Trendi johtaa yrittämään
Nykyisillä työmarkkinoilla mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Epätyypilliset työsuhteet alkavat olla pikemminkin tyypillisiä. Parhaimmillaan työsuhteet ovat toistaiseksi voimassa olevia, eikä kukaan puhu vakituisista työsuhteista. Kuinka uskaltaisikaan, kun yt-puhuri saattaa pyyhkäistä varmanakin pidetyllä alalla, kuten valtionhallinnossa? Eläkevirat ja pitkät työurat samalla työnantajalla alkavat olla mennyttä aikaa. Trendi näyttää selvältä: perinteistä ansiotyötä on tarjolla aikaisempaa […]
Nykyisillä työmarkkinoilla mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Epätyypilliset työsuhteet alkavat olla pikemminkin tyypillisiä. Parhaimmillaan työsuhteet ovat toistaiseksi voimassa olevia, eikä kukaan puhu vakituisista työsuhteista. Kuinka uskaltaisikaan, kun yt-puhuri saattaa pyyhkäistä varmanakin pidetyllä alalla, kuten valtionhallinnossa? Eläkevirat ja pitkät työurat samalla työnantajalla alkavat olla mennyttä aikaa. Trendi näyttää selvältä: perinteistä ansiotyötä on tarjolla aikaisempaa vähemmän. Sitran asiantuntijat puhuvat polveilevasta ja pirstaleisesta työelämästä, jossa tarvitaan yrittäjämäistä asennetta.
Tilastokeskus on hiljattain julkaissut tutkimuksen itsensätyöllistäjistä. Ryhmään kuuluu yksin yrittäjinä tai yrittäjämäisesti työskenteleviä, kuten apurahansaajia ja freelancereita. Itsensätyöllistäjäksi päädytään kolmea reittiä: yrittäjähakuisuudesta, tilaisuuteen tarttuen tai olosuhteiden pakosta. Yrittäjyyden valitsee olosuhteiden pakosta onneksi vain joka viides. Sama määrä itsensätyöllis-täjistä tekisi työtään mieluummin palkansaajana, koska toimeentulo huolettaa. Yrittäjyyden hyvät puolet ovat työn imussa ja työtyytyväisyydessä. Yli puolet itsensätyöllistäjistä mutta vain runsas kolmannes palkansaajista kokee työn imua.
Yrittäjyys ei ole yhteiskuntatieteilijälle tyypillinen urapolku – ainakaan vielä. Akavan tuoreen kyselyn tulokset kertovat, että yrittäjäksi ryhtyminen kiinnostaa entistä useampaa akavalaista ja korkeasti koulutettujen yrittäjien määrä on kasvussa. Vaikka jäsenrekisterissä ei ole yrittäjän statuksella kuin muutamia kymmeniä, moni yhteiskunta-alan korkeakoulutetuista työskentelee itsensätyöllistäjänä, eräänlaisessa palkansaajan ja yrittäjän välimaastossa. Meistä yhteiskuntatieteilijöistä on moneksi, miksei siis yrittäjiksikin!
Palkansaajan ja yrittäjän käsitteet ovat selvästi lähentymässä toisiaan. Tässä on ammattiliiton edunvalvonnan paikka: pienyrittäjien ja palkansaajien sosiaali- ja työttömyysturva pitää saada lähemmäs toisiaan. Nykyiset rakenteet ovat turhan jäykkiä, ja palkansaaja- ja yrittäjä-roolien vuorottelu on tehty vaikeaksi. Jos työelämä muuttuu pirstaleisemmaksi, pitäisi lainsäädännön pysyä perässä. Työmarkkinakentälle riittää lobbattavaa ja neuvoteltavaa pitkäksi aikaa.
Liitto on valinnut jo 16. kerran Vuoden yhteiskunta-tieteilijän: tänä vuonna hän on yrittäjä, valtiotieteiden maisteri Anna-Marja Vainio. Liitto halusi palkita yhteiskuntatieteilijän, jolla on hieno kehitystarina urallaan. Henkilön, jolla on ollut kykyä uusiutua työelämässä ja joka on rohkeasti luonut uutta uraa yrittäjänä (s. 4-7). Lämpimät onnittelut Matti Röngän seuraajalle!
Rentouttavaa joulunaikaa ja valoisaa uutta vuotta!
Kati Ahtiainen
Kirjoittaja on VTM ja YKAn viestintäpäällikkö.