Rakennettaisiinko tulevaisuutta?
Aina välillä huolestun, että ammattijärjestöjen työ jäsenistönsä edunvalvojina näivettyy saavutettujen etujen vartioimiseksi. Nopeasti muuttuvassa maailmassa se ei riitä. Peli ja pelisäännöt elävät jatkuvasti, ja vanhoilla säännöillä vanhaa peliä pelaava huomaa kohta olevansa ilman pelikavereita. Jos on niin, kuten vaikkapa professori Holmström vastikään totesi Helsingin Sanomissa, että tulevaisuudessa työ määrittyy uudelleen, perinteisiin rakenteisiin ripustautuminen on suorastaan […]
Aina välillä huolestun, että ammattijärjestöjen työ jäsenistönsä edunvalvojina näivettyy saavutettujen etujen vartioimiseksi. Nopeasti muuttuvassa maailmassa se ei riitä. Peli ja pelisäännöt elävät jatkuvasti, ja vanhoilla säännöillä vanhaa peliä pelaava huomaa kohta olevansa ilman pelikavereita.
Jos on niin, kuten vaikkapa professori Holmström vastikään totesi Helsingin Sanomissa, että tulevaisuudessa työ määrittyy uudelleen, perinteisiin rakenteisiin ripustautuminen on suorastaan vahingollista. Siksi en esimerkiksi usko, että on kovin tärkeää vartioida eri ammattien kelpoisuusvaatimuksia tai ammattinimikkeitä. Osaaja on osaaja riippumatta siitä, mistä ja miten hän on osaamisensa hankkinut. Akateemisuus antaa joka tapauksessa haltijalleen merkittävän kilpailuedun. Ja jos ei anna, ongelma ei ratkea edunvalvonnalla.
Työssä pärjäämisen ydinasia on varmasti jatkossakin osaaminen. Muutoksen ymmärtäjiä ja tulkkeja tarvitsemme myös varmuudella. Näitä asioita akavalaisuus on aina edustanut, eivätkä ne ole uhattuina nytkään. Analyyttiset ongelmanratkaisutaidot ja kyky asioiden monitahoiseen tarkasteluun ovat tulevaisuuden työelämässä keskeisiä taitoja, vaikka muuten emme tiedäkään, millaista sisällöllistä osaamista monimutkaistuva maailma meiltä tulee edellyttämään.
Ammattijärjestöillä on iso vastuunsa aktiivisina toimijoina työelämän kokonaisvaltaisessa muutoksessa. Se edellyttää järjestötasolla vahvaa tulevaisuusorientaatiota ja kehittäjän mielenmaisemaa. On kysyttävä ”miten toimintamme luo parempaa maailmaa?” Vaikka yksiselitteistä vastausta tähän kysymykseen ei löytyisikään, jo sen etsiminen suuntaa ajatusenergiat oikeaan suuntaan. Akavan ja sen jäsenjärjestöjen uskon olevan keskimääräistä paremmin kykeneviä tällaisen tulevaisuudenrakentajan asenteen omaksumaan.
Marko Mäkinen
Kirjoittaja on hallintotieteiden tohtori ja suunnittelupäällikkö, joka on työskennellyt vuodesta 1998 aluekehitystehtävissä Pirkanmaan liitossa. Hän on myös JUKOn pääluottamusmies.