Tehokas edunvalvonta edellyttää Akavalta eheää jäsenrakennetta
Menneen parin vuoden aikana olemme saaneet seurata palkansaajakentässä suurinta järjestömurrosta sitten TVK:n lakkautumisen. Pitkään näytti siltä, että Uusi keskusjärjestö -hanke johtaa kahteen keskusjärjestöön, mutta nyt lienee selvää, että tässä vaiheessa palkansaajakenttä pysyy jakautuneena SAK:n, Akavan ja STTK:n kesken. Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut on seurannut murrosta ja muutosta mielenkiinnolla, mutta etäältä. Päätöksemme on ollut olla osallistumatta uuden keskusjärjestön […]
Menneen parin vuoden aikana olemme saaneet seurata palkansaajakentässä suurinta järjestömurrosta sitten TVK:n lakkautumisen. Pitkään näytti siltä, että Uusi keskusjärjestö -hanke johtaa kahteen keskusjärjestöön, mutta nyt lienee selvää, että tässä vaiheessa palkansaajakenttä pysyy jakautuneena SAK:n, Akavan ja STTK:n kesken.
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut on seurannut murrosta ja muutosta mielenkiinnolla, mutta etäältä. Päätöksemme on ollut olla osallistumatta uuden keskusjärjestön selvityshankkeeseen ja keskittyä oman korkeasti koulutettujen keskusjärjestön kehittämiseen. Tämä on ollut lähes kaikkien akavalaisten liittojen kanta.
Keskusjärjestömurroksen seurauksena Akavan jäsenyyttä saattaa kuitenkin hakea useampikin nykyinen STTK:lainen liitto. Ennen yksittäisten hakemusten käsittelyä on syytä kirkastaa yleisesti Akavan jäsenyysperusteet. Akava on avoin, ensisijaisesti koulutustasopohjaisesti järjestäytynyt palkansaajakeskusjärjestö. Kaikki korkeasti koulutetut ovat tervetulleita järjestöjäseniksi Akavaan tai jäseniksi akavalaisiin liittoihin.
Akavassa ei kuitenkaan pidä sortua kokonaisjäsenmäärän kasvattamiseen itseisarvoisesti. Vahvistaisiko muutaman prosenttiyksikön kokonaisjäsenmäärän kasvu akavalaisten edunvalvontaa, jos samaan aikaan jäsenkuntaa yhdistävät piirteet hälvenevät?
Käytännössä entistä hajanaisempi jäsenkunta vaikeuttaisi akavalaisten edunvalvontaa kaikilla tasoilla. YTN:n/JUKOn luottamusmiehillä olisi paikallisesti entistä sekalaisempi edunvalvottavien joukko, koulutuspoliittisen edunvalvonnan fokus hajoaisi, palkkaukselliset tavoitteet hämärtyisivät ja niin edelleen. Myös nykyisten akavalaisten liittojen jäsenkunnassa koulutustasovaatimuksissa joustaminen aiheuttaisi monenlaisia kysymyksiä. Etenkin Akavan pitkäaikaiset ylemmän korkeakoulu-tutkinnon suorittaneet jäsenet kokisivat oman keskusjärjestönsä identiteetin vieraammaksi.
Mahdollisesti uusista jäsenryhmistä päätettäessä Akavan on siis muistettava oma tehtävänsä korkeasti koulutettujen etujärjestönä. Tämä on pitkän linjan periaate, joka historiassa on nähty hyväksi, mutta myös jäsenten edunvalvonta vaatii yhtenäistä jäsenpohjaa.