Vierailija

20.6.2018

 Koko Hubara 

Lomailu on poliittinen teko

Väitän, että jokaisessa yhteiskunta-alalla työskentelevässä ihmisessä elää pieni aktivisti ja idealisti. Olemme valinneet juuri tämän alan siksi, että haluamme muuttaa maailmaa. Tehdä asioita paremmin kuin ennen niin, että kaikilla olisi hyvä olla.

Maailmanparantaminen on väsyttävää. Eikä sitä pidä jaksaa ympäri kellon ja vuoden. On tärkeää lomailla ja levätä, palautua ja irrottautua. Samalla on tärkeää tiedostaa, että lomailu ei ole pelkästään hetken tauko työstä, vaan sillä on mitä merkityksellisempiä poliittisia ulottuvuuksia. Loman pitäisi olla sisäänleivottu osa työtä, jota teemme. Epätavoitteellisuudessaan loman pitäisi auttaa meitä saavuttamaan työllemme asettamamme tavoitteet.

”Itsestäni huolehtiminen ei ole hemmottelua, vaan itsesuojelua, ja siinä on kyse poliittisesta sodankäynnistä.”

Näin lausui, vapaasti suomentaen, nelisenkymmentä vuotta sitten afrikkalaisamerikkalainen feministi, runoilija, kansalaisaktivisti ja filosofi Audre Lorde. Hän puhui tuossa yhteydessä mustien ja muiden ei-valkoisten naisten kamppailusta yhteiskunnan muuttamiseksi. Hän piti lepoa keskeisenä osana aktivismia, ei vain taukona siitä.

Sama taistelu jatkuu Yhdysvalloissa edelleen. New York Times raportoi männä maaliskuussa, että mustien oikeuksien puolesta taistelevan Black Lives Matter -liikkeen jäseniä uupuu jatkuvasti ja on jopa menehtynyt stressin vuoksi.

Kukaan ei jaksa tehdä loputtomasti töitä paremman maailman eteen. Eikä meistä kenestäkään ole mitään hyötyä yhteiskunnallemme, jos emme itse voi ensin hyvin.

Loma tuo ansaitun irtioton

Suomen konteksti, erityisesti meidän etuoikeutettujen ja korkeakoulututettujen, on tietenkin täysin eri kuin Yhdysvaltojen vähemmistöjen. Näistä kahdesta maailmasta ei oikeastaan edes voi puhua samana päivänä, mutta aina voi reflektoida ja oppia. Vaikka meillä on asiat paremmin, aina voi tehdä toisin. Lepo ja loma ovat myös Suomessa poliittinen kysymys.

Meillä leikattiin vastikään merkittävästi puolen miljoonan kunnan ja valtion palveluksessa työskentelevän ihmisen lomarahoja kilpailukykysopimuksen nimissä. Jos tämä kysymys ei koske meitä suoraan, niin se koskee aloja, joilla työskentelemme, organisaatioidemme jäseniä. Työtoverimme, usein naiset, jotka pitävät yhteiskuntamme liikkeessä – pyyteettömän pienillä palkoilla – ovat menettäneet tuntuvan rahallisen korvauksen, joka tuo monille heistä mahdollisuuden irtiottoon ja lepoon. Olen täysin vakuuttunut siitä, että nämä leikkaukset tulevat näkymään yhteiskuntamme kehityksessä selkeästi, eikä säästöjä lopulta tule, kun ihmiset hakeutuvat toisesta päästä terveyspalvelujen piiriin jaksamisen pettäessä.

Lepo ja loma ovat myös Suomessa poliittinen kysymys.

En pitänyt yli kymmeneen vuoteen kunnon lomaa opintojen ja (pätkä)töiden vuoksi. Nyt olen parina vuonna voinut jäädä töistä pois muutamaksi viikoksi, ja olen ymmärtänyt, miten olennainen osa työskentelyä loma on.

Olen löytänyt menetelmät, joilla pääsen tilaan, missä samanaikaisesti irrottaudun työstä ja annan uusien visioiden syntyä. Minun poliittista sodankäyntiäni on netinkäytön rajaaminen, töihin liittymättömien kirjojen lukeminen, uiminen ja kynsien lakkaaminen.

Koko Hubara

Kirjoittaja on päätoimittaja ja kirjailija. Hänet valittiin marraskuussa 2017 Vuoden yhteiskuntatieteilijäksi.

avatar
  Subscribe  
Ilmoita
Jaa artikkeli