Ota sattumasta kaikki irti
Sattuma on omituinen käsite. Ollakseen niinkin tuttu jokapäiväinen asia, johon huomaamatta tulee vedottua erilaisissa yhteyksissä, sitä ei juuri kuitenkaan ymmärretä tai siitä ei vain välitetä. Sillä sattuuhan sitä. Mutta juuri siksi, koska sattuu, kannattaa sattumasta välittää. Jokainen sattuma on mahdollisuus.
Sattuma liitetään usein peleihin, kuten arvan ja nopanheittoon, lottoon tai kortinpeluuseen. Inhimilliseen toimintaan liittyvässä sattumassa ei kuitenkaan ole kysymys pelaamisesta – vaikka pelikielikuvaa monesti käytetäänkin ihmisten käytöstä kuvattaessa – sillä toisin kuin peleissä, inhimillisiä toimintaketjuja on mahdotonta toistaa täsmälleen samanlaisina, ja toiminnan laukaisevan lähtötilanteen ja toimijan motiivin määritteleminen on mielivaltaista.
Pelien säännöt ovat ihmisten sopimia. Arpakuution silmäluvut ovat yhdestä kuuteen, vastakkaisten sivujen summa on aina seitsemän ja sivut ovat tasapainotettuja. Elämän arpakuution silmäluvut ovat kuitenkin määrittelemättömät, sivuja ei ole tasapainotettu, eikä sivujen määrästä ole kenelläkään tietoa. “Alea iacta est”, arpa on heitetty lapsen nähdessä ensimmäisen kerran synnytyssalin valot – tai katsantokannasta riippuen jo ennen sitä; hedelmöitymistä odottavan munasolun suosiosta kamppailevista 250 miljoonasta siittiösolusta vain yksi voittaa.
Kielitoimiston sanakirja määrittelee sattuman näin: ”satunnainen tapahtuma, sattumus; se mikä tapahtuu odottamatta, ennalta arvaamatta tai aikomatta tai suunnittelematta”. Sattuma on siis meitä kohtaava odottamaton tapahtuma. Se on seuraus jostain sitä edeltäneestä teosta, joka voi olla omamme tai jonkun toisen meihin tarkoituksella tai tarkoituksetta kohdistama.
Jokainen voi havaita sattumia urapolullaan. Vaikka kuinka olisi suunnitellut jonain päivänä tulevansa joksikin ja kouluttautunut sitä varten, niin päätyminen parhaillaan hoitamaansa tehtävään perustuu paljon enemmän sattumaan kuin välttämättä on edes halukas myöntämään.
Pohtiessani ja tutkiessani sattuman käsitettä olen samalla analysoinut paljon myös omaa elämääni ja löytänyt sieltä useita kohtia, joissa sattuma on vienyt minut ihan muualle kuin olen osannut kuvitellakaan. Hyvä esimerkki on urapolkuni. 1980-luvulla olin alallaan talousalueen suurimman yrityksen palveluksessa edeten nousujohteisesti tehtävästä toiseen. Tästä rohkaistuneena ja vakaasti omiin kykyihini luottavana ryhdyin sitten yrittäjäksi. Kyvyistäni ei kuitenkaan ollut hyötyä, kun 1990-luvun alun lama tuli ja vei. Seurasi velkavankeus, työttömyys, pätkätyöt, opiskelu avoimessa yliopistossa ja erilaiset työttömille tarkoitetut koulutuspoliittiset kurssit.
Kursseille osallistuminen oli mahdollisuuden antamista sattumalle. Sellainen tulikin. Muuan yhteisö oli antanut toimeksiannon turkulaiselle oppilaitokselle teettää opiskelijallaan opinnäytetyönä kyseisen yhteisön markkinointisuunnitelma. Tehtävän vastaanottanut opiskelija kuitenkin syystä tai toisesta jätti sen kesken, jolloin oppilaitos oli kertonut yhteisölle eräässä yksikössään meneillään olevasta työttömien kurssista ja ehdottanut valitsemaan sieltä jonkun taustaltaan sopivan tekemään tarvitun suunnitelman. Valinta kohdistui minuun, ja kurssin jälkeen tämä yhteisö työllisti minut. Näin uusi urani aukesi minulle ennalta arvaamatta ja suunnittelematta jonkun tuntemattoman opiskelijan teon seurauksena eli sattumalta.
Työttömänä aloittamani opiskelu yliopistossa jatkui työllistymiseni jälkeen työn oheisena harrastuksena, joka huipentui helmikuussa väitökseen. Tutkimusaiheeni oli sattuma…
Kuva: Shutterstock
Jukka Helttula
Tapahtumapalveluiden markkinointipäällikkö, hallintotieteiden tohtori. Väitös ”Sattuma yhteiskuntaa muokkaavana voimana. Tutkimus sattumien synnystä olemuksesta ja vaikutuksesta” tarkastettiin Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa helmikuussa.
