12.2.2015

 Noora Juvonen 

Kotihoidon isäkiintiöllä kohti työelämän tasa-arvoa

Valtioneuvosto ilmoitti helmikuun alussa, ettei se vie eduskunnalle ns. perhepakettia osana laajempaa rakennepoliittista ohjelmaa. Perusteluna ilmoitettiin, etteivät arvioidut taloudelliset hyödyt olleet riittävät. Perhepaketti koostui kotihoidon kiintiöittämisestä puoliksi molemmille vanhemmille ja rajauksista lapsen subjektiiviseen oikeuteen saada kokopäiväinen päiväkotipaikka. Monet tahot arvostelivat esitystä kotihoidon kiintiöittämisestä perheiden valinnanvapauden rajoittamisena. Mutta millaiset vaikutukset perhepaketin toteutumisella olisi ollut työelämän tasa-arvoistumiselle […]

Valtioneuvosto ilmoitti helmikuun alussa, ettei se vie eduskunnalle ns. perhepakettia osana laajempaa rakennepoliittista ohjelmaa. Perusteluna ilmoitettiin, etteivät arvioidut taloudelliset hyödyt olleet riittävät. Perhepaketti koostui kotihoidon kiintiöittämisestä puoliksi molemmille vanhemmille ja rajauksista lapsen subjektiiviseen oikeuteen saada kokopäiväinen päiväkotipaikka. Monet tahot arvostelivat esitystä kotihoidon kiintiöittämisestä perheiden valinnanvapauden rajoittamisena.

Mutta millaiset vaikutukset perhepaketin toteutumisella olisi ollut työelämän tasa-arvoistumiselle eli sille, että miehet ja naiset olisivat työelämässä toisiinsa nähden nykyistä yhdenvertaisemmassa asemassa? Vaikutukset olisivat olleet myönteiset.

Lain muutoksella olisi vaikutettu perheiden ja työnantajien asenteisiin siitä, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä oikeutettuja ja pystyviä hoitamaan lasta kotona. Ennen kaikkea laki olisi saanut aikaan konkreettisia muutoksia perhevapaiden käytössä jo lyhyessä ajassa, kun mahdollisuus olisikin pakko.

Tilanne on seuraavanlainen kun perheet saavat asiasta itse vapaasti päättää: Kelan mukaan vuonna 2013 kotihoidon tukea käytettiin 88 prosentissa perheistä vanhempainvapaan jälkeen ainakin jonkin aikaa. Lasta hoitaa lähes aina (97%) äiti. Nykyinen järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1990.

Kotihoidon tuen kiintiöittäminen molempien vanhempien kesken lyhentäisi aikaa, jonka äidit ovat poissa työelämästä. Muutoksen jälkeen molemmilla puolisoilla olisi n. vuoden mittainen jakso käytettävänään. Tämä edistäisi naisten mahdollisuuksia työllistyä ja edetä uralla. On myös tutkitusti todettu, että naisten varhaisempi paluu perhevapailta työhön edistää palkkakehitystä ja tasaa puolisoiden taloudellista asemaa.

Mitä ei aina huomioida keskusteluissa, on kotihoidon tuen vaikutus naisten eläkkeisiin. Ilmarisen vuonna 2013 toteuttamien laskelmien mukaan 3000 euroa kuukaudessa tienaava menettää tulevasta eläkkeestään 35 euroa kuussa, jos kotihoidon tuki kestää vuoden verran (ja tuki kartuttaa eläkettä 10 euroa kuukaudessa). Jos kotihoidon tuella ollaan työuran aikana kolme vuotta, on menetys jo 100 euroa kuukaudessa (Yle 4.11.2013). Vaikutus eläkkeen karttumiseen ja vanhuusiän turvaan ei siis ole merkityksetön.

Kotihoidon tuella ja nykyisellä perhevapaiden kokonaisuudella on vaikutusta naisten työuraan kokonaisvaltaisesti, vaikka se ei selitä kuin osan naisten ja miesten välisestä epäsuhdasta työelämässä. Naisen euro on edelleen 84 senttiä. Kokonaiseläkkeiden ero miesten ja naisten välillä Eläketurvakeskuksen mukaan on noin 384 euroa kuukaudessa (miesten keskimääräinen kokonaiseläke 1 760 euroa ja naisten 1 376 euroa vuonna 2013).

Kolmeakymppiä lähestyvä parisuhteessa oleva nainen on työnantajalle tikittävä aikapommi, jota ei voi palkata vakituiseen työsuhteeseen asianomaisen raskaaksi tulon pelossa, eikä ainakaan ylentää esimiesasemaan mahdollisesti tulevaisuudessa häämöttävän perheenlisäyksen vuoksi.

Miksi emme siis olisi valmiita suhtautumaan perhevapaita koskeviin isäkiintiöihin positiivisesti?

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut on linjannut tulevia eduskuntavaaleja silmällä pitäen esimerkiksi tasa-arvon edistämistä työelämässä. Liitto haluaa olla edistämässä sitovaa ja konkreettista tasa-arvoista samapalkkaisuusohjelmaa, vanhemmuuden kustannusten jakoa tasaisemmin työnantajien kesken, kotihoidon tuen kehittämistä nykyistä tasaisemmin vanhempien välillä ja vanhempainvapaiden jakamista 6+6+6 -mallin mukaan. Nämä ovat linjassa Akavan perhepoliittisten avausten kanssa.

Lisätietoa aiheesta:

Perhevapaatutkimus (2013 – 2016), Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos
Tutkimus- ja selvitystietoa perhevapaista, Tasa-arvotiedon keskus Minna

Juvonen-NooraNoora Juvonen
Kirjoittaja on projektipäällikkö kuntasektorilla ja esikoistaan odottava äiti. Hän on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta 2011 ja on Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen liittovaltuuston jäsen.

avatar
  Subscribe  
Ilmoita
Jaa artikkeli