Mistä kaikki alkoi? – Entisen pääsihteerin muistelmia
SYYn entinen pääsihteeri, YKAn nykyinen neuvottelupäällikkö, kertoo blogitekstissään miten liiton opiskelijatoiminta sai aikanaan alkunsa. Alusta lähtien tarkoituksena on tuoda ihmisiä yhteen ja tarjota tietoisuutta työelämästä ja sen monista mahdollisuuksista.
Mistä kaikki alkoi?
Liiton opiskelijajärjestön perustamiseen johtaneen opiskelijatoiminnan alku voidaan tarkentaa 1990-luvun puoliväliin. Opiskelijat olivat olleet liiton toiminnassa aktiivisia toki aikaisemminkin, mutta tuolloin liiton toimistosta ryhdyttiin rekrytoimaan yhteyshenkilöitä eri opiskelupaikkakunnille. Itse ajauduin mukaan liiton toimintaan tätä kautta. Yhteyshenkilöiden tärkein tehtävä oli huolehtia siitä, että jäsenesitteitä oli yliopistolla esillä paikoissa, joissa alan opiskelijat niitä saattoivat käsiinsä saada. Toisaalta yhteyshenkilöt auttoivat paikallisten tilaisuuksien järjestelyssä, kun liiton toimistolta tuli joku ”liiton sanaa levittämään”. Yhteyshenkilötapaamisia oli liiton toimistolla Tunturikadulla useamman kerran vuodessa ja ne olivat hyödyllisiä tilaisuuksia solmia kontakteja eri yliopistojen saman alan aktiivien kanssa. Jossain tällaisessa tapaamisessa syntyi sitten ajatus liiton oman opiskelijajärjestön perustamisesta. Näin syntyi SVOL (Suomen Valtiotieteitä Opiskelevien Liitto). Emoliiton nimi oli tuolloin Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL, joten nimivalinta oli aika helppo, eikä se aiheuttanut hallintotieteitä tai yhteiskuntatieteitä opiskelevien parissa kummempaa mutinaa.
SVOL:n hallitukseen valittiin jäsenet periaatteella, että edustus olisi kaikki yliopistot kattava ja toisaalta suurimmille yliopistoille taattiin useampi edustaja. Hyvin nopeasti SVOL:n agendan kärkeen nousi koulutusalan omaan identiteettiin liittyvät asiat: Mitä koulutuksellamme voi tehdä? Missä paikkamme työelämässä on? Mikä on koulutuksemme suhde muihin koulutusaloihin – missä olemme parempia ja huomattavan usein se missä jäämme muita jälkeen?
SVOL pyrki osaltaan huolehtimaan jäsenrekrytoinnista opiskelijamaailmasta, mutta pelkän jäsenrekrytoinnin lisäksi jaettiin myös tietoa sekä tarjottiin riviopiskelijalle mahdollisuutta verkostoitumiseen yli yliopistorajojen. Näin syntyivät SVOL:n syyspäivät. Niitä järjestettiin joka syksy eri yliopistopaikkakunnalla. Päiväohjelma liittyi aina tavalla tai toisella alan opiskelijoille tärkeisiin asioihin ja puhujina kävi niin asiantuntija-alustajia kuin paikallisia suuruuksia. Iltatilaisuuksissa keskityttiin sosiaaliseen puoleen ja järjestävään paikkakuntaan tutustumiseen, porukkaa kun oli ympäri Suomea eikä paikkakunta välttämättä ollut tuttu. Tähän liittyy hauska muistikuva syyspäiviltä Turusta: Virallisen ohjelman jälkeen tutustuimme Turun lähiöiden baareihin. Kiersimme bussilla paikasta toiseen ja useammassakin ravintolassa runsas parikymmenhenkinen joukkomme herätti paikallisten mielenkiinnon. Kerrottuamme keitä olemme ja että meitä on ympäri Suomea, saimme osaksemme suurta arvostusta sekä siitä, että yliopisto-opiskelijat jalkautuvat kansan pariin, mutta erityisesti siitä, että useampi tamperelainen on ymmärtänyt tulla Turkuun.
Paikallisjärjestöjen aikakausi alkaa
2000-luvun alussa toimintaa kehitettiin rakentamalla SVOL:n paikallisjärjestösysteemi. Opiskelijatoiminta ei ollut enää liiton matkasaarnaajan tai yksittäisten yhteyshenkilöiden harteilla. Paikallisjärjestöt ottivat vahvempaa roolia toiminnan koordinoinnissa paikkakunnallaan ja rakensivat samalla omia käytänteitä, joiden myötä toimintaan ajettiin sisään uusia tekijöitä. Tämän myötä opiskelijatoiminnan hartiat levenivät. SVOL:n/SYYn toiminnan on tarjonnut ajan saatossa halukkaille aktiiveille väylän myös järjestövaikuttamiseen esim. Akavan piirissä. Ennen kaikkea opiskelijatoiminta on ollut kuitenkin tärkeä tapa lisätä tavallisen opiskelijan tietoisuutta niistä mahdollisuuksista, joita opintoalamme työelämää ajatellen tarjoaa – ja toisaalta ymmärrystä siitä mitä valmiuksia olisi syytä omaehtoisesti hankkia ehkä muualta.
Maailma on muuttunut, kuten edellä kirjoitetustakin näkee. Siitä huolimatta opiskelijatoiminnalle on tarvetta jatkossakin, eikä esim. koulutusalan identiteettikysymys katoa varmaan koskaan. Tai ainakaan lähiaikoina.
Onnittelen omasta puolestani kypsään ikään ehtinyttä opiskelijajärjestöämme ja kiitän samalla sekä menneitä että nykyisiä aktiiveja!
Nuutti Pursiainen
SVOL:n ”pääsihteeri” vuosien takaa
