Näkökulma

13.8.2020

 Maria Teikari 

Kepit, porkkanat ja palvelut – minkä varaan työvoimapolitiikkaa rakennetaan?

Tulevan syksyn ykkösaihe on työllisyys. Maan hallitus on jo aiemmin asettanut itselleen kunnianhimoiset työllisyystavoitteet, ja nyt koronakriisi heikentää sekä talouden että työmarkkinoiden näkymiä.

Kun uusia työllisyystoimia linjataan, linjojen vetäjien pitäisi muistaa ihminen, johon politiikka vaikuttaa. Työttömän velvollisuuksien, oikeuksien ja mahdollisuuksien on oltava tasapainossa.

Edellisellä hallituskaudella muistettiin kyllä keppi, mutta moni työtön ei käytännössä kyennyt toimimaan aktiivimallin kannustamalla tavalla. Lisäksi porkkanastakin olisi ollut hyötyä, kun moni kaipaa tukea työnhakuun, urapolun pohtimiseen tai osaamisen kehittämiseen.

Siispä tasapaino: Jos työttömän velvollisuuksia uudistetaan tai kiristetään, on samalla panostettava palveluihin.

Valtaosa työttömistä haluaa kyllä työllistyä, koska työ on tärkeä osa elämää. Vietämme työn parissa suuren osan valveillaoloajastamme ja pitkälti juuri työn varaan rakentuvat toimeentulon lisäksi myös sosiaaliset suhteemme ja identiteettimme.

Jokaista työtöntä pitää tukea tavalla, joka tukee juuri häntä. Tämä tarkoittaa tuen räätälöintiä yksilön tarpeisiin, olosuhteisiin ja tavoitteisiin, alaa ja maantieteellistä aluetta unohtamatta.

Parhaimmillaan työ tarjoaa mahdollisuuksia oppia uutta ja osallistua yhteiskunnan toimintaan merkityksellisellä tavalla. Myös siksi työvoimapolitiikan keskiöön on mielekkäämpää asettaa yksilön tukeminen ja auttaminen – työttömyydestä rankaisemisen sijaan.

Jotta yksilöt ja työpaikat pystyvät sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön ja tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin, tarvitaan jatkuvaa oppimista. Koska maailma muuttuu koko ajan, vaatii pelkkä paikallaan pysyminenkin osaamisen kehittämistä. Työttömyys on ihmiselle ja uralle käännekohta ja hetki, jolloin on tärkeää tarkastella ja päivittää osaamista.

Kun esimerkiksi ilmastonmuutos, teknologian kehitys ja väestön ikääntyminen muokkaavat suomalaisia työmarkkinoita uusiksi, parasta palvelua ja muutosturvaa työttömälle olisikin opiskelumahdollisuuksien parantaminen.

Viimeisimmän taantuman aikana akavalaisissa liitoissa kehitettiin hartiavoimin palveluja, jotka vastaisivat korkeasti koulutettujen työttömien tarpeisiin. Aiheina olivat niin osaamisen kehittäminen, uraohjaus, vertaistuki kuin verkostoituminenkin. TE-toimistojen palvelut vastaavat edelleen harvoin korkeasti koulutettujen tarpeisiin, koska resursseja kohdennetaan eniten vaikeimmin työllistyville.

Vuoden 2019 alusta myös liittojen työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuminen kartutti työttömälle aktiivimallin mukaista aktiivisuutta. Liitoissa haaste otettiin tuolloin vastaan, ja aktiivimalliin sopivia valmennuskokonaisuuksia tarjottiinkin heti mallin tultua voimaan. Tämä on hyvä esimerkki liittojen onnistuneesta hyödyntämisestä julkisten palvelujen täydentäjänä – ja jatkossakin liitoissa asuva osaaminen kannattaa käyttää. Tämä voisi esimerkiksi tarkoittaa, että kolmannen sektorin järjestämät, työllistymistä edistävät palvelut voisi kirjata osaksi työnhakijan työllistymissuunnitelmaa.

Lopulta, meidän erilaisia keppejä, porkkanoita ja palveluja työksemme pohtivien olisi hyvä muistaa ihminen kaiken politiikan keskellä. Suurelle osalle työttömistä paras mahdollinen palkinto olisi uusi työ.

Maria Teikari

Kirjoittaja on HTM ja YKAn palvelujohtaja. Hän on ehdolla Akavan puheenjohtajaksi. Kampanjasivulle

Subscribe
Ilmoita
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Jaa artikkeli