Näkökulma

18.8.2020

 Maria Teikari 

Konkretiaa muutospuheeseen, kiitos

Työelämän muutoksesta on puhuttu jo kyllästymiseen asti. Tosiasia on, että muutos on jo tapahtunut, mutta käytännöt eivät ole seuranneet perässä. Nyt olisi aika saada muutospuheeseen konkretiaa, kirjoittaa puheenjohtajaehdokas Maria Teikari blogissaan.

Olemme nyt jo kyllästymiseen saakka jauhaneet työelämän muutoksesta. Hoemme, että vain muutos on pysyvää. Väsäämme organisaatiouudistuksia, ketteröittämisoperaatioita ja yt-neuvotteluja. Kolumnistit päivittelevät muuttuvaa arkea. Johtajat puuhaavat uudistuksia lähinnä hallinnan tunnetta metsästäen. Olemme jo nähneet keskustelussa kierrokset muutosvastarinnasta ja muutosväsymyksestä. 

Mutta mikä työelämässä muuttuu?

Usein puhe muutoksesta typistyy puheeseen työsuhteista. Sanotaan, että pätkä- ja silpputyö yleistyvät, osa-aikatyö on uusi normaali ja kaikista tulee pakko- ja yksinyrittäjiä. 

Tilastokeskuksen mukaan yleisin työsuhteen muoto oli kuitenkin vuonna 2019 toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen palkkatyösuhde. Kaikista 15–74-vuotiaista työllisistä tämä koski 63:a prosenttia. Yksinyrittäjien, ammatinharjoittajien, freelancereiden ja apurahansaajien (pl. maa-, metsä- ja kalatalous) osuus oli 7% ja vuokratyöntekijöiden 2%. 

Muutokset vuoden 2018 lukuihin olivat pieniä. 

Kuva muuttuu hieman, kun katsotaan eri sukupuolten ja sukupolvien asemaa työmarkkinoilla. Miesten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 42% ja naisten 54%. Naispalkansaajista osa-aikaisia oli 22% ja miespalkansaajista 10%. Osa-aikatyötä tekevät nuoret ja vanhat, eli opiskelijat ja kansaneläkeiän saavuttaneet, ja monet haluaisivat työskennellä kokoaikaisesti. 

Työsuhdetilastoja tuijottamalla muutos siis ei manifestoidu – tai ainakaan vaikuta kovin suurelta.

Todellisuus onkin toisaalla: Työelämä muuttuu jatkuvasti, koko ajan. Oleellista on, että työ on jo muuttunut, mutta käytännöt eivät ole seuranneet työn perässä.

Oleellista on, että työ on jo muuttunut, mutta käytännöt eivät ole seuranneet työn perässä.

Asiantuntijatyön arki on jo aikaa sitten irrottanut todellisuuden vanhoista tavoista ajatella työpaikkaa ja -aikaa. (Vaikka asiantuntijoiden työsuhteet ovatkin kovin samanlaisia tilastollisesti!)  Koronakevään aikana noin miljoona suomalaista teki töitä kotoaan – tai mökiltään. Junissa ja busseissa tehdään aivan samanlaista aivotyötä kuin toimistoilla. Joskus asiantuntijan parhaat oivallukset tapahtuvat lenkkipolulla tai nukkuessa, eivät neukkarissa.

Tiedämme senkin, että parhaat tulokset syntyvät moninaisissa tiimeissä, eli silloin, kun eri alojen osaajat eri taustoilla työskentelevät yhdessä. Meidän onkin saatava kaikkien osaaminen käyttöön: myös niiden, joiden nimi ei ole suomen- eikä ruotsinkielinen, joiden ihonväri poikkeaa valtaväestöstä, joiden ikä on kolmenkymmenen alapuolella tai viidenkymmenen yläpuolella sekä niiden, jotka käyttävät kävelykeppiä tai liikkuvat pyörätuolilla. 

Muutos on jo täällä. Emme vain vielä puhu siitä konkreettisesti tai tue osaajia menestymään muutoksen keskellä.

Mitä jos työmatkalla tehty työ olisi työaikaa? 

Mitä jos työtä ei arvioitaisi käytetyn ajan vaan tulosten perusteella? 

Mitä jos työpaikoilla satsattaisiin kaikkien psykologiseen turvallisuuteen?

Mitä jos tavoitteet määriteltäisiin työhyvinvoinnin kautta?

Mitä jos opettelisimme yhdessä ennakoimaan ja elämään muutoksen keskellä?

 

Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus
ISSN=1798-7830. työllisyys ja työttömyys 2019, 2 Työllisyys ja työttömyys vuonna 2019 . Helsinki: Tilastokeskus 

Maria Teikari

Kirjoittaja on HTM ja YKAn palvelujohtaja. Hän on ehdolla Akavan puheenjohtajaksi. Kampanjasivulle

Subscribe
Ilmoita
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Jaa artikkeli