Vierailija

24.10.2018

 Aleksi Laaksonen 

Mielikuva jämähtäneestä ay-liikkeestä ei vastaa todellisuutta – ainakaan YKAssa

Viime kevätlukukausi oli opiskeluni suhteen kiireistä mutta erittäin mielenkiintoista aikaa. Tammikuussa aloittaessani kandiseminaaria oli alkuperäisenä ajatuksenani pohtia suomalaista työmarkkinajärjestötoimintaa. Halusin hyödyntää kokemustani YKAn opiskelijajärjestössä SYYssä toimimisesta, joten päätös tarkastella ammattiyhdistysliikettä ja sen toimintamahdollisuuksia tulevaisuuden työelämässä oman liittoni kautta tuntui luontevalta. Päädyin tutkimaan uuden työn ja ay-liikkeen välistä suhdetta, jossa aineistona käytin YKAn jäsenlehtiä.

Idea aiheesta lähti liikkeelle alkuvuodesta 2018, kun keskusjärjestöjen ilmoittamia jäsenmääriä syytettiin liioitelluiksi ja aihetta käsiteltiin kriittisesti julkisessa keskustelussa. Mediassa puidun asian yhteydessä nousi esiin myös kritisointi ay-liikkeen reagointikyvystä työelämässä tapahtuviin muutoksiin ja edunvalvonnan harjoittamisen vanhanaikaisuus. Kuten YKAn viestintäpäällikkö ja Ura-lehden päätoimittaja Kati Ahtiainen hyvin kuvailikin aihetta jo vuonna 2014 kirjoittamassaan pääkirjoituksessa: ”Ay-liikkeen tarpeellisuus on kyseenalaistettu monelta suunnalta viime aikoina. Ay-toimintaa on kuvailtu sanoilla jämähtänyt, hierarkkinen, byrokraattinen, vanhanaikainen ja elitistinen.”

Suomalaista työelämää leimaa tänä päivänä alituinen muutos ja epävarmuus. Työsuhteista puhutaan pirstaloituneina, millä tarkoitetaan osa-aikaisten työsuhteiden ja ilmiöiden kuten vuokratyön yleistymistä. Työ nähdään myös yhä kokonaisvaltaisempana osana ihmisen elämää, jolloin raja työnteon ja vapaa-ajan välillä hämärtyy. Olikin mielenkiintoista tarkastella, miten ammattiyhdistysliike kykenee huomioimaan toiminnassaan nämä uuteen työhön liittyvät teemat ja pystyy vastaamaan vanhanaikasuutta ja jämähtäneisyyttä koskeviin väitteisiin.

Uuden työn teemat nousivat esiin

Aineistona tutkielmassani käytin liittomme julkaisemia Ura- ja niitä edeltäneitä Valtiotieteilijä-lehtiä. Lehdet tarjosivat laajan katsauksen suomalaiseen työmarkkinakenttään, jonka kautta pystyin aihettani lähestymään. Myös uudenlaiset työn teemat ja niihin liittyvät tekijät olivat paljon esillä käyttämässäni aineistossa. Tarkoituksenani oli poimia tietyltä ajanjaksolta kaikki uutta työtä käsittelevät artikkelit, mutta aineistoa etsiessäni kiinnostukseni laajeni myös oman kandiaiheeni ulkopuolelle ja välillä huomasinkin lukevani lehtien muitakin yhteiskunnallisiin asioihin pureutuvia artikkeleita, jotka eivät suoranaisesti aiheeseeni liittyneet.

Aineiston perusteella uusi työ näyttäytyy fragmentoituneena ja moninaisena, jonka vuoksi nykyinen joustava ja epäsäännöllinen työelämä koetaan usein liian kuormittavana, epävarmana sekä epäoikeudenmukaisena. Tämän takia työssä jaksaminen nähdään yhä tärkeämpänä osana tulevaisuuden työelämää ja täten myös ay-liike on esittänyt avoimesti kantansa työntekijän terveyden ja työhyvinvoinnin tukemiseksi. Tarkasteluni mukaan myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen työelämässä olivat asioita, joihin uuden työn aikana ammatillista edunvalvontaa erityisesti kohdennetaan. Syrjinnän ehkäisy työmarkkinoilla sen kaikissa muodoissaan oli teema, joka nousi aineistosta toistuvasti esiin.

Moninaistuva työelämä onkin haastanut ammattiyhdistysliikkeen perinteiset edunvalvonnan muodot ja edellyttänyt uudenlaisia ratkaisuja kohti tasa-arvoisempia työmarkkinoita Suomessa. Tutkielmani mukaan uudenlaisten työmuotojen seurauksena ay-liike on pyrkinyt vastaamaan vanhanaikaisuutta ja jämähtäneisyyttä koskeviin väitteisiin kiinnittämällä huomiota erityisesti uuden työn aikana nousseihin relevantteihin teemoihin, kuten työelämän tasa-arvoisuuteen sekä työhyvinvointiin. Nämä teemat ilmenevät mm. kannanotoilla halpatyömarkkinoiden synnyn estämiseksi ja erilaisilla kampanjoilla harmaan ylityön ehkäisemiseksi.

Perehtyminen suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen ja uuden työn väliseen yhteyteen tarjosi mielenkiintoisen näkökulman tutkimusaiheelle, jota tulen varmasti tarkastelemaan myöhemmin lisää gradussani.

 

Aleksi Laaksonen

Kirjoittaja on neljännen vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija Itä-Suomen yliopistosta. Hän toimii tänä vuonna SYY-Joensuun puheenjohtajana.

avatar
  Subscribe  
Ilmoita
Jaa artikkeli