Töissä YKAssa

5.4.2019

 Simo Pöyhönen 

Pakotetaan korvaamattomat johtajat isyysvapaalle!

Tunne työn tärkeydestä muuttuu  jokseenkin jokaisella isällä sen jälkeen, kun on ollut perhevapaajakson pois töistä. Tasa-arvoisen vanhemmuuden tiellä on monia myyttejä, joista yksi on korvaamattomuus työyhteisössä. Vai onko korvaamattomuuden korostamisessa sittenkin kyse pelosta, ettei olisikaan korvaamaton? Perhevapaista kirjoittaa toiminnanjohtaja ja kokemusasiantuntija Simo Pöyhönen.

Tuoreiden isien, mutta myös hälyttävän usein äitien suusta kuulee, miten molempien vanhempien osallistuminen perheen arkeen on tärkeää, mutta valinnanvapaus on oltava, koska juuri meidän tapauksessamme isä ei nyt vaan voi jäädä kotiin lasten kanssa. Tätä perustellaan milloin taloudella, milloin korvaamattomuusmyytillä eli sillä, että juuri meillä isälle ei löydy sijaista, tai tilanne on taloudellisesti mahdoton, tai tämä nyt vaan menee helpommin näin, kun äiti pitää nämä kaikki vanhempainvapaat – tai tai tai tai. Myyttejä kaikki.

Mielestäni erityisesti miesjohtajat pitäisi pakottaa pitämään kaikki isyysvapaansa ja mielellään myös paljon enemmän. Esimerkin voima näissä asioissa on merkittävä – kas kun organisaatiot eivät kaadu siihen, että heidän johtajansa ovat välillä toisenlaisissa tehtävissä kotonaan. Samalla ymmärrys alaisten ja muiden työyhteisön jäsenten osalta kasvaa ja korjataan vinoutunutta kulttuuria, jossa isät eivät ole ihan yhtä täysimääräisesti vanhempia kuin äidit, koska ”heillä on työelämä”.

Ylipäätään kuvitelma siitä, että tuleville äideille töistä pois jääminen olisi välttämättä sen helpompaa tai mieluisampaa on outo – samalla tavalla tuoreilta äideiltä jäävät kiinnostavat ja haastavat projektit kesken ja poissaololla saattaa olla pitkäkantoisia vaikutuksia työuraan. Jostain syystä vain mies on se, joka ”ei nyt vain pysty olemaan pois töistä” ja miehen työ nyt vain on tärkeämpää.

Onko isätyöntekijän korvaamattomuuden korostamisessa siis kyse sittenkin pelosta, ettei olisikaan korvaamaton?

Tunne työn tärkeydestä muuttuu  jokseenkin jokaisella isällä sen jälkeen, kun on ollut perhevapaajakson pois töistä. Kokemusta tästä on ihan omasta takaa – on ollut onni työskennellä YKAssa, joka työnantajana on kannustanut isiä vapaiden pitämiseen. Työni, varsin tyypillinen asiantuntija- ja johtotyö järjestökentällä on hyvin pirstaleista, sisältää paljon keskeytyksiä ja iltatöitä sekä työskentelyjaksoja myös lomien aikana.  Esikoisen kanssa kotona ollessa muistan vastanneeni kahteen työpuheluun koko noin neljän kuukauden jaksolla. Sellaista vaihetta ei varmasti ole ollut koskaan edes vuosilomien aikana.

Onko isätyöntekijän korvaamattomuuden korostamisessa siis kyse sittenkin pelosta, ettei olisikaan korvaamaton?

Sankariteosta tasa-arvoon

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yleisin syy jättää isyysvapaat käyttämättä on pelko perheen taloustilanteen heikkenemisestä. Yleisesti perheiden talous ei – toki yksittäisiä poikkeuksia on – kaadu tähän yhdeksän viikon jaksoon. Kuten Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen taannoin osoitti, isyysvapaan pitäminen voi tuottaa perheelle jopa suoranaista taloudellista hyötyä.

Väitän, että monen ”taloudellisen esteen” takana on tiedon puute perheiden tukijärjestelmästä. Kuvitellaan, että perheen tulotaso putoaa väistämättä perustoimeentulon tai vähintään ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasolle. Todellisuudessa isyys”vapaa”, vaikka ainakin omalla kokemuksella varsin työllistävä jakso olikin, on suhteessa työstä saatavaan palkkaan varsin hyvin tuettua aikaa. Ihmeen monelle tämä tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä.

Kaikkein olennaisinta perhevapaiden nykyistä tasaisemmalle jakautumiselle on kuitenkin sankarimyytin murtaminen. Kun itse palasin töihin isyysvapaalta sain verrattain paljon kommentteja sankariteosta, hyvästä isyydestä, kiitoksia ja ylistystä siitä, että jaksoin olla jakson kotona. Asiasta, jonka pitäisi olla vähimmäisnormi ja korvamerkittyjen vapaiden pitäminen itsestäänselvyys – ei mikään sankariteko.

Niin kauan kuin edes nykyisen mittaisen lakisääteisen isyysvapaan pitämistä pidetään sankariutena, maailma ei ole valmis. Perhe, työyhteisö, lapset, puoliso – ja myös isä itse – kaikki voittavat, jos isät pitävät enemmän perhevapaita. Pakotetaan siis vähintään nämä korvaamattomat johtajat isyysvapaille!

PS. Koska pelkkä isille nykyään kiintiöityjen vapaiden pitäminen ei vielä riitä tasa-arvoisen vanhemmuuden ja työelämän toteuttamiseen, on syytä tehdä perhevapaauudistus, jossa vapaat jaetaan entistä tasaisemmin vanhempien kesken. Lisää ohjenuoria hyvään perhevapaauudistukseen YKAn vaalitavoitteista.

Simo Pöyhönen

Kirjoittaja on Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen toiminnanjohtaja.

avatar
2 Comment threads
0 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
2 Comment authors
Tapio MäkeläinenTimo Recent comment authors
  Subscribe  
Ilmoita
Timo
Vieras
Timo

Vajaa kolme vuotiaan lapsen isänä en mitenkään allekirjoita tätä näkemystä. Olin kuusi viikkoa isyysvapaalla kun vaimoni palasi töihin, minkä jälkeen laitoimme lapsemme päiväkotiin. Vähän tuntui pahalta, kun ei osannut edes kävellä vielä tuolloin, mutta saipahan huomiota hoitajilta yksityisessä päiväkodissa ja normaali muksuhan tuosta on kasvanut. Meille oli selvää, että äiti pitää 9 kuukauden kotijakson, miettii uraansa, opiskelee. Hän jopa nautti tästä mahdollisuudesta olla näinkin pitkään kotona ja jäsennellä ajatuksiaan. Kun itse olin 1,5 kuukautta sitten kotona, tein töitä joka päivä. Sellaista päivää ei ollut, jolloin en olisi toivonut pojan nukkuvan yhtä unisykliä pidempään, jotta olisin saanut hoidettua päivän hommat. Illat… Lue lisää »

Tapio Mäkeläinen
Vieras
Tapio Mäkeläinen

Simon arvelu että korvaamaton mies pelkää ettei ehkä olekaan korvaamaton, on ihan kohdallaan. Eikä missään yrityksessä pidä sellaisia ihmisiä ollakaan. Musta korppi luuraa olan takana koko ajan. Valitettavasti mm taannoin Kambodsassa tuktuk- onnettomuudessa silmänräpäyksessä menehtyneistä toinen oli HY 2013 valmistunut sosiologi, poikani opiskelu ja Bangokin vaihtoajan kämppis. Menestyvä verkkokauppapomo Aasiassa. Tein HR-ja työmarkkinahommia 34 vuotta eikä yhtää ihmemiestä sanan positiivisessa mielessä tullut vastaan. Muita ihmeitä kyllä. Minulla on kolme lasta,.. Silloin 80- luvulla ei isät kovin pitkiä vanhempainvapaita pitäneet mikä harmittaa. Nyt kun on eläkkeellä huomaa miten sorrumme itsetehoistamiseen työelämässä, itseni mukaan lukien. Loppupeleissä tärkeintä on tasainen normaalisuoritus . Ja… Lue lisää »

Jaa artikkeli