettää tekstiviestinä tai sähköpostillakin, mutta käsinkirjoitettu viesti on digiaikana paljon arvokkaampi, sanoi tähtiesiintyjä.

Laita kiitos kiertämään

Vuosi on lopuillaan. Oletpa esimies, kollega tai alainen – tai kaikkia näitä – käytä muutama minuutti, listaa ympärilläsi olevien ihmisten onnistumiset ja saavutukset vuoden varrelta ja laita kiitos kiertämään – kortilla, sähköisesti tai kasvokkain. Siitä tulee hyvä mieli niin saajalle kuin antajallekin – ja mahdollisesti laajemmallekin piirille. Muista myös kiittää itseäsi!

Kiitos

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetuille saamastani huomionosoituksesta.

Erityiskiitos

tästä vuodesta Hannelelle, Mirja-Liisalle ja Esalle.

AMV_313Anna-Marja Vainio
Kirjoittaja on VTM, työhyvinvoinnin johtamisen ja mittaamisen palveluyritys PROimpact Oy:n perustajaosakas. Hänet valittiin marraskuussa Vuoden yhteiskuntatieteilijäksi.

Vainion haastattelu Ura-lehdessä 4/2014.

avatar
  Subscribe  
Ilmoita
Jaa artikkeli