SYY – 20 vuotta yhteiskuntatieteitä opiskelevien asialla
SYYn ensimmäinen puheenjohtaja Janina Himberg muistelee blogissaan yhteiskunta-alan opiskelijatoiminnan alkuvuosia ja mitä kaikkea toiminnasta on jäänyt käteen. Blogissa pikakelataan 20 vuotta tähän päivään ja siitä selviää, miksi SYY:n jäseneksi ja toimintaan kannattaa tulla mukaan.
Aika ennen omaa opiskelijajärjestöä
Kun aloitin opintoni tuoreena valtiotieteen ylioppilaana Turussa vuonna 1996, ei SYYtä tai silloista SVOL:ia ollut olemassa. Entisenä lukiolaisaktiivina olin heti opiskelujen alussa yhteydessä liiton toimistoon muutamien silloisten SVAL-aktiivien, mm. Erja Lohikosken, kannustamana. Löysinkin sitä kautta hengenheimolaisia, mm. Nuutti Pursiaisen, Marjukka Vainion ja Elina Moision, myöhemmässä vaiheessa myös Jussi Salonrannan ja Simo Pöyhösen. Nimet ovat varmasti monille nykyisille ja erityisesti vanhemmille toimijoille tuttuja tämän päivän ja viime vuosien YKA:sta.
Emoliitto oli noihin aikoihin paljon pienempi ja monin tavoin hyvin erilainen organisaatio kuin nykyään. Tulin valituksi liiton hallitukseen useampanakin vuonna ja sain paljon tukea toimistolta, mm. entiseltä toiminnanjohtajalta Urpo Hakalalta sekä Arja Laineelta. Hallituksessa oli onnekseni monia opiskelijoiden ystäviä, ja meidän opiskelijatoimijoiden saamasta vilpittömästä tuesta ja kannustuksesta olen kaikille edelleen äärimmäisen kiitollinen.
Mieleeni on jäänyt noilta alkuvuosilta lähinnä monet ikuisuuskeskustelut aiheesta opiskelijat vs. eläkeläiset sekä hallituksessa että silloisissa vuosikokouksissa. Yhdistyksen vuosikokoukset saattoivat kestää tuntikausia, ne olivat täynnä erilaisia yllätyskäänteitä, ja välillä opiskelijana tuli kieltämättä sellainen olo, että on joidenkin mielestä opiskelija on ns. suurin terroristi. Pienen opiskelijaporukan kanssa pidimme kuitenkin tiiviisti yhteyttä ja mietimme liiton tulevaisuutta. Vähitellen meillä heräsi ajatus omasta opiskelijajärjestöstä.
Suomen valtiotieteitä opiskelevien liitto SVOL saa alkunsa
Oma mielikuvani oli, että olen ollut monena vuonna eri rooleissa ja toiminnassa aktiivinen, mutta täsmällisemmin sanottuna olen toiminut puheenjohtajana kolmena vuonna (1999, 2001, 2002), varapuheenjohtajana vuonna 2000 ja lisäksi hallituksessa varajäsenenä vuonna 2003. Toimin varapj-toimen lisäksi myös SYL:n varapuheenjohtajana ja koulutuspolitiikasta vastaavana vuonna 2000 eli SVOL oli hyvin edustettuna opiskelijapolitiikassa laajemminkin. Enkä ollut ainoa SYL-edustaja: entinen SVOL-aktiivi ja puheenjohtajanakin toiminut Elina toimi SYL:n puheenjohtajana vuonna 2002. Simo on myös ollut tuttu näky SYL-liittareissa mm. ykköspuheenjohtajan tehtävissä vuosina 2007-2010.
Alkuvuosista ei ole jäänyt mieleen moniakaan asioita ihan detaljitasolla. Päällimmäisinä mielikuvina ovat kuitenkin edelleen innostus, toiminnan suunnittelu ja aloittaminen, alkeellisen budjetin pohdinta, legendaariset hallituksen laivaseminaarit ja muutamat SVOL-tapahtumat eri paikkakunnilla. Konkreettisemmista asioista mielessä on esimerkiksi logon suunnittelu (ei, meillä ei todellakaan ollut mainostoimistoa tai graafisen alan ammattilaisen apua, vaan hallituksen kesken mietimme värejä ja että mitä tunnus voisi esittää). Vahvana ehdokkaana oli jossain vaiheessa erilaisten ei-mitenkään-yllättävien pylväiden, ratasten ja lyyrien lisäksi violetti mustekala, jonka hiomiseen meni kuukausi jos toinenkin ja jonka väri hyväksyttiin lopulta kaikissa poliittisissa suuntauksissa.
Opiskelijapolitiikassa puolueilla on usein jonkinlainen rooli, mutta ainakaan omilta SVOL-vuosiltani en muista, että ne olisivat olleet merkittävässä asemassa. Poliittiset affiliaatiot olivat tietysti tiedossa heidän osaltaan, jotka olivat aktiivisia jossain puolueessa, mutta ne eivät ikinä vaikuttaneet toimintaan. Tärkeimpänä tekijänä oli yhteinen ala, opiskelijaidentiteetti ja se, miten saisimme alamme opiskelijoita koottua yhteen.
Järjestötoiminnasta on paitsi iloa, myös monenlaista hyötyä
Kuten todettua, opiskelijaliitto oli alkuvuosina hyvin paljon nykyistä pienempi, mikä tietysti vaikutti myös resursseihin ja toimintaan yleisemmällä tasolla. Tämä osaltaan selittää sitä, ettei kovin täsmällisiä arkistoja tai muuta järjestelmällistä tiedon tallennusta ole tehty innokkailta alkuvuosilta.
Katsellessani SVOL:in vanhoja hallituskokoonpanoja sain monia ahaa-elämyksiä: en muistanut tuntevani muutamia henkilöitä nimenomaan tämän toiminnan kautta. Olin ennen SYL-vuotta myös TYY:n hallituksessa vuonna 1999, joten tunnen monia henkilöitä myös sitä kautta
Yllättävän moni nykyinen tuttu on kuitenkin ollut jollain tavalla mukana myös SVOL:ssa aikoinaan. Piirit olivat aluksi melko pienet, eikä kaikilta paikkakunnilta ollut helppo löytää aktiiveja. Meidän piti todella miettiä sitä, miten saisimme alamme opiskelijat ymmärtämään, että ay-toiminta ei ole vanhanaikaista, vaan liittoon kannattaa liittyä jo opiskeluaikana. Mietimme, millaista yhteistyötä voisimme tehdä ainejärjestöjen ja tiedekuntien kanssa ja miten saisimme opiskelijoita aktivoitua muutenkin mukaan liiton toimintaan.
Järjestötoiminnan yksi suurin anti on verkostot ja erityisesti näin valtiotieteilijälle tärkeä monenlainen yhteiskunnallinen ja myös oman tieteenalan ymmärrys. Pelkässä omassa yliopistossa ja ainejärjestössä toimiminen ei yleensä avaa koko kenttää kovin hyvin, mutta tapaamalla saman alan, mutta kenties ihan eri oppiaineen opiskelijoita toiselta puolelta Suomea, ymmärrys kummasti kasvaa. Suhteellisen nuorena pääsimme opiskelijoina tasavertaisesti pöytiin, jossa tehtiin isojakin päätöksiä ja siinä sivussa tuli opittua esimerkiksi kokoustekniikkaa, neuvottelutaitoja, toiminnan suunnittelua, taloushallintoa, yhdistyslakia, äänestystapoja sekä erilaisten tilaisuuksien järjestämistä. Tuli rohkeutta ottaa yhteyttä erilaisiin ihmisiin ja saimme oppia myös viestintää ja markkinointia.
Kaikesta tästä on ollut sittemmin työ- ja harrastuselämässä todella paljon hyötyä. Esimerkiksi nykyisessä tehtävässäni viestintäpäällikkönä valtion virkamiehiä ja valtionhallinnon organisaatioita kehittävässä valtionyhtiössä (HAUS kehittämiskeskus Oy) voin hyödyntää näitä kaikkia taitoja koko ajan, samoin monissa erilaisten yhdistysten luottamustoimissa.
Ylipäänsä parasta koko toiminnassa olivat monenlaisen oppimisen lisäksi ihmiset. Monet tuon ajan toimijoista kuuluvat edelleen ystäväpiiriini ja esimerkkinä vuosia kestävästä ystävyydestä mainittakoon, että olen Salonrannan Jussin toisen pojan kummi. Elinan kanssa asumme lähekkäin, ja Elinan ja Jussin lasten entisillä vaatteilla on pitkälti vaatetettu myös minun lapseni. Simo on nykyään YKA:n toiminnanjohtaja ja myös hänen perheensä on tullut vuosien mittaan tutuksi eri yhteyksistä. Nuutin kanssa olen tekemisissä YKAn merkeissä ja Erjan kanssa olemme tavanneet työasioissa. Marjukka (nyk. Vainio-Rossi) tuli tutuksi myös SYL:sta, mutta vetää nykyään Laajasalon opistossa valtiotieteiden linjaa, josta on ehkä monelle SYY-jäsenellekin tuttu, ja olen paljon myös hänen perheensä kanssa tekemisissä vapaa-ajalla. Tätä nimilistaa voisi jatkaa pitkälle, mikä osaltaan osoittaa, että pienen piirin opiskelija-aktivismista voi helposti syntyä todella iso määrä koko elämän mittaisia ystävyyksiä.
Olen äärimmäisen iloinen ja ylpeä SYY:stä. Olen ylpeä siitä, että opiskelijaliittomme on kasvanut ja vahvistunut ja jatkaa osaltaan meidän pioneerien aloittamaa työtä. On hienoa nähdä, että tämän päivän SYY ja YKA ovat kummatkin nykyaikaisia, vahvoja ja ammattimaisesti johdettuja järjestöjä, joiden jäsenmäärä on jatkuvassa kasvussa ja jotka toimivat koko maassa erittäin aktiivisesti.
Lämpimät onnittelut 20-vuotiaalle, skål!
Janina Himberg
SVOL/SYY-alumni
YKAn liittovaltuuston jäsen 2002–05, 2018-2021
