Vierailija

8.10.2019

 Mervi Janhunen-Ruusuvuori 

Toiminnanjohtajan tunnustuksia

Johtaminen on omanlaistaan työtä, jossa tarvitaan johtamisosaamista, itsetuntemusta ja kykyä sietää paineita. Kun Mervi Janhunen-Ruusuvuori aloitti vuosi sitten toiminnanjohtajana, hän teki itselleen johtamisohjeet työhuoneen seinälle ja kysyi neuvoa kokeneelta kollegalta.

Olen työskennellyt viimeiset viisi vuotta setlementtiyhdistyksessä johtajana – ensin toimiala- ja sitten toiminnanjohtajana. Johtaminen on vain yksi työ muiden töiden joukossa. Ei sen hienompi tai huonompi kuin muutkaan hommat. Se on omanlaistaan työtä, jossa tarvitaan johtamisosaamista, itsetuntemusta ja kykyä sietää paineita. Tunnustan: johtaminen on vaativa ammatti, jossa minulla on vielä erittäin paljon oppimista.

Johtamisteorioita on kymmenittäin – taylorismista leaniin.  Aallonharjalla ratsastaa nyt valmentava johtaminen. Muutosjohtamisesta puhuminen on vanhanaikaista, koska nyt kuuluu puhua muutoksessa johtamisesta. Johtamisesta löytyy hyllymetreittäin kirjallisuutta. Olisiko nyt lukuvuorossa A niin kuin ”Apinajohtamisen käsikirja” vaiko Ä niin kuin ”Älykäs itsensä johtaminen”? Hyvään johtajuuteen liitetään johtajan persoonaan kiinnittyviä tekijöitä. Johtamiskoulutuksissa voi jokainen analysoida omaa johtamistyyliään erilaisten persoonallisuutta kuvaavien testitulosten valossa. DISC-analyyseja tehdään ja katsotaan, kuinka joku on keltainen ja joku toinen punainen persoona. Samaa aikaan trendinä on personoiva johtaminen, jossa johtajan pitää mukauttaa johtamistyylinsä aina kuhunkin johdettavaan organisaatioon ja henkilöön sopivimmaksi. (Huh-huh!)

Toiminnanjohtajan työ sisältää strategista johtamista, asiajohtamista, henkilöjohtamista ja hallinnollisten asioiden hoitamista. 70 työntekijän monialajärjestössä tehtäväkenttäni on laaja. Kansalaisjärjestöhenkisesti keitän joskus aamupuuroa ja tyhjennän tiskikonetta muiden töiden lomassa.

Työhuoneeni seinällä on kolmella tarralapulla johtamisohjeet itselleni: 1) ”Priorisoi”, 2) ”Delegoi” ja 3) ”Ole läsnä!”. Tehtävänäni on katsoa tulevaisuuteen ja pitää järjestömme elinvoimaisena. Usein se tarkoittaa uusien avauksien tutkailua, vaikka aikaa ei olisikaan. Joskus se tapahtuu keskeneräisten prosessien loppuunsaattamisen kustannuksella. Priorisointi on vaikeaa, kun on monta mahdollisuutta, mihin tarttua ja tekemättömien töiden lista on pitkä.

Yksinäisyys yhdistää johtajia

Päivittäisenä kehittämistehtävänä minulla on delegointi. Avustusrahoitteisessa järjestössä rahat ja henkilöresurssit on aina tarkkaan sidottu käyttötarkoituksiinsa. Liikkuvaa resurssia ei ole, ja hallinto on ohut. Usein tuntuu siltä, ettei ole ketään, kenelle delegoida. Toisinaan en raaski kuormittaa muita, koska työmäärän on pysyttävä kaikilla kohtuullisena. Samaan aikaan tiedän, että johtajana tehtävänäni on auttaa alaisiani priorisoimaan tehtäviään ja tarvittaessa delegoimaan töitä muille. Organisaatiolle ei tee hyvää se, että johtaja haalii hommat itselleen.

Organisaatiolle ei tee hyvää se, että johtaja haalii hommat itselleen.

Yhdistyksessä, jonka ydintä on dialogisuus, kohtaaminen ja yhteisöllisyys, on johtajankin oltava läsnä. Johtajan ei haluta muuttuvan näkymättömäksi. Panostan niin fyysiseen kuin psyykkiseen läsnä olemiseen. Pyrin olemaan ihmisten kanssa kontaktissa mahdollisimman paljon ja henkilöstön tavoitettavissa matalalla kynnyksellä. Kohtaamisissa keskityn läsnäoloon.

Kun minut valittiin toiminnanjohtajaksi vajaa vuosi sitten, tunnustin heti nöyryyteni vaativien tehtävien edessä ja hain aktiivisesti itselleni tukea. Kysyin kokeneelta kollegalta, minkä hän on kokenut urallaan vaikeimmaksi asiaksi. ”Yksinäisyyden”, hän vastasi.

Yksinäisyys on montaa johtajaa yhdistävä kokemus. Kollegiaalinen tuki on tärkeää. Vaikka organisaatioina kilpailisimme palvelutuotannon sopimuksista tai avustusrahoituksista, olemme toiminnanjohtajina joukkuetovereita. Sosiaali- ja terveysalan järjestöinä teemme työtä samojen asioiden eteen – ihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi ja erilaisten ongelmatilanteiden ja palvelutarpeiden esille nostamiseksi. Kansalaisjärjestöjen elinvoimaisuus on kaikkien järjestöjen etu. Johtajien keskinäinen tuki on kumppanuutta, joka vahvistaa kaikkia ja sparrausta, joka saa jokaisen yltämään aiempaa parempiin suorituksiin. Tunnustan: kollegiaalinen tuki on myös purkupaikka, joka auttaa toiminnanjohtajaa pysymään tolkuissaan.

 

Viittaukset:

–  Lundberg, Tommy ja Berggren, Ola (2013) Apinajohtamisen käsikirja

– Puranen, Tero (2016) Liikkeenjohdon johtamisteoriat ja tyylit – jatkuvasti päivitettävä lista.

Blogi 25.11.2016, www.ammattijohtaja.fi

– Sydänmaalakka, Pentti (2008) Älykäs itsensä johtaminen

 

Mervi Janhunen-Ruusuvuori

Kirjoittaja on YTM ja toiminnanjohtaja Setlementti Tampere ry:ssä. Lue Asiantuntija esittelyssä -sarjasta Janhunen-Ruusuvuoren esittely

avatar
  Subscribe  
Ilmoita
Jaa artikkeli